MINUN MAITOKANNUNI.

Isännän tädin huushollia tyhjensimme, ja osa tavaroista jaoimme keskenämme.


Minä sain hänen maitokannunsa, jotka olivat säilytetty kaapissa, jotenka hyvän kuntoisia olivat.

Siinä minun kannuni, laitoin ne kaikki lasivitriiniin, kun keittiössä ei ollut tilaa.
Voin jossakin vaiheessa vaihdella niiden paikkaa keittiöön ja toiset olkkariin.

Vanha tämäkin lasikulho on, ei mitään käytön jälkiä.
Tosin pohjassa ei merkintöjä, oliskohan silti suomalainen ?

Tää on minusta niin kaunis, ei ole se kaikkein suurin, korkeutta tällä on 19 cm.
Mutta ei mikään kermakannu, maitoa tästä on tarjoiltu, tosin ei ole ollut käytössä.

Tällä kisulilla ei ole irtonaista päätä, se kuulemma olis arvokas.
Tämä sopii silti minulle oikein hyvin.

Pilvikannut, edessä on pienempi. luultavasti ns. kermakannu, mutta huomattavasti isompi kuin
nykyiset kermakot.
Tää on sopiva kahvipöytään, jos on useampi joka käyttää maitoa kahvin kanssa.

Takana on pääskynen maitokannu, samoin ei ollut käytössä.

Tämä vanha pahviloota, pieni silitysrauta, olisko kenties lasten leikkikalu ???
Vanha kahvipurkki, tarjotin on venäläinen.

Sodassa tehtyjä esineitä, kuksassa on pieni tuohisormus.
Pieni lasinen kermakko, en tiedä kenenkä tekemä ?

Tää on Arabian melko uutta tuotantoa......osaako kukaan sanoa mikä sarja.
Laitoin esille, on jotenkin niin jouluinen

Takaa on tämän näköinen.

Tää koira oli suloinen, aika vanha ......luulisin...............vaikka ei olis,tykkään silti.!!!

Nämä lusikat tulivat mulle, olin ikionnellinen kun eivät olleet hopeata.
Kyselin näistä Facessa, ja varmistui että ovat Sorsakosken metallilusikoita.
Jee voin käyttää vaikka joka päivä kun voin laittaa ne astiapesukoneeseen.

Pohjassa oli tällänen merkintä, ja Jousi Turku , Ennen oli että laatikoita valmisti joku tehdas,
kultaseppä osti lootat, ja laittoi sinne mitä ostaja osti. Tässä tapauksessa vuonna-44 joululahjaksi nämä lusikat.

Tää oli outo kapistus mulle. Mutta kyselemällä se selvis, on sirotin lusikka.
Jouluna voi sirotella vaikka tomusokeria torttujen päälle.

Onneksi tuolla Facessa on ryhmä: pelastetaan vanhat esineet, sieltä voi kysyä ja hyvin saa
vastauksia.

Tässä oli hopean merkit, ja huomas............tumma oli.............kiillotin ja näin kirkas tuli.
Tämäkin selvis, että on sokerilusikka, pieni ja siron mallinen.

Näille kaikille löytyi myös nimi, ylin oli Kauris-sarjaa, vain kaksi lautasta.
Aion ostaa niille lautaspidikkeen ja laitan siten esille vitriiniin.

Noille kahdelle alimmaiselle sain myös nimet, mutta enhän niitä enään muista.

Kuppeja oli 6, mutta lautasia vain 5. On tosi pieniä kuppeja, en tule käyttämään, vois vaikka kokeilla myydä niitä tuolla Facessa. Kurja vain jos joutuu postissa lähettämään, ei tiedä kuinka hyvin oikein pakkais, että pysyisivät ehjinä.

Jokin aika sitten näin kuvan, ostaja saanut paketin, monena osina oli tuote 😢😢

Tällaista touhuilua tällä kertaa, kiirettä on pitänyt !!!

JOULU SE TULLA JOLLOTTAA.

Huh huh kohta se joulu saapuu, ei voi kuin todeta, että antaa tulla vaan.


Oltiin tänään käymässä isossa keskustassa.

Tulipa ostettua itselleni oman lahjan, ja tietenkin isäntä osti omansa.

Niin arkista kuin vain voi olla....................isäntä kahvakuulan ja mä sanoin että ostihan
hän toisenkin !!!!
Se vasta on arkipäiväinen, tai no voi sitä käyttää pyhänäkin 😅😅😅

Osti uuden polvituen, aika käytännöllinen, eikö vain ??
Hyvä kun toi auttais, että päästäis taas jossakin vaiheessa marittamaan tätä markkia.



No niin sitten se mun lahja...............arkipäiväinen ja pyhisin voi käyttää ???

Olen haaveillut tästä jo pidemmän ajan. Nyt tuli ajankohtaiseksi, koska vanhassa posliinipadassa
oli iso railo, pelkäsin jos vaikka hajoaa uunissa, niin kaikki liemi on pitkin uunia ja lattiaa.

Poikakin oli tuonut kuusen sisälle. Ovat joulunajan kotoa pois.
Hyvä nauttia kuusesta etukäteen, niin minäkin olen jo pannut joulua
tuvassa. Kuusta emme tuo sisälle, on oltu jo useita vuosia ilman sitä komistusta.

Pitää ihailla tuolla metsässä kuusia, jos tulee ikävä .

Innostuin kokeilemaan kirjasta tekemään kuusta.

Arvatkaa vaan löytyikö kirjoja kotoa................no ei tietenkään, kun me poltettiin kymmeniä kirjoja
marituksen yhteydessä.

Pari pehmeä kantista löysin, mutta ne hajos käsiin. Onneksi vielä maltoin laittaa yhden kirjan
vielä kokeiluun.

Sain kuin sainkin sivut käännetyksi ja mietin mitä siihen lisäisin.

Ei siitä niin häävinen tullut.  Laitoin ensin kullan väriä, lisäsin lumiefektiä.

Mä melkein hermostuin, ja ajattelin jo heittää ton kapistuksen roskiin.
Ensin liimapullot olivat jokainen, siis ihan jokainen tukossa.
Kaivelin neulalla niiden päitä auki...................vitsi kun otti sormiin kipeetä.

Mutisin, mikä ihme näitä liimoja vaivaa, kun kaikissa on joku klöntti edessä ???

Aikani kun ähelsin, sain puristettua viimeinkin liimaa jonkin verran noihin koristeihin.

Toi sininen nauha putoili ainakin kolme kertaa alas, ei auttanut kuin laittaa liimaa lisää.

Mitä hullu mä aloin tollasta kuusta vääntämään ja noilla kipeillä ja voimattomilla
sormivoimilla puristella klömppiliimaa.


No tollanen siitä tuli, olkoon siinä...............ainakin hetken...............seuraava osoite on
 maritusvalkiaan.

Voi voi mun alyväläystä...............pläääääääh !!!!

Täytyy pysyä tässä vanhassa hommassa.................poikien sukat ovat valmiina joulupukinpussiin.

On sinne menossa muitakin sukkapareja, tytöille sekä pojille ja miniöille.

Joulumaailman laitoin olkkarin ikkunan eteen.
Ihana laittaa esille toi hirvi ja kynttiläjalat + kukkakimppu, muistuttaa meidän
matkasta viime vuonna Floridaan.

Ton ison epelin änkesin matkalaukkuun, muuten vei kumman ison tilan.
No onhan nuo sarvet isot !!! ja vielä säilynyt ehjänä.

Harmi kun ei ole näin ihanan näköistä....................kura roiskui ja auto on harmaa..............
ja kurainen ja pimeys on heti kun silmänsä aukaisee.


Seuraavassa postauksessa mennään katsomaan lisää joulua meidän kodissamme.

Kysyin tässä muutama postaus sitten, mitä tää lasimalja painaa.
Sen paino on 5,5 kg..................muuten painoi..............oli otettava kaksin käsin kiinni.

JOULURUOKAILU OMALLA PAIKKAKUNNALLA.

Nyt se sitten alkaa............laatikoiden ja kinkun syönti.



Me olimme ekalla aterialla keskiviikkona, 13 hengen porukalla,
oman pitäjän ruokailupaikassa Pjoenpappilassa.

Tästä paikasta olen viime vuonna kertonut, silloin olimme synttärijuhlilla.

Tosiaan tää on ollut ennen pappila, nyt sitä pidetään pitopaikkana, oman paikkakunnan
pariskunta. He myyvät myös antiikkia.
Heidän liikkeestään teen toisten postauksen.

Pääsaliin olisi vielä mahtunut lisää väkeä, mutta nyt mahduimme kaikki samaan pöytään.

Tuli lämmitti meitä mukavasti ja toi joulun tuntua.
Muutenkin oli kivasti koristeltu joulua muissakin huoneissa.

Kun en taaskaan muistanut kuvat ruokapöytää ennen sopulilauman pemistystä.
Niinpä kuviin pääsi mun ja isännän lautaset.
Kyllä oli niin herkullista, kaikki tehty paikan omassa keittiössä.
Laatikot olivat ihanan pehmeitä ja kypsiä, minun makuuni kunnolla paistettu myös päälinen.

 Vähän silmänruokaa välillä.



Lauluporukka nimeltä ELMOT ovat tänä vuonna jo käyneet yli 30 paikassa laulamassa.
Siihen kuuluu 5 laulavaa miestä ja 1 miessäestäjä.


Nytkin he lauloivat ja samalla harjoittelivat ensi viikon itsenäisyyspäivän juhlaa varten.

Kuvailin sillä välin toisten huoneitten yksityiskohtia, kun miehet harjoittelivat.


Tottakai me naiset myös saimme laulaa, jos ei ihan yksistään vaan koko porukan
kanssa joululauluja.

Laulettiin niin monta laulua, että multa meinas palkeissa loppua ilma.

Mä ihastuin tähän lamppuun, sopi hyvin vanhan pianon päälle.

Joulukuusikin oli nätti koristeineen päivineen.

Tässä oli katettu ruoka sekä jälkkärinä kahvit+ suussasulava jouluhalko.

Kun tällainen kristallikruunu on katossa, pitää huonekorkeutta olla muutama kymmenen senttiä
korkeampi mitä meillä täällä kotona on.

Vähän arabiaa, Iittalaa, Kupittaan saven ukko&akka, ym. mukavaa nähtävää.








Tähän siniseen huoneeseen sopi hyvin toi sininen koriste.
Se oli varsinaisesti kirkasta lasia, mutta pyörivästä alusesta tuli toi väri.

Yläkerrassa kävimme myös katsomassa, joka lähinnä on yöpaikkana kesäisin,
mutta kylminä aikoina lähinnä varastona.

Muutama kuva sieltäkin, äkkiä alas, oli liian vähän vaatetta päällä.

Hienosti kaiverrettu sohvan selkänojaan koriste, upee, sopii sinne minne se kuuluukin.

Varmasti löytää jostakin hyvän kodin ja oikean.

Ihana yksinkertainen kuusi !!

Jouluhiiri oli päässyt kylmältä ullakolta paraatipaikalle.
Kuinkahan sen korvat kestivät miesten laulua ja tämän jälkeen varmasti monen
muunkin joululauluja on kuunneltava.




Vietimme oikein mukavan ja hauskan illan porukalle, ehkä ensi vuonna hiiriseni
tavataan näissä samoissa merkeissä.

Hyvää alkavaa joulukuuta sekä ensimmäistä adventtia teille kaikille !

Toivottavasti nautitte ihanasta miljööstä, jossa kävimme iltaa viettämässä.

Kotiin ei ollut matkaa, kuin kukon askelen verran 😍😍😍