Lukijat
torstai 29. joulukuuta 2016
PIAN VAIHTUU VUOSI 2016 VUOTEEN 2017.
Niin se vuosi pian vaihtuu vuodeksi 2017 !!!!
Milläs sitä taas osaa kirjoittaa tuon uuden luvun.
Tekis jo mieli viedä jouluhärpäkkeitä pois, mutta annetaan
olla vielä tän viikon loppuun asti.
Ensi viikolla voi ainakin ton vitriinin tyhjätä, pyyhkiä pölyt
ja miettiä mitä panisin sinne.
Sitä vois vaikka somistaa eri tavaroilla.........osaankohan ???
Kun ajoissa koristelee, niin joulun jälkeen tuntuu että äkkiä pois..............onhan niitä jo kateltu.
Kynttilöitä ja muita valoja en aio vielä viedä pois.
Rufus innostui taas eilen repelemään omia lelujaan.
Nyt vuorossa oli nalle, joka kumman kauan on saanut olla melko ehjänä.
Lattialla on melkoinen kasa nallen sisuskaluja, taitaa olla jääkarhun, kun kaikki ovat valkoista.
Ei muuta kuin lisää, heijastin liivi päällä, kun on mentävä vielä pissillä käymään ulkona.
Siinäpä on tämän nallen tarina lopussa...........roskiin joutaa
loput menemään.
.
Hampaan koloon tais jäädä jotakin..........missä hammas-
tikku, että sais loputkin suusta pois.
Niin vain tämäkin vuosi on kohta lusittu.
Muistanko mitä kaikkea vuodessa on ollut.
On ollut iloa, sekä suruakin, mutta onneksi elämään kuuluu
nämä molemmat asiat ja siltä välistä myöskin.
Maailmalla on tapahtunut monenmoista.............maajäristyksiä, isoja tulvia, Britannian EU-juttu, Usan presidentti vaalit, Syyrian sota, pakolaistulvat, naapurimaamme erilaiset uhkailut, suuria maastopaloja, monenmoista kärsimystä ihmisillä monet johtuen näistä edellämainituista asioista.
Omassa rakkaassa Suomen maassa olemme saaneet olla
suht rauhassa.
Uutisia ja lehtiä seuraa, niin paljon on täälläkin tapahtunut.
Kolareita, huumeiden lisääntyminen, kieroilut eri asioissa, turhia kuolemia/itsemurhat, näitä olisi vaikka kuinka paljon.
Kun vertaan näitä asioita esim. Syyrian sotaan, on nämä Suomen asiat silti älyttömän pieniä.
Mutta kuitenkin ne koskettavat yksilö ihmistä. Onneksi meillä on hyvin sosiaaliset avut, sairaala-asiat, on ruokaa, vaikka
noita ruokajonoja on vähän joka puolella.
On asuntoja, vaatteita, lämmintä, puhdasta vettä, lääkkeitä.
Me, minä ja mieheni olemme onnellisia, kun vielä jaksamme asustella omassa talossa maaseudun rauhassa.
Pystymme kumpikin ajamaan autoa, sitä ilman olisi täältä hankala hoitaa asioita jotka ovat 30 km päässä.
Meillä on ollut ruokaa joka päivälle, vaatteita, kotona on lämmintä, sähköt pelaavat, vesi tulee ja menee.
Ei kaikkia tajua edes luetella, kun monet asiat ovat jokapäiväisiä, ei niihin kiinnitä huomiota.
Jos sähköt menis, kyllä vain se haittais paljon elämää, jonkin aikaa sitä kestäis, vai kestäiskö pitempäänkin jos vain olis pakko.
Olishan sitä kiva saada uudemman auton, haluais matkustaa
etelään näin talvisin.............
Mutta kiva on lähteä reissuun, kun on säästänyt tarpeeksi euroja, tuntuu että on lomansa ansainnut !!!
Kun täällä Suomessa ollaan, olis tietenkin kiva saada lunta enemmän.
Sitä voi kyllä jo loppuviikosta sataakin, mutta muutama talvi on ollut tosi lumetonta.
Nautitaan kun lunta tulee, eikä marista..............loppuis jo toi lumen tulo, aina saa lakaista rappusia, luotava lunta pihasta!
Koskahan sitä olis kohdallaan ton lumen kanssa ???
Kesällä taas............koska toi sade loppuu............huh, huh kun on kuumaa, ei tässä säässä jaksa tehdä mitään !!!!
