Lukijat

tiistai 22. elokuuta 2017

PIENI LOMAREISSU 3.








Lomareissulla kävimme minulle tuttuja paikkoja läpi.

Kiva katsella lapsuus, nuoruus aikojen paikat, no eihän me joka
nyppylää katseltu. 


Ensiksi tietenkin kävimme lapsuuskodin maisemissa.

Talomme myytiin silloin kun isä pääsi pienkotiin (Ruskakoti)

Nuoruudessani oli Musan ympyrä, nyt olivat liikennevalot.
Siitä ohjattiin, Helsinkiin, Raumalle, Porin keskustaan, Käppärän kaupunki osaan, Musaan ja siellähän se lapsuuskotini oli.


Tämän tien varrella oli aikoinaan pelkkää tyhjää, kaupunki piti
sitä maanjättöpaikkana.

Eipä olis uskonut että siinä on nykyään useita kerrostaloja, iso market,
mutta tämä yksi rötiskö oli edelleen paikalla.








Aidalla oli rajattu tontti+talo. Tuosta kulmasta minä menin 
kansakouluun.

Silloin jo mietin että mitenkä noin pienessä talossa perhe mahtuu
asumaan.
Jonkin ajan kuluttua tuli lisää toi matala osa.
Silloin kävelytieltä näki suoraan sisälle !!!


Seuraavaksi vastaan tuli kauppa, sen ajan sekatavarakauppa.
Sen muistan ettei siellä vaatteita myyty, mutta jotakin pientä ruuan
lisäksi.






Nykyään se on asuinkäytössä. Päädystä oli yksi ikkuna muurattu 
kiinni, talohan on kivitalo.

Tuosta valkoisesta ovesta mentiin kauppaan sisälle.

Likkakaverini kanssa käytiin joskus ostamassa pennin nalleja.
10 penniä annettiin kotoa rahaa, ja minä niin toivoin että saisin edes
yhden ylimääräisen nallen..............mutta ei niin ei !!!!

Pähkinänötte oli meidän herkku, sitä kauppias lupasi tilata.
Meni viikko.........toinen viikko...........kolmas...........nötteä ei näkynyt !!

Me pruukattiin sanoa: Ei oo, ei tuu, eikä tilata !!!!!!

Vasemmalle käännyimme ja pian oli lapsuuskotini näkyvissä.(sin.)








Ajoimme oikealle ja Musan viipalekoulu oli vielä paikoillaan.
Mutta tuskinpa käytössä, oli vähän hylätyn näköinen.

Silloin kun toi tehtiin, oli mukuloita niin paljon ettei mahtunut
Käppärän koululle kaikki.
Lapsia oli joka talossa useita, viittä-kuutta.







Tuosta suoraan ajoimme ns. Paviljonki asuntoalueelle.

Muistan lapsena pelänneeni sitä aluetta, siellä oli sellaisia
rötisköitä, kapeat kadut kuten kuvassa näätte.







Nämä talot olivat entrattu hyvän näköiseksi.







Tässä niitä huonompi kuntoisia......oli nyt sekä silloin aikoja sitten.








Kapeat kadut, oli kuin Kristiinankaupungissa olis ollut.


Mutta olihan siellä tällainen kummallisen näköinen 
talo ja tavaraa oli joka paikka täynnä, nappasin kuvan auton sisältä,
jotenka ei niin selvää kuvaa anna.
Siellä oli kameravalvonta, mutta en päässyt käsitykseen oliko
kenties kirppari, vai oman tyylinen koristelu.







Emme uskaltaneet pysähtyä, olisiko edes saanut ??

Voitte hyvin kuvitella ettei lapsena tonne alueelle oikein mieli
tehnyt mennä.


Isäntä ihmetteli miksi hän ei tuollaista aluetta ole aiemmin
nähnyt, vaikka oli kivenheiton matkan päästä meiltä.


Kävimme tietenkin Porin torilla.







Hieno matto oli maalattu asvalttiin, kivasti piristi.






Tämän neidon viereen meinas isäntä väkisin istua............mutta
enpä päästänyt..............vaan vein isännän kävelykadulle,
ihailemaan kauniita kukkaistutuksia.







Kyllähän näitä paljon mielummin katselin mitä tuota naiskauneutta :)


Käytiihän me Teljäntorilla ostamassa mulle uudet matkalaukut
sitä reissua varten................josta en vieläkään mainitse mitään.







Nämä ovat kätevä liikutella, kun on neljät pyörät.


Nälkä alkoi kurnia vatsaamme ja poikkesimme kauniissa paikassa
syömään lounasta.










Kyllä oli monipuolinen ruoka, jälkkäriä sekä kahvit kera hyvien munkkien/pullien/pipareiden !!!


Pitihän meidän poiketa katsomaan vanhaa Porin Puuvillatehtaasta
tehtyä kauppakeskustaa.
Oli se valtaisa, ettemme joka putiikkia kiertäneet.

Tässä on tehtaan entistä seinää jätetty kauppakeskuksen käytävälle.











