Seuraajat

torstai 30. kesäkuuta 2016

HIERONTAA ALIPAINEELLA.





Sadetta  on taas ripsotellut iltapäivään asti. 

Rufuskin on viihtynyt sisällä. Nyt kun aurinko pilkisti tuolta pilven raosta, on koirakin viihtynyt pihalla.

On se jännä, jos vettä tulee, niin ei millään menisi edes pissalle käymään.
Kun taas aurinko paistaa, niinpä Rufus viihtyy pihalla vaikka kuinka myöhään iltaan asti.


Jalkani vaivaantu niiden kukkien istutuksesta niin, etten oikein päässyt kävelemään aamusta.
Kipu herätti jo kuudelta, yritin vielä nukahtaa, mutta ei siitä mitään tullut.
Nousin kahdeksalta pystyyn ja "kävelytin" jalkaani rollaattorin avulla.

Jonkin ajan kuluttua, oli pakko alkaa imuroimaan, kun vanhempi poika tulee perheensä kanssa meille.

Meillä oli monkaa lattia täynnä. 

Välillä tuntui ettei tästä tule mitään............jopa huilasin hetken aikaa, taas välillä imuroin......ja jumppasin.

Nyt jotenkin jalka pelaa, mulla on 15,00 fysikaalinen.
Hoidetaan sillä koneella. Otan tuosta teille kuvaa, mutta esittelylehdykässä sanotaa mm. näin: Motorisoidut rullat muokkaavat alipaineen avulla pehmytkudoksia.

Monta muutakin ohjetta tuossa lehdykässä sanotaan.

Otinpa teille lehdykästä pari esittelykuvaa:

















Se on niin ovela laitos, että on tosiaan vaikea selvittää.

Olen pari kertaa ollut vasta, en niin tuloksia osaa sanoa.

Mutta ainakin jalkaa pystyy hieromaan huomattavasti paremmin, kuin mitä käsin. Jalkani ovat todella arat. 
Koneen voi säätää jaloille pienemmälle teholle ja selkää voidaan taas hieroa suuremmalla teholla, se kestää kosketusta hyvin.

Mua on tosi vähän hierottu jalkoja, kun olen aina valittanut sitä että ne ovat niin kosketus arat.

Olen muutama postaus sitten esitellyt teille pyöreitä kristallimaljakoita.
Nyt voisi olla vuorossa muun malliset:


























Lähikuva kuviosta.


lähikuva mallista
 Yhden kukan maljakko.






Tämä myös yhden kukan maljakko.




















 lähikuvaa kuviosta.

















































lähikuva kuviosta.

















 Vieläkin on näyttämäti teille, mutta katsellaan toisella kerralla lisää. Ettette vallan kyllästy!!

Aikoinaan mulla oli ihan hullu keräysinto näihin kristallituotteisiin.
Nyt ajattelen että niitä vois aivan hyvin jo vaikka myydä pois.

Kirpparilla vois mennä kaupan, mutta meille on tonne isompaan keskustaan 30 km matkaa, toinen mokoma takaisin.


Jotenka ei paljon kiinnosta lähteä puljaamaan maljakoita ym kippoja sinne asti.
Pöytää kuitenkin pitää käydä järjestelemässä välillä.
Enkä oikein tiedä mitä panisin noille hintaa.??

Onko teillä kenelläkää kokemusta kirpparipöydän pitämisestä ?

Minä en ole koskaan pitänyt ns. omaa pöytää missään kirpparilla.

Nyt pitää lähteä laittamaan kahvipöytää kuntoon, pian väki onkin täällä.
Sitten itse lähden vajaan tunnin kuluttua fysikaaliseen.

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

VOITTO....VOITTOPALKINTO SE TULI KOTIIN, PETONIRUUKKU JA SEN KUKAT.




Posti toi tänään palkinnon kotiin asti.

Voitin Näpertelijän blogissa http://rrimasa.blogspot.fi/ 
kirjan, kiitos tosi paljon, voitto on kotona, ja katsottukin niitä malleja. Suorastaan ihania malleja, kirjan ohjeet laittavat sormet syyhyämään.















Tässä on kirjan nimi sekä kuva. Lisää vähän sisältökuvia:





Tämäkin malli oli näin hienosti kuvattu.