Ruohokin ihan kellastuu........kun ei tule sadetta........ja taas sama kierros alkaa............koska loppuu ??? .........taasko
on noin lämmin ????
Itse henkilökohtaisesti olen sairastellut taas tänä vuonna melkoisesti. Ennenkaikkea vasemman lonkan kohdalta.
Loppuvuodesta sen leikkaus, siitä toipumista on tähän päivään asti riittänyt.........jatkuen ens vuonnakin.
Olen onneksi päässyt kävelemään ilman rollaattoria, jalka toimii minusta melko hyvin, mitä nyt leikattu selkä sekä jalka oireilee enemmän tai vähemmän.
Vaikka minulle on tehty useita isoja leikkauksia, joista osaksi jäänyt oireita, mutta olen onnellinen kun voin olla kotona, tehdä sen mitä jaksan ja loput siirtää hamaan tulevaisuuteen.
Kädet ja jalat toimivat, ajatus toimii, vaikka leikkauksen jälkeen on pään sisälle jäänyt myös vamma, pärjään silti
sen kanssa hyvin !!!!!
Ole oppinut elämään näiden puutteiden kanssa, en muista enää mitä oli silloin kun oli kaikki paikat kunnossa.
Olen onnellinen kun saan olla eläkkeellä, vaikka eläkkeeni onkin pieni, pärjätään, kun ei kaikkea osta mitä tekee mieli.
Saan tehdä käsitöitä, askarrella kortteja............
Osaan tehdä ruokaa, jopa vielä leipoa, vaikka tosi harvoin
tuo ihme tapahtuu :) :)
Kyllä vain nämä olen omin kätösin tehnyt !!!!!
Pystyn siivoamaan normi viikkosiivouksen, ikkunoiden pesu ei onnistu, onneksi mieheni hoitaa sen asian.
Minulle on suotu neljä ihanaa lastenlasta...........
Voi kun näitä ilonaiheita on paljon, paljon, ei riitä sanat kertomaan, eivätkö mahdu kaikki syliini.
Elämä kokonaisuudessaan on kiitoksen ja onnellisuuden
ketju. Elämään kuuluu kaikenmoista asiaa.
Vaikka ei aina ymmärrä miksi, mitä varten-kysymyksiä
on elämässä???
Kun on tummia pilviä, kajastaa kuitenkin valo sieltä
jostakin raosta. Hetken päästä se suorastaan loistaa !!!
On minulla nytkin iloa rinnassani, kuuseni alkoi tehdä uusia
silmuja, maltanko heittää sitä hetkeen pihalle ???
Kevättä kohden ollaan menossa !!!
Uuden vuoden aaton vietämme ystäväpariskunnan
kanssa meillä täällä kotona.
Nautimme toistemme seurasta, naapureiden raketeista :) :)
Emme me vanhat niitä enää osta, saavat nuoremmat paukutella, koiran pidämme visusti sisällä, musiikki soimaan
melkoisella voluumilla, sen karvakorvat eivät kestä noita
paukutteluja.
Näin tämän vuoden postaus, ehkä viimeinen.
Toivotan teille kaikille rakkaille lukijoilleni;
HYVÄÄ JA SIUNAUSRIKASTA UUTTA VUOTTA 2017 !!
Siinä teille kunnon pamahdus aaton kunniaksi.
tiistai 27. joulukuuta 2016
JOULUPÄIVÄ JA TAPANINPÄIVÄ.
Tapaninpäivänä meille tulikin keskimmäisen pojan perhe.
Paappa meni lasten kanssa metsään nuotiolle, tietenkin
makkara maistui hyvälle.
Meidän metsässä on paljon sammalta, se on minusta kaunis. Taitaa olla puita tiheään, kun ei aluskasvillisuus oikein kukoista.
Tämä on tässä ns. meidän pihapiirissä, jotenka olipa makkaranpaistajilla lyhyt matka.
Me kolme jäimme sisälle odottamaan valmiita makkaroita.
Oli jotenkin flunssainen olo, eivät tohtineet mennä kastelemaan itseänsä metsään.
Vettä ei satanut, mutta sammal oli melko märkää.
Vaikka aattona tämä perhe oli saanut jo lahjat, oli minulla
heille vielä ns. pikkujoulupussukka yllärinä.
Poika tuumas sukista: ylihyi !!!!!!!!
Periaate hänellä tahtoo olla, ettei laita villasukkia.
Mutta kun ilma sen vaatii, käskystä hän ne vetää jalkaansa.
