JOULUNTOIVOTUS.

 

HYVÄÄ  JOULUA  TEILLE  KAIKILLE  LUKIJOILLENI,

SEKÄ  SIUNATTUA  UUTTA  VUOTTA 2022.

OLIPA KOVA HOMMA.

 

Mun veljeni teki meille pari huonekalua.

Hän aikoinaan teki puuhuonekaluja ja hänen vaimonsa päällysti niitä.

He tekivät uusia sekä kunnostivat vanhoja.

Kesällä kun kävimme heidän luonaan, niin ostimme häneltä jotakin, ihan muistoksi hänen

kättensä töistä.

Hän oli tehnyt ns. radiolipaston, johonka ihastuin, ja meen isäntä ihastui hänen tekemäänsä 

isännän kaappiin.

Sanoin jaa että renginkaappi, joka korjattiin heti isännänkaapiksi.

Se olikin melko iso myös sisältä verrattuna renginkaappiin.

Ylin on radiopöytä, alin isännänkaappi.

Nämä ovat käsityötä isolla K:lla. Todella upeata ja siistiä työtä.

Näistä se sitten lähti.................muutimme olohuoneen kalusteet täysin.

No ei se mitään, mutta siinäpä oli aikamoinen tyhjäys erilaisista tavaroista.

Vaihdoimme huoneesta B nämä kaapit, jotka ovat täysipuisia ja peräisin isäni ja äitini

häävuodelta 1939. 

Ylin kaappi on tummaa lakattua puuta, ei naarmun naarmua missään.

Äitini oli tosi tarkka, eipä sitä lapset käpälöineet, ei edes lastenlapset.

Kaappi oli lapsuuskodissani olohuoneessa, ja käytössä niin kauan kunnes isäni muutti palvelutaloon.

Elikkä tämä kaappi tuli minulle 21 v. sitten.

Yhtenä kertana tuumailin isännälle, että nuo vanhempani kalusteet ovat paljon arvokkaammat kuin meidän. Olisko aika tuoda ne ns. näkyville tänne olkkariin. Ja siitä se lähti muutostyö.

Tämä on pieni ns. kirjahylly/lipasto, sen panimme telkkaripöydäksi ja valot sisälle.

Toi kirstu on 1811 luvulta ja nyt sopi erittäin hyvin näihin kalustuksiin.

Kellon toimme tuolta yläkerrasta, sekin 1800 ihan alusta, koska isännän paappa oli syntynyt 1877

ja se on ollut hänen kotonaan jo.

Tosin kello ei käy, mutta koristeena kaunis, senkin oli korkea aika tulla ns näkyviin.

Laitoin joulukoristeita kaapin päälle.

 Nämä sohvakaluste toimme yläkerrasta alas, vanhat vaihtoivat paikkaa.

Valkoisen tuolin kohdalla oli pitkä matala hylly tuossa lattialla, sen hävitimme,

ja seinälle panimme pienen lasivitriinin keittiöstä, sen tilalle tuli isännänkaappi.

Lasivitriinin keräsin enkeleitä.

 Meille tuli selvästi enemmän tilaa olkkariin, kun toi sohvakin on 25 cm lyhyempi.

Sohvakaluste on ollut yläkerrassa jo 15 v. todella vähällä käytöllä.

Olen todella tyytyväinen, vaikka monta päivää tässä vaihdossa menikin.

Oman voimien mukaan tein, välillä oli aivan poikki varsinkin selkä sekä toi huonompi jalka.

Kun ei kaikkia hamstrannut samalle päivälle, kyllä aikaseksi tuli vaikka vauhti oli hidas !!

Joulu saa minun puolestani tulla, olen jo nauttinut kynttilöiden ja valojen loisteesta.

Toi valonauha laitettiin tonne listan alle, mutta eihän se siellä pysynyt.

Monta erilaista viritelmää kokeiltiin, mutta viimein se tuli sieltä alas asti, jääden sopivasti

kellon päälle ym. koristeiden. Se on niin kauniisti kietoutunut poron, enkeleiden,maljakon ympärille,

etten olis itte sitä saanut noin.

Se tulee tuolta kellon ylhäältä, koska pistorasia on siellä.

Jotenka vois sanoa, vahingossa tuli kaunis valonauha-asetelma, vai mitä mieltä olette ?

DIY-POSTIMERKKEJÄ, LEIPOMUKSIA

 

Facessa oli jälleen vaihdot menneillä.

Nämä sain vaihdossa.

Tässä osa jotka tein vaihtoon. Nämä ovat sellaisia postareita joita

käytetään kortteihin, junkkiksiin, artteihin. Nämä ovat koristeina kivoja.

Innostuin leipomaan, tosi tosi pitkän aikaa kun viimeksi leivoin.

Nämä riittävät jouluksi ja takuuvarmasti vielä ensi vuoteenkin.

Innostuin kokeilemaan taateli pikkuleipiä.

Helppo ohje ja helppo leipoa.

Tein kolme pötköä, paloin pieneksi  ja sen jälkeen pyöritin palloiksi.

Siskoni sanoi, että paista ruskeeksi. No vähän osa tuli liian tumaksi.

Mutta hyvän makuisia olivat, ja jäi jouluksi sekä ensi vuodeksikin.

SUKKIA, KORTTEJA

 

Niin vain otin taas kutimen esille. 

Tein yhdelle pojalle sukat, tosin piti jatkaa toisella langalla, kun oli vain 100 g kerä,

se ei piisannut. No eipä tuo haittaa mitään, kyllä nämäkin sukat kelpaavat, sanoi poika.

Innostuin tekemään isännälle uudet yösukat. Hän on jo jäänyt useana jouluna ilman sukkapakettia.

Näitä oli kiva tehdä kun vartta sai tehdä vain ihan lyhkääsesti.

Hänellä palelee varpaat ei nilkasta ylöspäin.

Näihin riitti juuri ja juuri se 100 g kerä. Sattumalti tuli raidat melko samoihin kohtiin 

molemmissa sukissa, ei passannut tuhlata yhtään lankaa.

Kolmannet sukat ovat vartailla, mutta niissä lanka ei tietenkään riitä jotenka teen erilaisesta

langasta varret ja lapa taas toisesta väristä. Luulisin näin langan riittävän.

Muutaman onnittelukortin tein myöskin.

Tähän korttiin tein kohokuviointi taskulla ton kuvion,

värjäsin gelatos väreillä.

Sommittelin kukat ym. Taustalla valkoiset kohojauheella kukat.

Mieskortissa pohja väritetty Oxide musteilla, kohopastalla kuviota, sapluunan läpi nuo rataskuviot.

Stanssasin rattaat, väritin ikäänkuin ruosteiseksi.

Miehen jalkojen alla vellumille tehty teksti kohojauheella, 

Onnitteluteksti stanssattu, kohojauheella sana.

Pohja tehty oxide musteella, roiskeita akryylitussilla, sekä vedellä.

Kukan leimasin vesileimamusteella ja kohokuvioin sen valkoisella jauheella.

PITIHÄN LAITTAA JO VÄHÄN JOULUA.

 

Innostuin siivoamaan ja mieli teki laittaa vähäsen jouluisia juttuja esille.

Mä siirryn näihin ikikynttilöihin, nämä ei savuta. Isännällä kun ottaa kurkkuun ja nenään toi savu, 

varsinkin kun sammuttaa tai sydän on liian suuri.

Nämä kynttiläjalat sekä kukat ovat ihana muisto meidän matkalta Floridassa.

Ostin ne yhdestä taideliikkeestä.

Tämä on ystäväni tekemä pieni kuusi johonka lisäsin valot.

Tämäkin on ollut esillä aiemmin, nyt voi taas tuoda sen esille, on kuin uusi koriste.

HUH HUH KUN OLI LIUKASTA.

 Eilen kävin tekemässä kävelylenkin.

Tiellä oli jäätä ja sen päällä pieni hinu lunta.

Kyllä piti taiteilla että pääsi kävelemään lenkin, tuntui että puolta enemmän oli matkaa.

Joka toinen askel lipsahti, vaikka mulla oli nastakengät jalassa ja sauvoissa piikit.

Koiran tassut eivät meinanneet pitää ollenkaan. Rufus juoksi edestakaisin, niin kun piti pysähtyä,

liukui vain pitkälti.

Onneksi pääsimme molemmat onnellisesti kotiin.

Tänään kun kävin keskustassa asioilla, niin voi äly kun oli liukas.

Lipsun lipsun jalat tekivät, hyvä kun pysyin pystyssä.

Kauppaan asioille mennessäni, huomasin kukkaroni hävinneen. APUA !!!!!!!

Kattelin laukut ja mietin mihinkä se jäi. Lähdin kaupasta pois ja ajattelin

ensin käydä kattomassa autossa, oliko se jäänyt sinne.

Mua vastaan käveli nainen kukkaroni kanssa. Hän ojensi sen mulle kun sanoin sen olevan mun.

Oli kuulemma ollut pihassa, pudonnut koppani päältä.

Onneksi se löytyi ja kiittelin naista kun oli löytänyt sen.

Kaupasta lähtiessäni piha  oli lipoonen, piti oikein hakea lumisia kohtia.

Aurat olivat vetäneet lumen pois jo aamuvarhaisella ja niin jää oli vain jäljellä ja kaikenlisäksi

satoi vettä sen päällä.

Ympyrässä oli ajettava varovaisesti, yhtään ei saanut jarrua painaa, muuten olis auto 

mennyt kuin höyhen ympärää.

Olkaa tekin varovaisia ajatte autolla tai pyörällä tai kävelette.

JATKOA ART-JOURNAL KIRJAAN.

 

Piti tehdä muutakin kuin vain joulukortteja. Alkoi sen verran kyllästyttämään jouluaihe, !!!

Jatkoin Craftaamossa tehtyä arttikirjaani.

Ensin tein sivun, jotenkin alkoi tökkimään, en saanut inspistä  aukeaman toista sivua.

Aluksi gessosin sivun, repelin reunoja ja taas valkoista gessoa .

Sen jälkeen mietin minkä kuvan laitan siihen. Miehen valitsin koska edellinen sivussa

oli nainen.

Hohhoijaa siitä se vasta alkoi miettiminen mitä kuvan kasata yhteen muiden koristeiden kanssa.

Tuohon alatekstiin liittyen löysin kameran, rattaan stanssasin ja tein siitä vähän niinkuin 

ruosteisen, sopii hyvin tollaseen vintage- tyyliseen.

Pieni hakaneula sekä tekstiin pienen pieni niitti.

Toinen sivu aukeamasta; päädyin laittamaan siihen pariskunnan.

Pitsiä, vanhaa kirjansivua, silkkipaperia, stanssasin paperipitsin, myös oikeaa pitsiä, perhonen, pieni kakkupaperi, puolihelmiä, kiiltokuva, lopuksi valkoisia roiskeita.

CRAFTAAMOSSA IKAALISESSA.

 

Viikonloppu 23-24.10 oli craftaamo tilaus Ikaalisten kylpylässä.

Paikkalipun ostin jo kesällä, sekä hotellihuoneen, ja yhdelle kurssille ilmoitin itseni.

Siinä on pakattu askarteluvälineitä ja pienimäärä vaihtovaatteita.

Lauantai aamulla lähdin yksin ajelemaan (7.00) ja mikä ilma oli. Lunta satoin viistosti.

Kolmostiellä oli kaikki liikennemerkit lumen peitossa.

Ajelin tosi hiljaa 60-80, onneksi liikennettä  oli vähän.

Tässä muutamia kuvia salista, jossa meitä kokoontui yhteensä 130 askartelun ystävää.

 

Jokainen sai tehdä mitä halusi, tein useita joulukortteja.

Yhdellä kurssilla olin lauantaina .

