Seuraajat

perjantai 30. marraskuuta 2018

JOULURUOKAILU OMALLA PAIKKAKUNNALLA.





Nyt se sitten alkaa............laatikoiden ja kinkun syönti.



Me olimme ekalla aterialla keskiviikkona, 13 hengen porukalla,
oman pitäjän ruokailupaikassa Pjoenpappilassa.






Tästä paikasta olen viime vuonna kertonut, silloin olimme synttärijuhlilla.

Tosiaan tää on ollut ennen pappila, nyt sitä pidetään pitopaikkana, oman paikkakunnan
pariskunta. He myyvät myös antiikkia.
Heidän liikkeestään teen toisten postauksen.







Pääsaliin olisi vielä mahtunut lisää väkeä, mutta nyt mahduimme kaikki samaan pöytään.









Tuli lämmitti meitä mukavasti ja toi joulun tuntua.
Muutenkin oli kivasti koristeltu joulua muissakin huoneissa.











Kun en taaskaan muistanut kuvat ruokapöytää ennen sopulilauman pemistystä.
Niinpä kuviin pääsi mun ja isännän lautaset.
Kyllä oli niin herkullista, kaikki tehty paikan omassa keittiössä.
Laatikot olivat ihanan pehmeitä ja kypsiä, minun makuuni kunnolla paistettu myös päälinen.








 Vähän silmänruokaa välillä.



Lauluporukka nimeltä ELMOT ovat tänä vuonna jo käyneet yli 30 paikassa laulamassa.
Siihen kuuluu 5 laulavaa miestä ja 1 miessäestäjä.


Nytkin he lauloivat ja samalla harjoittelivat ensi viikon itsenäisyyspäivän juhlaa varten.









Kuvailin sillä välin toisten huoneitten yksityiskohtia, kun miehet harjoittelivat.


Tottakai me naiset myös saimme laulaa, jos ei ihan yksistään vaan koko porukan
kanssa joululauluja.









Laulettiin niin monta laulua, että multa meinas palkeissa loppua ilma.








Mä ihastuin tähän lamppuun, sopi hyvin vanhan pianon päälle.











Joulukuusikin oli nätti koristeineen päivineen.







Tässä oli katettu ruoka sekä jälkkärinä kahvit+ suussasulava jouluhalko.












Kun tällainen kristallikruunu on katossa, pitää huonekorkeutta olla muutama kymmenen senttiä
korkeampi mitä meillä täällä kotona on.







Vähän arabiaa, Iittalaa, Kupittaan saven ukko&akka, ym. mukavaa nähtävää.








Tähän siniseen huoneeseen sopi hyvin toi sininen koriste.
Se oli varsinaisesti kirkasta lasia, mutta pyörivästä alusesta tuli toi väri.









Yläkerrassa kävimme myös katsomassa, joka lähinnä on yöpaikkana kesäisin,
mutta kylminä aikoina lähinnä varastona.

Muutama kuva sieltäkin, äkkiä alas, oli liian vähän vaatetta päällä.









Hienosti kaiverrettu sohvan selkänojaan koriste, upee, sopii sinne minne se kuuluukin.






Varmasti löytää jostakin hyvän kodin ja oikean.







Ihana yksinkertainen kuusi !!








Jouluhiiri oli päässyt kylmältä ullakolta paraatipaikalle.
Kuinkahan sen korvat kestivät miesten laulua ja tämän jälkeen varmasti monen
muunkin joululauluja on kuunneltava.




Vietimme oikein mukavan ja hauskan illan porukalle, ehkä ensi vuonna hiiriseni
tavataan näissä samoissa merkeissä.









Hyvää alkavaa joulukuuta sekä ensimmäistä adventtia teille kaikille !

Toivottavasti nautitte ihanasta miljööstä, jossa kävimme iltaa viettämässä.

Kotiin ei ollut matkaa, kuin kukon askelen verran 😍😍😍

keskiviikko 28. marraskuuta 2018

TUUNAILUA, EKAT JOULUTORTUT.





Mun teki mieli joulutorttuja.

Sattuipa pakkasessa olemaan alkuvuodessa ostamani torttutaikina.

Olisko aika paistaa niistä muutama torttu.





Pari levyä oli kuivunut, vähän huonosti pussi kiinni. Nakkasin ne kompostipussiin.

Muista onnistui tortun teko hyvin, ei muuta kuin uuniin.




Vähän jo jouluisia koristeita oon pannut esille.






Kyllä maistuivat hyviltä. Voitelen munalla koko tortun ja laita hienosokeria noihin
sakariin, tulee maukkaampia. Lapsetkin tykkäävät.








Samalla laitoin uuniin punajuuri gratiinin, ihan kaupasta ostin ton pussukan.
Ei muuta kuin  paisto uunissa, tosi hyvää !!





Innostuin tuunailemaan.................mikähän mulle on oikein tullut ???

Ensin sitä maritusta, ja nyt tuunausta ??!!!!