Minusta kumpparit ovat sellaiset, että niissä pitää olla melkein kesälläkin villasukat.
Tytölle olin ostanut pussiin monenmoista askartelujuttua.
Hän on kova näpertelemään ja laitoinpa hänelle lankaakin
pussiin. Onpahan taas tekemistä monenmoista.
Tässä sitten leikitään Hau-Hau vaunulla.
Monopolipelillä pelattiin, oli aika sitkeä peli, ei meinannut
millään loppua.
Välillä juotiin kahvit ja taas piti jatkaa.
Peli oli ruotsinkielinen, oli siinä paapalla vähän opeteltavaa.
Tosin tämä peli meillä on suomenkielellä, isä on poikien kanssa pelannut aikoinaan monet kerrat.
Pikku poitsu ei jaksanut olla papan kanssa kovin kauan pelaamassa.
Tämä perhe on kaksikielinen pappa on isä. Paappa on taas isoisä. Melko samanlaisia ovat :)
Joten me yhdessä teimme hiekkakakkuja keittiön pöydällä.
Oli kuulemma taikahiekkaa !!!
Tietenkin tämä oli Hau-Hau sarjaa myöskin.
Hyvin tarkkaan paineli taikahiekkaa joka koloon, kun näki mitenkä minä teen.
Tässä meidän kummankin aikaansaannoksia:
Oli se mukavaa leikkiä hiekalla jouluna sisällä.
Tosin oikea hiekkalaatikkokin olis ollut valmiina pihalla,
melkoisen märkääkin vielä, hyvin olisi kakut
onnistuneet !!
Minä sain kauniin kukkakimpun, sekä käsi&jalkavoiteet.
Myöhemmin illansuussa he lähtivät kohti kotia, ja me jäimme paapan kanssa kahdestaan.
Tapaninpäivänä meillä oli jälleen hiljaista.
Lueskelin ja tein käsitöitä ja tietenkin kynttilät loistivat.
Hienosti ruskotti metsän ranta. Eikä se kauaa viipynyt toi hohde, kun oli jo taivas taas harmaa ja pimeys laskeutui.
Mutta onhan toi päivä jo pidennyt kanan vai kukon askeleen verran ???!!!!
Tosin minä en sitä yhtään huomannut, sen huomasin
että pimeys tuli melkoisen nopsaan.
Näin on vuoden 2016 joulu mennyt, ja tänään on eka arkipäivä.
Nythän joulu oli tosi lyhyt niille jotka käyvät töissä. Ei ollut
kuin yksi ylimääräinen lomapäivä.
Onneksi loppiaisena on vähän vielä lomaa.
Meillä eläkeläisillä on joulua niinkauan kuin sitä viitsii katsella noitten koristeiden puolesta.
Mä keräsin jo punaiset joulupallot pois, adventtikynttelikön myös pesin puhtaaksi.
Kynttilöitä en aio vielä hetkeen panna pois, no ehkä muutaman ylimääräisen laitan kaappiin.
Valot, tähdet saavat vielä loistaa tässä pimeydessä.
maanantai 26. joulukuuta 2016
JOULUAATTOMME.
Jouluaatto alkoi taas kerran Söör Migrenin kanssa.
Onneksi meni ohitti täsmälääkkeen kera.
Nousin sängystä juuri ennen joulurauhan julistusta,
joka tietenkin julistettiin Turusta.
Emme me toki tuolla olleet, otin kuvan telkan ruudusta.
Mutta useita muita siellä oli, pieni kuvakulma tässä:
On se kumma kun ihmiset aina vain vuosi vuodelta jaksavat
mennä tuonne. Kait tämäkin kuuluu joulun perinteisiin.
On se hienoa että tällaisia tilaisuuksia vielä on, kunnioitetaan
joulun oikeaa tarkoitusta, ei aina vain joulupukkia tai tonttuja.
Joskus ollaan oltu ennen joulua katolilaisessa maassa lomalla.
Siellä on paljon seimiasetelmia, on isoja ja vähän pienempiä.
Kyllä toki siellä kauppakeskuksissa oli pukkeja ja tonttuja, kait ne olivat lähinnä meitä turisteja varten.
Niinkuin muistatte meidän joulukinkun stoorin, sen paistoimme
aatonaattona.
Siinä se meidän pallo on, ja vieläkin tapaninpäivänä sitä on jäljellä.
Vaikka joulupäivänä oli keskimmäinen poikamme perhe meillä syömässä.
