Lukijat

keskiviikko 5. tammikuuta 2022

VUOSI 2022 MITÄHÄN SE TUO TULLESSAAN ???

 


Uutta vuotta 2022 on kulunut viisi päivää.

Meidän uudenvuoden  aatto meni rauhallisesti, olimme kahdestaan kotona.

Lauantaina tuli keskimmäinen poika perheineen kotona käymään.


Jouluaattohan vietimme koko perhe koolla Sundomissa missä lunta tuli lähes 50 cm .

Onneksi pääsimme kotiin onnellisesti, tosin lunta pöllysi, olihan se kevyttä pakkaslunta.


Mennään takaisin uuden vuoden päivään.

Paappa oli järjestänyt moottorikelkkaretken pojalle+lastenlapsille, me naiset jäimme käsityön ääreen sisälle.




Vaahtikarkkien sekä makkaran paistoa.
















Syösiin välillä ja Rufusta harjattiin, siitä se tykkää.



Illalla vielä myöhemmin lähtivät luistelemaan. Jopa paappa uskaltui luistimien varaan,

tosin sauvat tukena. Kuulemma oli hyvin pysynyt pystyssä.








maanantai 20. joulukuuta 2021

keskiviikko 15. joulukuuta 2021

OLIPA KOVA HOMMA.

 


Mun veljeni teki meille pari huonekalua.

Hän aikoinaan teki puuhuonekaluja ja hänen vaimonsa päällysti niitä.

He tekivät uusia sekä kunnostivat vanhoja.

Kesällä kun kävimme heidän luonaan, niin ostimme häneltä jotakin, ihan muistoksi hänen

kättensä töistä.


Hän oli tehnyt ns. radiolipaston, johonka ihastuin, ja meen isäntä ihastui hänen tekemäänsä 

isännän kaappiin.

Sanoin jaa että renginkaappi, joka korjattiin heti isännänkaapiksi.

Se olikin melko iso myös sisältä verrattuna renginkaappiin.




Ylin on radiopöytä, alin isännänkaappi.



Nämä ovat käsityötä isolla K:lla. Todella upeata ja siistiä työtä.


Näistä se sitten lähti.................muutimme olohuoneen kalusteet täysin.

No ei se mitään, mutta siinäpä oli aikamoinen tyhjäys erilaisista tavaroista.


Vaihdoimme huoneesta B nämä kaapit, jotka ovat täysipuisia ja peräisin isäni ja äitini

häävuodelta 1939. 




Ylin kaappi on tummaa lakattua puuta, ei naarmun naarmua missään.
Äitini oli tosi tarkka, eipä sitä lapset käpälöineet, ei edes lastenlapset.
Kaappi oli lapsuuskodissani olohuoneessa, ja käytössä niin kauan kunnes isäni muutti palvelutaloon.
Elikkä tämä kaappi tuli minulle 21 v. sitten.
Yhtenä kertana tuumailin isännälle, että nuo vanhempani kalusteet ovat paljon arvokkaammat kuin meidän. Olisko aika tuoda ne ns. näkyville tänne olkkariin. Ja siitä se lähti muutostyö.




Tämä on pieni ns. kirjahylly/lipasto, sen panimme telkkaripöydäksi ja valot sisälle.




Toi kirstu on 1811 luvulta ja nyt sopi erittäin hyvin näihin kalustuksiin.

Kellon toimme tuolta yläkerrasta, sekin 1800 ihan alusta, koska isännän paappa oli syntynyt 1877

ja se on ollut hänen kotonaan jo.

Tosin kello ei käy, mutta koristeena kaunis, senkin oli korkea aika tulla ns näkyviin.




Laitoin joulukoristeita kaapin päälle.


 Nämä sohvakaluste toimme yläkerrasta alas, vanhat vaihtoivat paikkaa.

Valkoisen tuolin kohdalla oli pitkä matala hylly tuossa lattialla, sen hävitimme,
ja seinälle panimme pienen lasivitriinin keittiöstä, sen tilalle tuli isännänkaappi.




Lasivitriinin keräsin enkeleitä.



 Meille tuli selvästi enemmän tilaa olkkariin, kun toi sohvakin on 25 cm lyhyempi.

Sohvakaluste on ollut yläkerrassa jo 15 v. todella vähällä käytöllä.





Olen todella tyytyväinen, vaikka monta päivää tässä vaihdossa menikin.

Oman voimien mukaan tein, välillä oli aivan poikki varsinkin selkä sekä toi huonompi jalka.

