LAPSUUDEN KULTAISET VUODET !!!

Lapsuuden kultaiset vuodet  siivillä rientävät pois........
Alla linkki koko lauluun:



https://www.youtube.com/watch?v=Ujh55Ig1Dx8 




Ihania muistoja kummitädin sekä sedän kotimaisemissa.

He itse ovat jo muutamia vuosia sitten muuttaneet Taivaan kotiin.

Heidän tyttärensä pitää kotitilaa, tosin ilman kotieläimiä, mutta kissa on kaverina.

Meidän koira kun näki kissan, niin peljästy niin sen kokoa, kun oli melkein saman kokoinen kuin meidän Rufus.

Koiramme tuli heti syliin ja pani päänsä minun olkapäätäni vasten ja tärisi.
Minä sitä lohdutin, ettei mitään hätää, vaikka vastassa oli iso kaveri.

Kissasta en saanut kuvaa, kun kuitenkin sekin pelkäsi koiraamme.

Kisuli haisteli meidän jokaisen auton tarkasti, en tiedä merkkasiko jokaisen renkaatkin.

Kuvasikermä kummieni pihapiiristä. Monen vuoden kuluttua oli ihana käydä siellä.

Kaikki rakennukset toivat kivoja muistoja lapsuudestani ja jonkin matkaa myös nuoruudestani.

Siinä heidän kotinsa, tosin minun lapsuudessani ei ollut tuota lisäsiipeä.

Tuota mäkeä tullaan tieltä alas pihaan. Savusauna on ollut tuossa paikassa jo useita vuosia.

Tässä on navetta, yläkerrassa oli kanoja.
Munia sain aina kerätä, mutta minua vähäsen peljätti ne kanat, varsinkin kukko !!!
Lehmiä katsoin vain ovelta, haju oli kaupunkitytön nenään sietämätön :) :)

Minä en koskaan juonut lehmänmaitoa, ainoastaan kaupan maitoa.
 

Tähän tätini pani tonkat kuivumaan.
Nyt sitä koriste kivasti pantu kukkanen ja kenties sangon kansi.
 

 Oli mukava herätä talon yläkerrassa, kun kuului mukavia kotoisia ääniä.
Tonkat kilisivät, kukkokin kiekui, kanat kaakattivat pihalla omassa aitauksessaan.

Minä heräsin yleensä aika myöhään, kun illalla sängyssä lueskelin kirjoja, lähinnä Viisikko-sarja oli mulle mieluinen.
Myöskin Tiina- kirjat olivat lukulistalla.

Serkkuni kanssa käytiin pyörällä kirjastossa.


Hän kysyi, mitähän kirjoja hän lueskeli ???
Sanoin, taisit lukea silloin jo lakikirjoja :) :) !!!!

Meillä on sen verran ikäeroa, hänen lähtiessään lukemaan lakia Turkuun, minä olin vielä nuori tyttönen.

Tämä tuo mieleeni isot saunanlauteet (oikealla oleva ikkuna) ja mahtava pönttökiuas.

Vasemmasta ovesta mentiin sisälle, jossa kananmunia säilytettiin, kunnes iso auto haki ne eteenpäin jakoon.

Sain puhdistaa munia, hienolla hiekkapaperilla.

Kuulemma olin pannut munan koriin ja se onneton lipesi kädestäni......minä tuumasin vain: ups.........onneksi ei mennyt rikki kuin yksi muna :) :)  !!!!!!

Kaukana siitä....alla oli muutamia säröisiä munia, mutta koskaan ei minua siitä huomautettu.

Tämän suulin kummisetäni rakensi minun ollessani nuori neitokainen, se ei ollut lapsuudessani.

Tämä kiikkukin oli minun silmissäni vähän erikoinen, ja minua varoitettiin usein etten laittaisi jalkoja tonne istuimen alle.

Monet jotka tietävät mitenkä tässä kiikutaan, tietävät mitä tarkoitan.

Meillä kotona oli ihan normi kiikku. Senkin takia tämä kiikku oli minulle outo ja hieno silmissäni.

Nyt kiikku on saanut kukkia koristamaan istuimiansa.

Kuuliljat joita olen aina ihaillut.
Nyt yritän niitä kasvattaa omassa tarhassani. Tosin vielä on matkaa tuohon kokoon.

Rappusilla oli kukkia, joista ihailin murattia.
Minä en koskaan saa kasvamaan omia murattejani noin suureksi.
Tämäkin oli pantu keväällä, kuten minäkin panin.
Vaikka minun viisi murattiani pantais yhteen ei siitä tulisi näin tuuheaa, huom....tässä on vain yksi !!!!!

Eikä se mitään, kun sisälläkin tämä kukka on niin vehmaan näköinen verrattuna omaani.

Tässä myös vehmaan näköinen kukkanen, sekä sen takana.

Kyselin serkultani ohjetta.......kerran viikossa kastelu.......kerran vuodessa suihkuun.

Hm hm.....multa on tuo suihkuun vieminen jäänyt, johtuisiko kukkani vaivaisuudet tuosta ???

Tässä lisää rehevyyttä........ hänellä on olohuone yleensä talvisin viileämpi kuin toiset huoneet.
Voipi johtua tuo hyvinvointi juuri lämpötilasta.

Mulla taasen ei ole alakerrassa mikään huone viileämpi, tasalämpö mielummin.

Yläkerrassa olisi viileämpää talvisin, kun lapset ei tule perheineen meille, laskemme siellä lämpötilaa.

Siellä voisi minun kukkani tulla reheväksi, mutta taidan tyytyä kukkiini tollaisenaan kun ovat.

Kukas niitä tuolla yläkerrassa katselisi, kun itse asustamme tätä alakertaa.

Mukavat ja mieleenpainuvat arkielämän asiat ovat niitä ihanimpia muistoja.

Sitä ei vain aina tahdo ymmärtää kuin jälkikäteen, että ei jokin hieno juttu ole se mitä muistan, vaan normi arkielämä.

Näitä arkipäivän elämää haluan antaa muistoksi lastenlapsillemme. 

Tässä kuvasikermä ns. arkipäivistämme: