Seuraajat

maanantai 31. joulukuuta 2018

VUOSI VAIHTUU KOHTA 2019.





Mitenkä  sitä osaa kirjoittaa luvun 2019 ???

Taas vuoden alussa pitää opetella kirjoittamaan vaikkapa 2.1-19  !!



Uure vuore ohjei:
Ot käpy pois kenkäst.
Kaar vesi pois saappaast.
Nost ämpär silmiltäs.
Jua kuppis tyhjäks.
Ol ilone, ol valone, ol pulune.
Älä lait kät sirkkeli.
Älä purot kirvest kintuil.
Älä unohr kotti avaimi.
Älä karot annetui syrämei.

Heli Laaksonen


Tässä vähän niinkuin minun entisestä murteestani muistoja.


TOIVOTAN TEILLE JOKAISELLE OIKEIN IHANAA JA
ONNELLISTA UUTTA VUOTTA  2019.

Tavataan ensi vuonna ja kirjoitan taas kuulumisia blogiini, toivottavasti teistä
moni jaksaa lukea näitä minun juttujani.

Tämä on sellainen sekametelisoppa blogi.










KIITOS teille kaikille.  💖💖

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

SUKAN KORJAUS.








Pitihän sitä kaupassa käydä, vaikka pakkanen ja jääkaappi ovat täynnä
tavaraa=syömistä.

Maito mikä oli vähissä, ja sitä lapset juovat, onneksi vielä.

Leipääkin oli yllinkyllin pakkasessa, mutta herra Kolmonen ei syö kuin
paahtista, sitäkin ostin .

Näin vanhan vuoden päättyessä, tein päätöksen, että pakkanen on tyhjättävä,
ei kompostiin vaan omaan ja muidenkin vatsaan.

Kun hyllyt alkavat koljottaa tyhjyyttään, voin ostaa uutta tilalle.






Varastossa pakkasessa on mehut ja marjat, se tyhjentyy sen mukaan mitä sieltä syödään.
Eikä sinne talven aikana tule täytettä, koska marjoja saadaan vasta ensi
vuoden kesällä/syksyllä.









Uudet lavat sukkaan olen saanut valmiiksi.









Näistä yhdistelmä langoista tein uuden lavan.

Leikkasin liian läheltä varren jatko-osaa, oli  aika haperaksi tullut lanka, piti purkaa lisää
kun aina vain katkeili langat.
Toisen sukan leikkasin kantalapun yläpuolelta. Siten sain paremman alun sukalle.








Eka sukka valmiina, nyt luulisi kantapohja pysyvän paremmin ehjänä.






Siinä molemmat sukat valmiina. Eikuin käyttöä vaille.









Uusi sukanvarsi, jotenkin en oikein tiedä teenkö oikein kun ohjekuva on minusta
erinäköinen. Mutta yhden varren jo purin, jotenka tämä saa mennä tällä mallilla.











Vähän vielä joulukuvia, laitoin joulupatalaput näkyville, vielä saavat siinä keikutella
ensi viikon.









Tää on isännän joululahja. Se on kaminahyrrä, elikkä meillä kun ei ole kaminaa,
laitoimme sen puuhellan päälle.
Sen tarkoitus on levittää lämpöä ympäriinsä.
Tämä ei toimi sähköllä eikä patterilla, mutta vipperi pyörii kuin tuulimylly.
Tässä on jujuna puuhellan lämpö, lämpötilan kohotessa noin 60 asteeseen,
niin nuo siivekkeet alkavat pyörimään.
Lopettavat, kun lämpötila laskee kyllin alas.
Aika jännä vekotin !








Muutama omena jäi syömäti, isäntä sorvas omenarenkaita ja nyt ne kuivuvat hellan
päällä.





Ruusukynttilän meinasin unohtaa laatikkoon. No nyt se pääsi esiin, enkä sitä kuitenkaan
polta. Jotenka saa olla esillä pidemmän ajan kuin muut joulujutut.