Kävin äsken kaupassa, jalka ei tykännyt yhtään kauppareissusta.

Sisullani kuitenkin istutin kukat tuohon uuteen peronipurkkiin, joka on tehty pyyheliinasta+petonista.
Minä sain sen, se oli ilmestynyt rappusille juhannuksena.

























Taimimyymälässä oli enään melko vähän valikoimaa, tähän aikaan kaikki melkein ovat ostaneet kukkansa.

  Tällaisen kukan onneksi löysin mistä pidin.

  
Pari minttua laitoin roikkumaan ja tietenkin käteeni osui kaksi petonienkeliä, nehän piti saada mukaan.


















































Innostuin vielä repimään heiniä esikkotarhastani (jossa on ns. varaesikot)

Samalla katselin nurmikkoa, on se niin hieno ettei sitä luultavasti malta leikata ???











 Mötiäiset surraavat ja piti katsella jalkoihin, ettei saa pistoa varpaisiin.

Jossakin kohtaa alkaa apila jo olla kukkinut, pian tämäkin osa pihasta on ruskehtavana. Jotenka ei kuin kone surraamaan !!




































Innostuin ottamaan kukkapenkistä yhden mehitähden purkkiin.
Olen monena vuotena tehnyt näin, ja syksyllä laitan takaisin penkkiin, tosi hyvin on jatkanut eloansa ja menestynyt yli talven.



 

Penkissä toi kukkii, mutta ei se niin hääppöinen ole !!

Tuossa pioninnupun vieressä on mehitähden kukkavarsi.


Maksaruoho on minusta kiva, antaa mukavasti väriä.

 


































Pioni on vasta nupullaan, melkein avautunut, parin päivän kuluttua on luultavasti täydessä kukassa.
Osa on vielä enemmän nupuillaan, kiva kun aukeavat eriaikaan.

Oli aikamoista tuskaa putsata esikkotarhaa, jalka ei sietänyt yhtään painoa, kun piti ottaa askel, suustani tuli sanoja: huh, huh, auuu, sattuu, apua, en jaksa, kestää kestää vielä hetken !!!!

Jotenkin tällä hetkellä tuntuu, ettei mitään oikein pysty tekemään,
töitä olis kyllä vaikka mitä ja voisin jakaa sitä jollekin joka haluais.

Nyt kyllä asuisin mielelläni kerrostalossa tai rivitalossa.
On nuo kivut nyt tällä hetkellä melkoiset.

Sitä saa mitä tilaa, sanonta pitää minun kohdallani paikkansa.

Eilen putsaisin yhtä pensashanhikkia, kuolleita oksia oli paljon.
Keväällä olisi saanut vetää moottorisahalla poikki kaikki hanhikit.
Ne uusiutuisivat ja olisivat paremman näköisiä.
Mutta valitettavasti en tohdi ottaa sahaa käteeni.Puhumattakaan että saisin sen käyntiin !!!

Sairalasta tuli uusi aika ortopedille. Elokuun eka päivä on ensin röntgen ja sen jälkeen tohtori-sedän aika.

Tiedän ettei leikkauksen jälkeen mikä kiva ole olla, olen sen muutamia kertoja saanut kokea.
Mutta olen ottanut sillä kantilla, että aina yksi uusi päivä, niin helpottaa vähäsen.

Eikä tämän hetkinen tilanne ainakaan mikään häävi ole.

Jospa tämä kaikki johtuis lonkan nivelrikosta.
Jotenkin vaan ajattelen, että on polvessakin vikaa, kun niin kovasti sattuu. Nyt on nilkassa tukiside, siinä jumpsuttaa ihan koko ajan.

Elokuussa vissiin olen vähän viisaampi, toivotaan ainakin.

Taas sitä tuli maraattua teille, koittakaa jaksaa lukea tätä, en minä ihan joka päivä teitä kiusaa :) :)

Onneksi on kaunis ilma, mutta ne hupulaiset ovat kimpussa heti kun astuu pihalle. 