Saihan isäntä uuden pikkutakin, siinä vähän tutkitaan laatua !!


Kirpparillakin piipahdettiin, tosin en ostanut mitään.







Siinä pari hauskan näköistä esinettä, en katsonut hintaa.


Kävimme myös minun vanhaa kansakoulua katsomassa, jossa kävin
1-4 luokan.









Tuolta pyrin Tyttölyseoon, silloin oli pääsykokeet ja niiden perusteella
otettiin tenavat kouluun.
Tipula oli sen ajan parhaimpia kouluja, sitä käytiin 6 vuotta, kun toisia
vain 5 vuotta, sen jälkeen oli kaikissa kouluissa 3 vuoden lukio.





Tässä oli päänsisäänkäynti silloinkin.






 Alakerran ikkunat olivat koulun ruokala, yläkerran jumppasali/juhlasali.





Ruokalasta minulla ei niin hyvät muistot olleet.
Silloin ei kouluruoka ollut ilmaista, ja minä en siitä tykännyt, niin
pyysin äidiltä lupaa, että saisin syödä omia eväitä.

Hän totesikin, ihan turhaa maksavan ruuasta minkä jätin aina
syömäti.

Yksityinen yrittäjä/emäntä, ei tykännyt meistä omien eväiden
syöjistä.
Vaati välillä vanhemmilta kirjallisen luvan, ettemme valehdelleet.

Me pääsimme aina viimeisenä syömään, kun kaikki emännälle maksavat olivat jo pöydissään.

Ruokalaan meillä ei ollut mitään asiaa, ennenkuin armollinen
emäntä antoi luvan.






Tätä patsasta ei minun aikanani ollut, ja koulun nimikin oli
 toinen................nyt tämä.........



Meillä oli reksinä niin perusteellinen tipulan reksi .................vanhapiika...........sellainen..............joka näki jokaisesta
pojasta punaista.


Kun oli penkinpainajaiset................niin lyseon pojat kävivät meitä
moikkaamassa. Mutta eihän ne sisälle päässeet................jokainen
ovi oli lukittu................ja kaikki vahtimestarit, jopa eläkkeellä olevat
laitettiin jokaiselle ulko-ovelle vahdiksi :) :)



Mutta jatketaan matkaa nykyiseen aikaan.

Tietenkin kävimme vanhempieni  haudalla sekä veljeni.








Veljeni hauta on ihan Mauseloomin vieressä.






Kovasti puutarhurit tekivät syyshommia, leikkasivat pensaita, ja olivat 
kaataneet vanhoja isoja puita pois.

Mutta muuten kukkaloiste oli vielä kaunista.

Tuolta suuntasimme veljeni lesken luokse, outo sanoa näin, kun minulle hän on kuin iso sisko.................taas nämä vuosien erot..........olen
edelleen heille se pikkusisko.











Ennenkuin suuntasimme auton nokan kohti Pohjanmaata, kävimme
systerin luona Eurassa katsomassa heidän uutta koiraansa.













Kohden kotia ajoimme Harjavallan kautta Kankaanpäähä, tosin vähän eksyttiin, mutta tulipa katsottua uusia maisemia.






Siinä kierretään Harjavallan ympyrää pariin otteeseen :) :)
ennenkuin osasimme Kullaan tielle.






Jostakin pilkahti järvi, ehdeinpä ottaa siitä kuvan.









Välillä oli niin mustaa, että oletimme ukkosen kohta jyrähtelevän,
mutta piskon piskoa ei tullut.

Tie oli aika mutkainen ja tuntui että toi mettä tuli aivan tielle,
ihan kuin olis täyttänyt vastaantulevan kaistan.






Onneksi osuimme Kankaanpään ympyrään, josta oikealle käännyimme.
Sieltä sitten Parkanoon ja kolmostielle.................kohti kotia.









Näin oli jo pimeää, kun saavuimme kotiin.
Syksyltä alkoi tuntumaan, vaikka kauniit olivat kaikki päivät ja kesäisen tuntuisia.

Mutta siitä huomaa kun illalla pimeys voittaa aina vain aikaisemmin.


 
 


Meidän reissumme oli tosi mukava, emme eläneet kellon kanssa, vaan ihan sillä aikataululla kun tuntui hyvältä.

Siitä minä nautein, sain olla omieni parissa, kuulla omaa murrettani.
Muistella menneitä aikoja lapsuudesta sekä nuoruudesta.

Minulla sekä isännällä oli hyvä mieli, kun ehdeimme tehdä lomareissun
näitten kotiremppojen lomassa.
Isäntäkin sai jättää sahat, naulaimet, mitat ja pellit kotiin, eikä
edes muistella mitään mittoja.


Tässä yksi kauniista rakennuksista Porissa.









Tätä en muistanut esitellä..............ensimmäinen työpaikkani.
Silloinen Satakunnan Osuuskaupan konttori.


 
 

maanantai 21. elokuuta 2017

PIENI LOMAREISSU OSA 2.









Tänään aion kirjoittaa teille reissun kakkos osasta.