Näin kohta on uudenvuoden aatto, ja vuosi vaihtuu.
Huomenna tulevat vanhin poika perheineen.
Lupasivat käydä Keskisellä, pitää soittaa, että ostaa muutaman raketin lapsille,
mumma maksaa 😁😁



torstai 27. joulukuuta 2018

ARKI TULI TÄYSIN SILMILLE.





Onko teillä kellään sellainen tunne, kun jouluaatto on mennyt, niin minusta joulukin on
ohi ??

Katselin äsken Pinterestiä, eipä paljon kiinnostanut erilaiset jouluasetelmat eikä
korttien tekeminen.

No en minä vielä koristeitani halua laittaa pussiin.

Kynttilöistä puhuttamakaan !!!














Joulukukkani on puhjennut kauniisti kukkaan sillä välin kun kävimme joulupäivänä
keskimmäisen pojan perheen luona.










Kinkun paistoin jo lauantaina, elikkä aloitimme sen syönnin sunnuntaina.
Sitä söimme vielä tapaninpäivänä.








Siellä se meidän 3 kg kinkku paistuu uudessa Sarpanevan padassa.
Kypsensin sitä viisi tuntia, me tykätään tosi mureesta lihasta, tätä pystyi kyllä 
silti  leikkaamaan siivuja.










Sain tälläisen ihanan kortin, pannunalunen/liina on Nepalin naiset tehneet, huovuttaneet
nuo pallukat, näin hekin saavat osan tuloista.

Tuo saippua oli ihanan tuntuinen ja tuoksu oli mieto, tulipa käytettyä joulusaunassa.







Rufus sai lahjaksi makkarakoiran/pehmolelu.

No te varmasti tiedätte mitenkä siinä kävi ?????











Tällaista jälkeä siinä syntyi, mutta nyt on vinkuva osa säilynyt ehjänä.........toistaiseksi.








Siinä jännitetään kuka kaataa kerrostalon...................paappahan sen kaatoi.
Poitsu voitti, iso siskoa jännittää !!! Mukavia tälläiset hetket,
söimme ruuan, ja tietenkin myös itsetehtyjä herkkuja.








Vatsat täynnä lähdimme illan suussa kotiin.

Tapaninpäivä vietimme kahdestaan kotona, ruokaa syöden sekä 
myös herkutellen.








Helppo on kattaa, kummallekin vain yksi, osan siitäkin sain panna takaisin,
ei makeaa vatsan täydeltä.








Sain kuin sainkin alimmat sukat valmiiksi. Nämä sukat vein mukanani pojan perheelle.
Annoin luvan ottaa niin monet kuin vain halusivat.

Neiti Ykkönen toi minulle nämä sukat, selostaen, että varsi on ihan hyvä.....mutta
 toi kantapää !!!!!!!!!!!!






Totta myönnän että lanka oli vain 100 % acrylia, siis ei kestävää.


Lupasin tehdä hänelle uuden jalkaterän.
Tiettäkö, en koskaan ole tehnyt tätä tekoa..........







Ei muuta kuin saksilla poikki ja silmukat uusille puikoille ja langaksi valitsin 
7.veikan lankaa ja pörrölankaa.






Tuota samaa lankaa mulla ei enää ollut. Katsotaan mikä näistä uusi/vanha sukista tulee.

Pitää tehdä vielä yhdet miesten sukat, no ne varmasti ehdin, kun nuorin poika perheineen
eivät tule uuden vuoden aikaan käymään meillä.






Joulun he viettävät Nelman kanssa Itä Suomessa, mahtava paana Nelman juosta.
Se nauttii juoksemisesta, keppien hausta ym. ulkoilusta, mikäs tuolla on temmeltää.





Muuten tiedättekö mikä tämä on ??


