Lukijat

keskiviikko 22. huhtikuuta 2020

KUN SELJÄS EI OO SILMIÄ !!!




Niin se vain on, kun seljäs ei oo silmiä, ei sitä voi kaikkea nähdä.



Menin pihalle vaihtamaan muutamaan viherkasviini multaa.

Ajattelin että vedän pöydän tuolta seunustalta lähemmäs rappusia.


Näin mitä pöydän ympärillä on................mutta vedin pöydän takaperin lähemmäs rappusia.


1,5 askelta niin olin hupsis maassa.

Kompuroin yhteen pihalaattaan, jonka näin kun menin pöydän luo,
mutta en muistanut pätkääkään laattaa, kun lähdin selkä päin menemään taaksepäin.


Retkahdin täysillä kylki edellä ensin laatan päälle ja osaksi pöytä oli päälläni.






Yritin ensin kääntää kinttuni jotenkin pöydän alta pois...................sitten alkoi se puljaaminen
oman kroppani kanssa.

Tunsin kipua kyljessä, selässäni, niskassani. Heti huomasin ettei mikään ole poikki.

Pääsin kuin pääsinkin pöydän alta pois, seuraava vaihe...........ylös.............no ei se niin vain onnistunut...................mietin että turhaa on soittaa, kun ei oo puhelinta taskussani.

Ennekuin menin pihalle, ajattelin jättää puhelimen pöydälle..............mitä minä sillä tekisin !!!???


Kaiken ensimmäiseksi piti päästä soraosalta pois, laattojen päälle.
.............sekin oli äly vaikeaa............polvia kirveli.............ja kontata olis pitänyt..........huh, huh !!!







Voi vaiva mikä kipu ja vaiva mun polvissani onkaan. Mä oon liian vanha olemaan polvillani
maassa, kovassa sellaisessa. Kun polvet eivät lähemmäs 30 vuotta ole sietäneet olla polvillaan.

Niin nöyrässä asennossa en ole ollut aikoihin ja nyt olen yksin laatoilla pihalla, lähellä
ulko-ovea, mutta silti kaukana !!!!!!!!!!!!!!!!!

Henkeä kun piti vetää, ettei aivan tukahtunut, niin otti kipeetä kylkeen.


Minä pinnistelin ja ponnistelin ja huikailin..............olispa painoa vähemmän.......ehkä jaksaisin
nostaa itseni ylös.
Mutta ei sitä tässä hädässä kiloja noin vain putoa, vaikka tuntui että voimia käytin niin paljon
kuin vain mahdollista, säästämäti kilokaloreita !!!!


Viimein sain kuin sainkin itseni vähän ylös ja omille tolpilleni, pöydästä sitten tukea, ja
kas kumma mä olin jaloillani,,,,,jeeeeeeeeeee !!!!!

Mutta otti kipeetä joka paikasta, ikäänkuin olisin jäänyt tiejyrän alle kahdesti !!!!


Huokailin ja huokailin sain sykkeeni vähän tasaantumaan, ja takaisin kukkien kimppuun.


Tein mitä tein ja mikä asento vain, kaikki otti kipeetä, selkään, kylkeen, olkapäähän, niskaan ranteisiin ja loput kroppani osista olivat tunnottomia.

Nou hätää, ei sellaista ettei mun tarvinnut sentään piipaa-autoa  tilata.

Kukkien mullat tulivat vaihdetuksi....................onneksi ei ollut kuin muutama viherkasvi..........kiitin tässä vaiheessa itseäni etten ollut niin hyvä hoitaja talvella ollut, osa kukista oli heitetty
kompostiin !!!!!

Isomman purkin piti jättää pihalle odottamaan isäntää metsästä, hän toi sen mulle tupaan.






Istuallani putsailin kukkien purkit, ja niiden paikat minne laitoin ne.

Vähänkin kumarsin, niin henkeä salpas, nöyryyttä ei ollut pätkääkään, siis kumarrusasentoa.

Illalla menin saunaan, istualtani pesin itseni, tietenkin kävin löylyissä, ajatellen että tekee
lihaksille hyvää.

Vielä ennen nukkumaan menoa hieroin itseäni koneella ja troppasin.

Sain kuin sainkin nukutuksi suht hyvin, aamulla oli jo paljon parempi olo.

Olikohan mulla sitä suomalaista sisua, vai oliko pakko saada itsensä ylös maasta, kun en viitsinyt
odottaa makaamalla laatoilla isäntää.
Olis se varmasti peljästynyt, kun olisin maannut kuin ronnanraato.