Hain vanhan ikkunapokan, jonka ikä on kymmeniä vuosia.
Ollut mulla pihallakin jo varmasti kymmenen vuotta, tosin vähän suojassa sateelta tai lumelta.




Mulla oli korttiaskartelusta jäänyt tuota valkoista maalia, mutta eihän se tullut purkista ulos.

Otin hanskan käteeni ja kaivelin sen sieltä ja sivelin pitkin pokaan reunoja.






Laitoin glitteri lumiefektiainetta myös pokaan, nuo klömpit.

Jätin kuivumaan pesuhuoneeseen.






Ajattelin panna tän tähden roikkumaan siihen.
Mutta oli liian suuri, jotenka se joutaa ikkunaan, isäntä lupasi sen panna, toinen tänne alas ja
toinen yläkerran ikkunaan, näkyy sieltä hyvin isolle tielle.








Laitoin pallovalot ja tollasen puusiivet roikkumaan. Jätin tahallani tuota tummaa näkyviin.

Tällaista touhuilua, päivällä olin vesijumpassa, piti mennä fyssarille myös, mutta hän oli tullut
räkätautiin, jotenka uusi aika on itsenäisyyspäivän jälkeen.
Hyvä näin, olin ihan poikki kun tulin jumpasta kotiin.




maanantai 26. marraskuuta 2018

MARITUSTA JA OIKEIN KUNNOLLA.






Olen tehnyt kunnon maritusta, tietenkin apuna oli myös mieheni.


Olen kertonut teille että meillä on isännän lapsuuskoti tässä vieressä, tien toisella puolella.

Se on ollut lähes 30 vuotta tyhjillään, emmekä ole pitäneet siellä lämpöä päällä.


Sinne on näiden vuosien aikana viety varastoon, kaikkea tavaraa.

Siellä on ollut osaksi vielä isovanhempien vaatteita, huonekaluja, ei silti mitään antiikkia,
lähinnä sanoisin roinaa roinan päällä.



Tädin kotia tyhjätessä, sanoin isännälle, haluatko jättää pojillesi ton vanhan talon
roinat hävitettäväksi ???


Harmi kun en ottanut aloituskuvaa esim. tuvasta, puhumattakaan yläkerrasta, tai muista
huoneista ja kaapeista.

Ollaan tehty kerran sellanen pieni pintaraapaisu, no eihän se miksikään muuttunut.

Pojat ostavat uutta ja tuovat meille varmuuden vuoksi talteen !!!






Ensin mä olen ollut muutaman päivän tuolla tädin huushollia tyhjäämässä,
maanantaina loppusiivous, tavarat on saatu jaettua.

Paljon veimme lähetyskirppariin, diakonissa haki myös vaatteita, he antavat tarvitseville,
jokunen pussukka lähti vähän kauemmas.

Tietenkin myös saimme/jaoimme tavaroita keskenämme.


Laitan siitä postauksen myöhemmin.


Aloitimme yläkerrasta, kaikki sota-aikaiset vaatteet varasosta pois.
Mä en millään jaksanut kantaa eräs yhtä kerralla, oli muuten painava takki.

Ihan hölmöä säilyttää vaatteita kun ei edes meidän polvi ole pitänyt niistä mitään.

Onkohan se ollut varmuuden vuoksi säilömistä niille ihmisille, jotka ovat sodan ajan
nähneet.

Mieheni vanhemmat eivät  hävittäneeet mitääääääään...................toi meen isäntä näyttää
perivän aika pahasti ton taudin.

Mutta tiedättekä hän tuli tähän mun maritukseen mukaan ! jeeeeeeeeeee hyvä, ja oikein kunnolla.

Enhän mä olis millään jaksanut kantaa traktorin kyytiin roinaan.




Siinä se meidän kohteemme, ISOLLA MARITUKSELLA !!


Ajattelin jo niin pitkälle, jos joskus muutamme rivariin, niin toi lapsuuskoti jäis meille ns.
isännän paussikodiksi, kun hän on metsää hoitamassa, tekemässä remonttia autoihin,
ja vielä jää maata ihan tarpeeksi hänelle touhuta mullan kanssa.

Kaikki on tietenkin kiinni siitä, onko vielä sellaisessa kunnossa että näitä voi tehdä ???









Siinä on toka kuorma, kaikkea sekalaista, puuta, paperia, vanhoja tuoleja, kirjoja.


Tää on vasta alkua, vielä on jaksettava kantaa ja nostaa, tyhjätä pahvilootia, ensin katsoa
mitä ne sisältävät ??

Aikoinaan olin kirjanpitäjänä, yli 20 v. on niitäkin säilytetty, eiköhän ne jouda jo polttoon.


Meillä on mainio paikka polttaa, peltoa, ei metsää lähellä, eikä rakennuksia.