Siis arki koitti mulle, kun heti piti aloittaa sukkien tekeminen.
No onneksi se on minulle nautinto.








Lähetystori Kirpun enkelit jäivät viettämään myöskin joululomaa pariksi
viikoksi.

lauantai 22. joulukuuta 2018

NÄKYMÄTÖN KUNINGAS.









Käytiin isännän kanssa kaupassa, vähäsen ruokaa ostamassa.

Kinkku on sulaamassa, sunnuntaina aion sen paistaa.

Mietimme ostammeko sitä ollenkaan, kun ollaan joulun aika kahdestaan.

Mutta täytyyhän sitä kaksikin syödä jotakin, laatikot ja kinkku riittävät ruuaksi.


Siivoskelin sen normi viikonlopun siivouksen, siinä minun joulusiivous.

Viime viikolla vein kaikki matot pihalle, eihän niitä joka viikko sinne kanneta.





Nyt odotan joulua, haluan jakaa joulunilon teille kaikille,  tällä runolla,
jonka on kirjoittanut: Matti Koivusaari.


Tuossa-syöttökaukalossa
eläinten nyt lepää Hän.
Hän, joka on tuleva kuningas,
kuningas maan ja taivaitten.

Syntyi juuri hän tänne, pieneen talliin,
ei minnekään ylhäisten palatsiin
tai jonnekin suureen ja mahtavaan halliin.

Seuranansa kuninkaalla ei ole suuri hovinaisten joukko.
Vain äiti, muutama läheinen ja tallin eläinten keskellä,
syntymäpaikkana syrjäinen loukko.

Mutta tuossa hän , nyt vastasyntyneenä lepää
niin pienenä ja ryppyisenä, syntymäpuna poskillansa.
Ja ainakin äidin mielestä väreilee pieni hymy huulillansa.

Ei ole olemus vielä suuren kuninkaan, 
mutta äidin sydämen täyttää rakkaus ja ylpeys.
Mitä lapsestani vielä tuleekaan ?
Onhan taivaan enkeli luvannut
ja niin paljon hänen tulevaisuuttaan kuvannut.

Ei näe äiti vielä, miten paljon tuskaa ja ahdistusta on poikansa tiellä.

Ei näe, kuinka ylväästi kiusat ja vaivat hän voittaa päivinä,
jolloin ne hänen eteensä koittaa.

Ei näe äiti vielä, miten kansa palmunoksia levittää poikansa eteen tiellä.
Ei näe sitä pimeätä iltaa, jolloin Getsemanen puutarhassa veripisaroin rakentaa
Poika Isän luokse siltaa.

Ei näe äiti Golgatan kumpua.
Se häneltä peitetty on,
kuin edessä olisi sumua tai paljon valkoista pehmeää huntua.

Ei näe äiti vielä,
kuinka voittajana kulkee poika Isän viitoittamalla tiellä.
Loppuun saakka kaiken täyttäen
ja niin monille, myös meille 
tien taivaaseen näyttäen.

Rakastaen katsoo äiti seimen lasta,
haluten pelastaa hänet pahasta maailmasta,
tietämättä - osat vaihtuu kerran,
näyttää Poika - tuleva Vapahtaja-
tien luokse taivaan Herran.



HALUAN TEILLE JOKAISELLE BLOGINI LUKIJALLE 
JA KOMMENTOIJALLE, TOIVOTTAA
RAUHAISAA SEKÄ SIUNAUSTA JOULUUNNE,
SEKÄ HYVÄÄ ALKAVAA VUOTTA 2019.





Kuvahaun tulos haulle jeesus seimessä


















perjantai 21. joulukuuta 2018

VOITTONI, HISTORIAN HAVINAA LASIKUVUN ALLA.





Mun piti tehdä joulusiivousta siihen mitä eilen jäin.

En tiedä mitä olen tehnyt, mutta kello on jo yli viisi, ruoka kypsymässä puuhellalla.