25 kommenttia:

  1. Huh, olipa rysäys. Onneksi ei käynyt pahemmin. Ehkä sinulta murtui kylkiluu. Se sattuu ihan hurjasti, mutta parantuu usein ihan itsekseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on kylkiluita ollut poikki, mutta ei onneksi nyt mennyt.
      Tosiaan ei sille mitään tehdä.

      Poista
  2. Aika hurja sissi olet, kun tuosta sinnittelit jaloillesi. Tuo oli melkoinen läheltä piti tilanne.
    Oli mukava lukea, ettei tapaus vaikuttanut yöuniisi - eikä huumorintajuusi :)
    Parempaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
  3. Aika mukku -kuten täällä Hämeessä sanotaan. Kyllä se niin on, että ikä vie ketteryyden kropasta. Nyt tiedät jos taas mukkaat kuinka siitä ylös saat itsesi kammettua. Ole varovainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta ikä vie kettyryyden, on jo vienyt ajat sitten. Mutta hyvä näin, kun vielä omilla tolpillaan ollaan.

      Poista
  4. Onneksi ei käyny pahemmin, olishan voinu mennä vaikka luita poikki.
    Paranemisia ♫

    VastaaPoista
  5. Voi hyvä tavaton,kun mulla aivan vilunväreet menivät,kun luin,että kaaduit! Onneksi oli kyllä suojelusenkelit matkassa,sillä olis voinut käydä vieläkin pahemmin. Ja kyllä sulla on sisua. Niin änkesit ja sait itsespystyyn ja niin vaan mullan vaihtoon. Minullakin on mullan vaihto kukkiin aamulla edes. Isäntä on jo tuonut multasäkit keittiön pöydälle. Aamukahvin jälkeen sanomalehti alle ja sitten yritän saada jonkun kukan uusiin multiin,en oli varma saanko laitettua. Joo,mun kukkaset,joita isännyys sanoo krökyiksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kans vaihdoin ennen sisällä, nyt pihalla, ei tartte siivota jälkiään pahemmin, kun multa putoaa maahan :) :)

      Poista
  6. Voi kauhistus miten kävi!!! Niin se vain äkkiä yllättäin voi kotonakin näköjään sattua...ja miten se kännykkäkin on juuri silloin niin kaukana? Onneksi selvisit kuitenkin lähes säikähdyksellä, ja toivottavasti kivutkin pian hellittää. Aika sisukas sissi olet kyllä, kun itsesi sieltä kampesit ja mullatkin vaihtuivat. Kirjoititkin niin elävästi ja huumorintajuisesti, että väkisinkin nauratti :D. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

    VastaaPoista
  7. Onneksi ei kuitenkaan vielä pahemmin käynyt, oli varjelusta kuitenkin siinä. Toivottavasti paikat paranevat nopeasti <3

    VastaaPoista
  8. Olipas hankala tilanne. Vahinko ei tuu ikinä kello kaulassa. Onneks selvisit ylös.
    Hiukan silti hymyilyttää toi lausahdus, että ....takaisin kukkien kimppuun.
    suomalainen sisu siinä taas huhuilee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei auttanut kuin käydä kukkien kimppuun, kun sellaista olin ajatellut.

      Poista
  9. Onneksi ei mennyt luita poikki :) Toivottavasti voit jo paremmin. Mukavaa loppuviikkoa <3

    VastaaPoista
  10. Jestas miten jännitti lukea miten siinä nyt lopullisesti kävi. Ja hyvinhän siinä sen suhteen että ei sitä piipaa autoa tarvinnut soittaa. Sitkeä sissi olet kun vielä mullat vaihdoit. Toivottavasti lihaksetkin palautuvat entiselleen. ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep täällä ollaan melkein ok, mustelmia vähäsen ja lihakset ovat antaneet periksi.

      Poista
  11. Minä jo ajattelin, että nyt meni kyllä kylkiluita rikki, huh mikä tapahtuma. Tuossa olisi voinut käydä vielä pahemmin. Uskon, että sen suomalaisen sisun avulla sait itsesi sieltä maasta ylös.
    Rentoa iltaa sinulle Tuija <3

    VastaaPoista
  12. Hurja mullanvaihto episodi. Nuo kivut saattaa johtua ihan tärähdyksestäkin, jos ei luita menny poikki. Onni onnettomuudessa!
    Mulla olis mullat jääny vaihtamatta :-)

    VastaaPoista
  13. No voi kauhia! :-( Onneksi ei nyt kuitenkaan käynyt sen pahemmin! Mullekin käy välillä aina tollaisia kauheita kompurointeja, joten tiedän tunteen...

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi !