Täällä on podettu oikein kunnolla koronaa. Korona alkoi meille molemmilla ihan yhtäaikaa.
23,11 molemmilla ihan höntti olo.
Kuumetta, veto pois, huono olo, ei maittanut mitään syödä.
Mulla oli pahempi toi voimattomuus, en pystynyt juurikaan kävelee, kun tuntui että jalat menevät alta.
Eka viikon makasin sängyssä, välillä nukahdin, kuumettakin oli vähäsen, pää kipeenä.
Toisella viikolla yritin edes istuskella, mutta sekään ei onnistunut, ei muuta kuin makuuasentoon.
Vieläkin on jatkunut toi voimattomuus, mutta väkisin olen jotakin tehnyt, ettei kaikki voimat
häviä.
Viimeinkin saimme yhdessä siivottua, hm hm tosin robotti-imuri teki sen ja isäntä jatkoi.
Saimme edes tähdet ikkunoihin.
Sillä välin kun kone imuroin, paistoin muutaman tortun. Hiki tahtoi vain nousta pintaan, vaikka istuen ton homman tein.
On meillä valotähdetkin, mutta en saanut siirrettyä niitä puhelimesta läppärin muistiin.
Laitetaan sekin koronan syyksi.
On tää sellainen tauti etten soisi kenenkään sairastuvan, mutta ajattelee meillä ei ainakaan vielä
ole keuhkoihin mennyt.
Monilla on influenssa tosi pahana, sitä jo pelkää jos sekin tulee, millä kestää ??
Mutta näin sitä pikku hiljaa mennään kohti joulua. Me olemme kahdestaan, kun pojat menevät perheineen miniöiden perheiden luo.
Mä nautin kun saa kaikessa rauhassa olla, nauttia hiljaisuudesta, eikä kellon kanssa mennä
joka paikkaan.
Itsestäni huomaan että on jo vanha, kun nauttii tälläisistä asioista. Nuorempana piti olla jo etukäteen kyläpaikat tiedossa tai kuka tulee meille. Mutta se kuului siihen aikaan
Olen parit sukat kutonut, mutta niistäkään en saanut kuvaa.
Nyt sain valotähdistä kuvat tänne.
Samoin näistä sukista.
Vanhin lapsenlapsista täytti 15 v.