Siellä tehtiin vanhaan kirjaan artjournalia.

Tein yhden aukeaman.

Kirjan sivuja suurin osa revittiin pois, ettei tule liian paksuksi, muuten kirja ei mene kiinni.

Gessosin sivut ja tuputtelin ruskeaa mustetta. Pohjaan laitoin leimalla tekstiä ja tähtijä.

Asettelin kuvan sekä vanhaa kirjan sivua ym. koristeita.

Olen ihan tyytyväinen, koska mun ongelma on että laitan liian paljon koristeita.

Hotelli huone oli tosi hyvä, asuin yksin näin isossa kämpässä.

Aamupala kuului hintaan. 

Lauantaina ovet askartelutilaan avautuvat klo 10.00 ja siellä sai olla yöhön asti 24.00.

Minä lähdin jo 22.00 selkä oli aika kipeä, jännittävän ajomatka takana.

Aamulla ovet aukesivat taas meidän porukalla klo 9.00.

Kotia kohden lähdin n. 16.00. 

Onneksi valoisuus riitti kotiin asti, eikä satanut lunta, tosin oli märkä keli.

Autojonoa oli molemmilla kaistoilla.

Yksi kynttilä paloi pöydällä, Taru Jehkosen/ Jehkottaren muistoksi.

Hän oli perustanut nämä Craftaamo tapahtumat.

Hän oli n. 50 v. taiteilija, jonka livekursseilla sain minäkin olla.

Hän piti livekurssia keskellä viikkoa, ja päivän päästä tuli tieto hänen kuolemastaan.

Kyllä se kosketti minua, ja satoja muita askartelijoita ympäri Suomea, ja varmasti hänet

tunnettiin myös ulkomailla.

Olin ekaa kertaa Craftaamossa, enkä ole missään muuallakaan ollut kursseilla.

Oli tosi hieno tapahtuma, ja monet tunsivat minut facen kautta ja tulivat moikkaamaan.

Uusia tuttuja ja ystäviä sain. Jos vuoden päästä järjestetään ehdottomasti menen mukaan.

Jos on vielä sama paikka, niin ei tarvitse jännittää ajomatkaa eikä varsinaista paikkaa.

Oli tämä kyllä mielenkiintoinen tapahtuma, ja kun korona vielä esti kaksi vuotta tätä järjestämistä.

ATC- KORTIT

 

ATC (engl. Artist Trading Card) on keräilykorttien taiteilijaversio, jonka alkuperämaana pidetään Sveitsiä[1]. Kortin koko on 64 × 89 mm. Kokorajoituksen lisäksi aloittelijan tulee ottaa huomioon, että ATC-kortteja ei saa myydä, vaan niitä vaihdellaan harrastajien kesken.

Kortit ovat nykymuodossaan osa ns. mail art -liikettä, jossa kaikentasoiset taiteilijat vaihtavat valmistamiaan teoksia joko postitse tai henkilökohtaisesti. Kortit ovat joko uniikkeja tai samaa korttia on valmistettu hyvin pieni määrä. Maalaukset, piirrokset, valokuvat, leimatut kuvat, digitaaliset kollaasit, sekatekniikka yms. esiintyvät korteissa yleisesti. ATC-kortit eivät yleensä ole laminoituja tai muovitettuja, vaan niitä vaihdetaan keräilykorteille tarkoitetuissa muovitaskuissa tai sellaisenaan.

Kortin kääntöpuolelle ohjeistetaan yleensä laittamaan teoksen nimi, signeeraus, päivämäärä ja numero, 

Tässä teille vähän tietoa näistä pienistä korteista.

Olen innokas näitä tekemään, ne on niin ihana tehdä juuri ton kokonsa vuoksi, ja ihan mikä voi olla aiheena.

Minä en ole missään vaihtorinkissä, koska en kerää näitä kortteja, mutta sain jostakin facen ryhmästä,

tiedon että voin antaa nämä vaikka happy mailina.

Näitä ei siis saa myydä.

Tässä mun tekemiä ATC-kortteja