Palokuntaan ilmoitimme, ettei kukaan naapuri luule että meillä tupa palaa.
Toi valkia näyttää kauempaa katsottuna olevan ihan eripaikassa missä se todellisuudessa on.






Siinä menossa vanhoja matonkuteita, joita ei voinut viedä kirpparille, koska talossa on
hiiriarmeija valloillaan, papinoita ja kusta oli kaikissa kankaisissa osissa.

Toivon vain etten saa myyräkuumetta, sen olen joskus sairastanut, oli karmea kokemus,
sairaalassa viikko.
Toiset sanovat että tulee ikuinen vastustus, mutta jostakin oon lukenut ettei se niin ole.






Siinä on vasta pieni valkia, mahtava ilma ei tuullut ja maa oli kuurassa.
Jotenka paloa ei tarvinnut pelätä, että se leviää maastoon.






Siinä palaa vanha puinen pöydän kansi. Isäntä otti kaikki ruuvit sekä metalliosat ensin irti.






Siinä puramme kärrystä tavaraa valkiaan. Piti vaihtaa huonommat lasit, koska pelkäsin niiden
sulavan tuossa kuumuudessa.


Eilen isäntä oli laulamassa muutaman tunnin ja minä sillä välin tyhjänsin tupaa.

Välillä tuntui etten löydä mistään voimia sellaisia supervoimia, että jaksan vetää kaappia ulos asti.

Muutamia vedin maton avulla.

Isäntä tuli traktorilla, ihmetteli mikä muhun on mennyt..................30 vuoteen en ole tehnyt mitään
tuolla vanhassa tuvassa, mutta nyt joku inpura iski minuun................maritus !!!


Veimme kaikenkaikkiaan kuusi kärryllistä polttoon.








Tässä teimme kyllä hiilijalanjälkijä...............anteeksi................arvatkaa vaan mikä palaa ???

Se on nimittäin tehnyt vuosia noita jälkiä....................kova matkalaukku !!!

Eikö lähde ihan hirveä punainen valkia, ja musta savu, joka ylös mennessään muuttui harmaaksi.

Onneksi toi ei kestänyt kauaa.

Isännän vanhat sähköurut saivat viimeinkin lähteä pois.
Ovat olleet tuolla kylmässä tuvassa jo ainakin 20 v. ja vielä jokin nappula rikki.............
....................sointua ei urut päästänyt, ei minkäänlaista.
Mä vähän varovasti esitin............voisko.............nuo..........jne..............isäntä nosti ne heti pihalle.
Niiden kannossa tarvittiin toinen mies, onneksi näillä miehillä oli poveria käsissä .


Mä jatkoin siivoamista tuvassa, hiirenpapinat saivat kyytiä.
Laitoin huonekalut paikoilleen, mulle jäi yksi vitriinikaappi, johonka panin tädin jäämistöstä
koriste-esineet, kattiloita ym. tarpeellista menivät kaappeihin.

Kaikki tädin plyysimatot saivat hyvän paikan tuvassa sekä yhdessä kamarissa.
Otin myös jemmaan verhoja, ja meiltä veimme vanhoja kattolamppuja vanhojen tilalle.
Jopa tuli valkeus, ja vielä kokeilimme pystymuurin ja puuhellan laittaa valkiaa, hyvin veti ja oli
mukavan oloinen olla pienessä lämmössä.

Me emme tee tuvalle ainakaan mitään, siis tapetoida tai maalata, se saa olla ton näköisenä kuin on.
Isäntä on laittanut uudet katot kaikkiin rakennuksiin, tuvan kuistin nostanut ylös ja laittanut uudet hirret alle, samoin varastoihin.
Tuvassa on myös yksi kulma vähän painunut, jotenka se on seuraavaksi nostettava, alle uutta hirttä.

Muuten rakennus on ryhdissään, no tietenkin ikkunat vaatis maalia sekä ulkoseinät.

Mutta ne eivät ole vielä tehtävälistalla.


No en minä nyt heti ensi kesänä meinaa keittää tuolla vanhassa tuvassa ruokaa.

Ennenkaikkea olen tyytyväinen, kun saimme turhat roinat pois.

Tänään isäntä vei kaatikselle muutaman auton peräkärryllisen tavaraa, vanhoja lehtiä,
muovia, mm. neljä vessapönttöä....................aivan oikein luitte................neljä !!!!

Ne ovat aikoinaan tulleet meille vara pöntöiksi jostakin työmaalta, ovat olleet meidän
säilössä yli 30 v. eikö nekin jo saa mennä ja varapönttöjä ei tähän päivään asti oo tarvittu.


Meillä jatkuu raivaus/maritus isännällä, mitä vielä meiltä lähtee ???



Oon niin tyytyväinen näihin päiviin, lujalla oon ollut, mustelmia, pieniä ja isoja on jalat sekä kädet
täynnä.
Ihailin niitä äsken saunassa ja ajattelin tulipa kunnon työstä !!







Tuli on hyvä renki mutta huono isäntä !!!!