Meidän koiramme Rufus on kova napsimaan mötiäisiä ja nielee ne vatsaansa.
En tiedä maistuuko hunaja, vai miksi se tykkää pyydystää suuhunsa.
Kumma kun ne ei ole pistäneet sitä, voisi turvota nielu, eikä se ainakaan olisi hyvä !!





tiistai 28. kesäkuuta 2016

MUUTOSTA YLÄKERRAN IKKUNOIHIN, PARI KORTTIA, VANHEMPANI NUORENA !!





Sitä on kummasti tuolla yläkerrassa muuttunut.....ikäänkuin on tullut valoisuutta lisää.


Tässä sitä vanhaa ikkunapuitteita.

Nyt on tämän näköistä:






On niin valkoista etten oikein saa hyvää kuvaa mun kamerallani.

Inspiroiduin eilisen päivän aikana, kun vettä ropisutti melkein koko päivän, tekemään pari korttia.

 











 Tämä leimakuva on  IBFS- uusista leimoista.
Stanssina käytin sävel- Mariadesign.











Vähän dropseja mukaan.











Pohjaleima on myöskin IBFS sävelleima.












 Tämä myöskin IBFS- uusista leimoista, pyörästanssi on Mariadesignin.























Kuntolaitteen harmaiden osien päälle laitoin Glossya.
Vähän kiiltoa näkyy kuvassa. 















Isännän yösukkaa olen jo saanut tän verran tehdyksi.












Tässä yläkerran parvekkeen maalatut laudat, toi päällä oleva lankku ei kuulu olla tuossa, se oli suojaliinan painona. Jäänyt tuohon vahingossa.


Tämä otin parvekkeelta tässä näkyy huvimaja sekä katos, jotka myös pitää maalata.
Takana pilkistää isännän paja, jota onneksi ei tartte maalata, kun on peltiä tuo ulkovuori.
Se on kokonaan tehty paloturvallisista värkeistä.
Siellä kun hän hitsailee ja rälläköi, niin niistä tulee helposti kipinöitä.



Nämä kuvat otin pohjoisen puolen huoneesta, läpi ikkunan, vähän epätarkat kuvat.

Tuo ylin kuva missä on kuusia melkoisesti, se aiotaan joko madaltaa  tai kaataa kokonaan pois.

Isäntä ajattelee että ilmavirta kiertäis paremmin, eikä olisi talo kuin pusissa.

Juuri tuon pohjoisen puolen seiniin oli tullut homepilkkuja.
Tosin nyt vaihdettiin maalin laatua, jos se auttais ?

Toisaalta olisi hyvä pitää pohjoisen tuulta vastaan jotakin suojaa talolle.Ainakin talvella kun oikein kylmä pohjoinen tuuli tuivertaa.

Katsotaan mihinkä isäntä päätyy ???

Yläkerrasta kun hissukseen tulin rappuja alas.......pysähdyin äitini ja isäni nuoruuskuvien kohdalle.


Kuva on kehyksissä jossa on lasi päällä, sen takia vähän epäselvä.
Muuten tosi hyvänlaatuinen kuva, kun ajattelee että se on otettu äidistä vuonna 1926, hänen rippikuvansa.


Samoin isän kuvan olen ottanut lasin läpi. Tämä on luultavasti hänen sotilaskuvansa elikkä vuonna 1933, tai tämä kuva on myös voitu ottaa sodan alussa.
Joka tapauksessa isäni on tässä vanhempi  mitä äiti on kuvassa.

On se kumma kun äidistäni on jo silloin otettu valokuuvaamossa kuva. Ajattelin että millä äidin vanhemmat malttoivat maksaa kuvasta.
No silloin ei kyllä ollut kameroita juurikaan kellään muulla kuin valokuvausliikkeessä.

Kivat muistot, vielä sama kehys kun he aikoinaan ovat laittaneet kuviin, kun menivät naimisiin.
Nämä oli minun lapsuuskodissani seinällä, ja kun se myytiin, ne kulkeutuivat minulle.

Minusta noissa vanhoissa kuvissa on niin mahtavaa tunnelmaa.
Katsoessani kuvia, mietin kumman näköinen olen enemmän ??
Jotenkin itse ajattelen että olen isän näköinen !!
Vieras henkilö voi saada aivan eri kuvan näköyhteydestä ?!!!