Rantatietä ajelimme kohti Poria, kuten varmaan 
jo tiedättekin.

























Tienviitassa oli tuttu nimi: Musa, mutta sinne emme kääntyneet,
vaan jatkoimme oikealle.....Turku, Rauma .



Meidän vaunuyhdistelmän suunta oli veljeni ja hänen
vaimonsa koti ja heidän kaunis pihansa.

Siellä aioimme viettää muutaman yön.










Heidän molempien kädenjäljet näkyivät ympäri pihaa.











Tämän rakennuksen taakse laitettiin vaunu.







Kuvaa pienestä yksityiskohdasta tässä rakennuksesta.




























Takana oleva rakennus on myös ulkovarasto.....



























Kuten huomaatte koristellut ovet, hienoa kädentaitoa.
Vaikka omiani kehunkin, on veljelleni annettava täysi
kymppi käsitöistään :) :)







Myös heidän terassin edessä kukkivat kerrotut pelargoniat,
ja nuppuja piisas vielä moneen kukkavarteen.



 Kuva 1.


Kuva 2.






Tässä näkyy terassilta suoraan meidän vaunupaikalle.



Sää oli kaunis, jäimme istuskelemaan vielä pihalle.

Ensimmäisenä kuitenkin kerrottiin kuulumiset puolin ja toisin.


Silmäni lepäsi heidän hyvin hoidetussa pihassaan.
Ihailin ja ihailin.......onneksi vielä kumpikin jaksaa hoitaa
ympäristöä, vaikka ovat huomattavasti minua vanhempia.


On se jännä, kun itse vanhenee, niin tuota isoa ikäeroa ei
huomaa, ikäänkuin ollaan samalla viivalla !!!

Koskaan ei veljestäni ole minulle ollut leikkikaveria, ei nuoruuskaveria,
kunnes ikää alkoi minullekin tulla vuosia lisää,
silloin olimme melkein samanikäisiä. :) :)

Mistähän moinen johtuu ???

Onko teillä jollakin ollut tätä kokemusta ?



Seuraavana aamuna heräilin vaunussa melko aikaisin.
Toki aurinko oli noussut, ja taivas oli pilvetön,
hieno aamu leikkiä paparatsia :) !!!!







Kuva 3.





Kuten huomaatte metsä on  aivan heidän pihan vieressä.
No olihan tämä aikoinaan pelkkää metsää, kun he rupesivat 
rakentamaan taloansa.

Pikkuhiljaa pihapiiriin on kertynyt lisää rakennuksia. 



Kuva 1. on lasten leikkimökki tuossa edessä.

Kuva 2. on emännän verstas !!

Kuva 3.  on lastenlapsen puumaja. Kyllä vain se on osaksi
puussa ja osaksi maassa.









Suurimman osan heidän huonekaluistaan on veljeni tekemiä.
Hänen vaimonsa oli alkujaan hoitaja, mutta innostui käymään 
huonekaluverhoilu-ammatin itselleen.


Veljeni entisöi ja tekee myös vanhan mallista uutta huonekalua.
Kälyni taasen verhoilee pehmustetut huonekalut.
Käyttää aineksina niitä mitä aikoinaan vanhoissa käytettiin,
jouset, heinät ja käsin tikkaa kiinni.


Peilipöydän vieressä olevan tuolin he myös ovat tehneet yhdessä.


Tuo ylemmässä kuvassa oleva lepotuoli on myös heidän tekemänsä.

On muuten hyvä istua, koeistuin sen.


Heidän tyttärensä on poiminut metsästä, tuosta talon takaa,
yli 70 litraa mustikoita.

Näyttää siellä päin olevan niitä tosi paljon ja vielä komeitakin !!







Paparatsi nappas mustikoista kuvaa............mutta huonoksi
onnekseen sai pienen saaliin..............kun talon emäntä oli
juuri ennen kuvausta käynyt poimimassa mannapuuroon
kypsemmät mustikat :) :)








Aikoinaan he tekivät maakellarin, joka on näin hienosti 
verhoutunut viheriäksi, ovi vain näkyvissä.








Pihakiikussa me naiset kuin sisarukset istuimme iltaa.

Mitäs meidän oli olla, ihassa Suomen kesäillassa, kauniin
pihapiirin ympäröimänä.

Minusta kaikkein ihaninta ja kauneinta on, kun olemme tosi läheisiä
toisillemme, saamme tuntea yhteenkuuluvaisuutta keskenämme.
Viihdymme toistemme seurassa, ja paljon asioita joita vuosien
varrella olemme saaneet jakaa keskenämme.









Ilta alkoi pimentyä, niin sanoimme toisillemme: hyvää yötä.

Me menimme vaunuun nukkumaan ja he omaan makkariinsa.


Aamulla meillä onkin kivoja juttuja edessä.................
..................siitä kerron teille lisää seuraavalla kerralla.
Tietenkin sanoin että kuvin !!!

Tuleekohan tästä jutusta vielä yksi vai kaksi osaa tämän
jälkeen ????


Jotenka tapamisiin !!!