Onneksi tänään taitaa loppua, seuraavaksi teemme savustettua lohta.
Ei sen puoleen hyvä kinkusta tuli, oli murea, paistoihan minä tuota
3 kg:n palloa 5 tuntia. Me tykkäämme tosi mureasta lihasta, olkoon se mitä hyvänsä.
Kävimme hautausmaalla jo yhden maissa. Mulla oli nastakengät
ja vielä tukena kävelysauvat.
Oli se sen verran liukasta, jäässä, paikoin oli isoja vesilätäkköjä, jossa jää alla.
Osasta hautausmaata oli näin kesäisen näköistä.
Vettä satoi koko ajan, olimme kuitenkin hetken aikaa, etten ottanut sateensuojaa mukaan. Milläs minä sitä olisin kantanut kun sauvat olivat molemmissa käsissä.
Ajattelin aiemmin, että voisimme käydä vähän joka puolella hautausmaata sukulaisten ja tuttuen haudoilla.
Mutta vesisade sekoitti tämän suunnitelman.
Mutta kävimme myös laskemassa muualle haudattujen muistomerkillä, äidin&isän ja veljeni kynttilän.
Muistopaadella oli jo paljon kynttilöitä, vaikka olimme melko
aikaisin hautausmaalla.
Kotona keitimme päiväkahvit..............
..........kera herkkujen kanssa, no ei nyt kaikki ollut näin terveellistä.
Olihan meillä torttuja, toskakakkua, erilaisia pikkuleipiä sekä täällä Pohjanmaalla herkkuna pidettyä kotijuustoa valokkien kanssa.
Jouluaterian söimme myöhemmin, ja katselimme telkasta
viulutaiteilijan konserttia.
Jouluevankeliumi kuuluu meidän jouluaattoon sekä yhteiset joululaulut. Jotka nyt tällä kerralla kuuntelimme radiosta.
Ei viitsitty kahdestaan laulaa :) :)
Kävimme ekaa kertaa kirkossa aattoyön messussa.
Laulua kuulimme Liekki-gospelkuoron esittämänä.
Yllätyin että niin paljon oli väkeä tullut.
Kirkosta lähdimme kotiin, kävimme parissa asuntoalueella
katselemassa pihojen jouluvaloja.
Näin vietimme kahdestaan aattoa, nautimme toistemme läsnäolosta, kiirettä ei ollut, ihanan Joulun Rauhan tuntua.
keskiviikko 21. joulukuuta 2016
HYVÄÄ JOULUA !!
HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE BLOGINI LUKIJOILLE !!!!
Kiitos kun olette jaksaneet lukea kirjoituksiani, ja näin olleet mukana minun elämässäni !!!!
Pian lähden tekemään pikkuista siivousta,
huomenna vielä yksi joulukonsertti.
Sen jälkeen joulukahville ystäviemme luo.
Tuosta alkaa meille sitten joulu, rauhallinen ja nautinnollinen !!!
tiistai 20. joulukuuta 2016
KINESIOTEIPPAUS.
Kävimpä tänään fysikaalisessa, jossa vuorossa oli
kunnon hieronta yläkropalle.
Olen sairastellut tota migreeniä niin monta päivää.
Että fysioterapeutti päätti tehdä kunnon hieronnan.
Kyllä hartiat ja lapojen välit olivatkin ihan jumissa.
Viimeiseksi toi vasen puoli olkapää ja siitä ympäriltä
teipattiin kinesioteipillä.
Sainpas vielä kaikenlisäksi oikein mun lemppariväriä !!!
Mulla on ennenkin tätä teippiä tolla samalla puolella.
Minusta se auttoi, ja se kaikenlisäksi pysyi paikoillaan
tosi hyvin.
Lähdettiin viikoksi vielä etelään. Siellä oli aurinkovoidetta ja
uimista joka päivä. Ihan lopussa otin viimeisen osan teipistä
pois.
Katsotaan mitenkä nyt käy, toivotaan että se myös auttais.
Niin ja vielä ostin joulukukan, mistä edellisestä postauksesta
mainitsin.
Tuossa on nyt kaksi jouluista kasvia. Jospa tuo nyt säilyy
yli aaton.
Saunassa olin äsken, ja nyt naputtelen teille postausta.
Huomenna pitäis käydä isännän vanhaa tätiä tervehtimässä
ja samalla viedä hänelle joulukukka.
Hän tykkää punaisesta joulutähdestä, niitä onneksi oli kukkakaupassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)