Ahaa.......nyt tiedän mitä olen tehnyt, lukenut voittoani. 

Sain http://www.marjakuja.fi/ blogista tosi mielenkiintoisen lehden.









Olen katsellut kuvia, en vielä ole ehtinyt lukemaan kunnolla tekstejä.







Siinä teille vähän esimakua lehdestä.

KAUNIS KIITOS sinne Marjakujalle palkinnosta.




Tässä lasikuvun alla on pienen verran historian siipien havinaa.





Ylemmässä kuvassa on mieheni täti perheensä kanssa Amerikassa.
1930 alkupuolella siellä oli ns. agiteeraajia, jotka suorastaan valehtelivat kuinka 
hyvin Venäjällä asiat oli, työtä vaikka kuinka paljon.
Amerikassa oli silloin tyttömyyttä, mutta kuitenkin tädin perheellä oli jo oma auto,
oma talo ja molemmilla töitä.

Mutta isäntä luuli Venäjällä olevan vielä paremmin, ja aatehan oli hänelle ihanne.


Niin he muuttivat Venäjälle, rajalla otettiin ensiksi auto pois, ylimääräiset vaatteet, ei kuulemma mies tarvitse kahta pukua, puhumattakaan naisesta, kaikki ylimääräinen piti 
jättää rajalle.


Suomen sodan syttyessä, heidät karkoitettiin Tatarinmaalle lähelle Siperiaa.

Ihme ja kumma he pääsivät sodan loputtua takaisin lähelle Suomen rajaa, joka kuitenkin
oli Venäjän maata.

Tosin heidän tyttö pienenä kuoli. Jälkeenpäin kuulimme hänen menehtyneen nälkään,
kait siihen tuli myös jotakin sairautta.
Kovia kokeneina he jatkoivat työtä Laatokan rannalla.

Nuo nuoret pojat ovat mieheni serkkuja. Vanhemmat on haudattu Venäjän multiin.





Saimme käydä parikin kertaa näiden serkkujen perheiden luona, ja he meillä.
Mutta ovat myös jo kuolleet, yhteydenpito ei enään onnistu, kun ei ole siellä kukaan joka
osais puhua suomea ja me taas emme venäjää.

Alimmaisessa kuvassa on enoni, jonka kohtalona oli kuolla sodassa.
Hänet on haudattu kotimaan multiin. Toinenkin enoni kaatui sodassa.

Heitä en tietenkään muista, kun ovat n. kaksikymmnetä  vuotta ennen syntymääni
kuolleet.

Ihania nämä vanhat kuvat, ovat tosi hyvänlaatuisia, myös valokuvapaperi oli yllättävän
paksua.






Kyllä tällä mummalla on ollut kiirutta, kun joulukalenteri on aukaisemati, jokainen 
luukku. No jääköön lastenlasten tehtäväksi. Tosin tämä ei ole suklaakalenteri !!!











Tämän asetelman tein Ilves-lasipurkkiin, sinnekin tekolunta, kuusi autonkatolle,
ei kuin menoksi.





Tässä ihan oikea lumiukko !!! lähettää serkulleen onnentoivotukset...........




.....................sukset vain unohtunut meille !!!



18.12 oli sankaritytön juhlaa, täyteen tuli 11 v.


Amarillossa juhlivat perheensä kanssa, tässä on jälkkärin vuoro.......







Nelma koirakin lähetti onnitteluja Jyväskylästä asti.....................





Hm hm lahja on kyllä aika erikoinen ???!!! vai onkohan se Nelman oma lahja, pukki tuonut
jo etukäteen !!!






Taas kerran joulukoristeet ovat vaihtaneet paikkaansa, amaryllis tullut joulutähden 
tilalle. 

Näin nämä päivät vierähtävät, muuttaen vähän väliä koristeiden paikkaa.
Se on terapeuttista tekemistä, en rasitu siitä yhtään.  😅😅😅