KUN SELJÄS EI OO SILMIÄ !!!

Niin se vain on, kun seljäs ei oo silmiä, ei sitä voi kaikkea nähdä.



Menin pihalle vaihtamaan muutamaan viherkasviini multaa.

Ajattelin että vedän pöydän tuolta seunustalta lähemmäs rappusia.


Näin mitä pöydän ympärillä on................mutta vedin pöydän takaperin lähemmäs rappusia.


1,5 askelta niin olin hupsis maassa.

Kompuroin yhteen pihalaattaan, jonka näin kun menin pöydän luo,
mutta en muistanut pätkääkään laattaa, kun lähdin selkä päin menemään taaksepäin.


Retkahdin täysillä kylki edellä ensin laatan päälle ja osaksi pöytä oli päälläni.

Yritin ensin kääntää kinttuni jotenkin pöydän alta pois...................sitten alkoi se puljaaminen
oman kroppani kanssa.

Tunsin kipua kyljessä, selässäni, niskassani. Heti huomasin ettei mikään ole poikki.

Pääsin kuin pääsinkin pöydän alta pois, seuraava vaihe...........ylös.............no ei se niin vain onnistunut...................mietin että turhaa on soittaa, kun ei oo puhelinta taskussani.

Ennekuin menin pihalle, ajattelin jättää puhelimen pöydälle..............mitä minä sillä tekisin !!!???


Kaiken ensimmäiseksi piti päästä soraosalta pois, laattojen päälle.
.............sekin oli äly vaikeaa............polvia kirveli.............ja kontata olis pitänyt..........huh, huh !!!

Voi vaiva mikä kipu ja vaiva mun polvissani onkaan. Mä oon liian vanha olemaan polvillani
maassa, kovassa sellaisessa. Kun polvet eivät lähemmäs 30 vuotta ole sietäneet olla polvillaan.

Niin nöyrässä asennossa en ole ollut aikoihin ja nyt olen yksin laatoilla pihalla, lähellä
ulko-ovea, mutta silti kaukana !!!!!!!!!!!!!!!!!

Henkeä kun piti vetää, ettei aivan tukahtunut, niin otti kipeetä kylkeen.


Minä pinnistelin ja ponnistelin ja huikailin..............olispa painoa vähemmän.......ehkä jaksaisin
nostaa itseni ylös.
Mutta ei sitä tässä hädässä kiloja noin vain putoa, vaikka tuntui että voimia käytin niin paljon
kuin vain mahdollista, säästämäti kilokaloreita !!!!


Viimein sain kuin sainkin itseni vähän ylös ja omille tolpilleni, pöydästä sitten tukea, ja
kas kumma mä olin jaloillani,,,,,jeeeeeeeeeee !!!!!

Mutta otti kipeetä joka paikasta, ikäänkuin olisin jäänyt tiejyrän alle kahdesti !!!!


Huokailin ja huokailin sain sykkeeni vähän tasaantumaan, ja takaisin kukkien kimppuun.


Tein mitä tein ja mikä asento vain, kaikki otti kipeetä, selkään, kylkeen, olkapäähän, niskaan ranteisiin ja loput kroppani osista olivat tunnottomia.

Nou hätää, ei sellaista ettei mun tarvinnut sentään piipaa-autoa  tilata.

Kukkien mullat tulivat vaihdetuksi....................onneksi ei ollut kuin muutama viherkasvi..........kiitin tässä vaiheessa itseäni etten ollut niin hyvä hoitaja talvella ollut, osa kukista oli heitetty
kompostiin !!!!!

Isomman purkin piti jättää pihalle odottamaan isäntää metsästä, hän toi sen mulle tupaan.

Istuallani putsailin kukkien purkit, ja niiden paikat minne laitoin ne.

Vähänkin kumarsin, niin henkeä salpas, nöyryyttä ei ollut pätkääkään, siis kumarrusasentoa.

Illalla menin saunaan, istualtani pesin itseni, tietenkin kävin löylyissä, ajatellen että tekee
lihaksille hyvää.

Vielä ennen nukkumaan menoa hieroin itseäni koneella ja troppasin.

Sain kuin sainkin nukutuksi suht hyvin, aamulla oli jo paljon parempi olo.

Olikohan mulla sitä suomalaista sisua, vai oliko pakko saada itsensä ylös maasta, kun en viitsinyt
odottaa makaamalla laatoilla isäntää.
Olis se varmasti peljästynyt, kun olisin maannut kuin ronnanraato.