Kun ei kaikkia hamstrannut samalle päivälle, kyllä aikaseksi tuli vaikka vauhti oli hidas !!


Joulu saa minun puolestani tulla, olen jo nauttinut kynttilöiden ja valojen loisteesta.


Toi valonauha laitettiin tonne listan alle, mutta eihän se siellä pysynyt.

Monta erilaista viritelmää kokeiltiin, mutta viimein se tuli sieltä alas asti, jääden sopivasti

kellon päälle ym. koristeiden. Se on niin kauniisti kietoutunut poron, enkeleiden,maljakon ympärille,

etten olis itte sitä saanut noin.

Se tulee tuolta kellon ylhäältä, koska pistorasia on siellä.

Jotenka vois sanoa, vahingossa tuli kaunis valonauha-asetelma, vai mitä mieltä olette ?

perjantai 10. joulukuuta 2021

DIY-POSTIMERKKEJÄ, LEIPOMUKSIA

 


Facessa oli jälleen vaihdot menneillä.


Nämä sain vaihdossa.






Tässä osa jotka tein vaihtoon. Nämä ovat sellaisia postareita joita
käytetään kortteihin, junkkiksiin, artteihin. Nämä ovat koristeina kivoja.




Innostuin leipomaan, tosi tosi pitkän aikaa kun viimeksi leivoin.

Nämä riittävät jouluksi ja takuuvarmasti vielä ensi vuoteenkin.







Innostuin kokeilemaan taateli pikkuleipiä.

Helppo ohje ja helppo leipoa.
Tein kolme pötköä, paloin pieneksi  ja sen jälkeen pyöritin palloiksi.

Siskoni sanoi, että paista ruskeeksi. No vähän osa tuli liian tumaksi.
Mutta hyvän makuisia olivat, ja jäi jouluksi sekä ensi vuodeksikin.




keskiviikko 1. joulukuuta 2021

SUKKIA, KORTTEJA

 


Niin vain otin taas kutimen esille. 

Tein yhdelle pojalle sukat, tosin piti jatkaa toisella langalla, kun oli vain 100 g kerä,

se ei piisannut. No eipä tuo haittaa mitään, kyllä nämäkin sukat kelpaavat, sanoi poika.





Innostuin tekemään isännälle uudet yösukat. Hän on jo jäänyt useana jouluna ilman sukkapakettia.

Näitä oli kiva tehdä kun vartta sai tehdä vain ihan lyhkääsesti.

Hänellä palelee varpaat ei nilkasta ylöspäin.



Näihin riitti juuri ja juuri se 100 g kerä. Sattumalti tuli raidat melko samoihin kohtiin 

molemmissa sukissa, ei passannut tuhlata yhtään lankaa.


Kolmannet sukat ovat vartailla, mutta niissä lanka ei tietenkään riitä jotenka teen erilaisesta

langasta varret ja lapa taas toisesta väristä. Luulisin näin langan riittävän.


Muutaman onnittelukortin tein myöskin.


Tähän korttiin tein kohokuviointi taskulla ton kuvion,
värjäsin gelatos väreillä.
Sommittelin kukat ym. Taustalla valkoiset kohojauheella kukat.





Mieskortissa pohja väritetty Oxide musteilla, kohopastalla kuviota, sapluunan läpi nuo rataskuviot.






Stanssasin rattaat, väritin ikäänkuin ruosteiseksi.


Miehen jalkojen alla vellumille tehty teksti kohojauheella, 

Onnitteluteksti stanssattu, kohojauheella sana.





Pohja tehty oxide musteella, roiskeita akryylitussilla, sekä vedellä.

Kukan leimasin vesileimamusteella ja kohokuvioin sen valkoisella jauheella.








maanantai 29. marraskuuta 2021

PITIHÄN LAITTAA JO VÄHÄN JOULUA.

 


Innostuin siivoamaan ja mieli teki laittaa vähäsen jouluisia juttuja esille.




Mä siirryn näihin ikikynttilöihin, nämä ei savuta. Isännällä kun ottaa kurkkuun ja nenään toi savu, 
varsinkin kun sammuttaa tai sydän on liian suuri.









Nämä kynttiläjalat sekä kukat ovat ihana muisto meidän matkalta Floridassa.
Ostin ne yhdestä taideliikkeestä.






Tämä on ystäväni tekemä pieni kuusi johonka lisäsin valot.



Tämäkin on ollut esillä aiemmin, nyt voi taas tuoda sen esille, on kuin uusi koriste.



torstai 25. marraskuuta 2021

HUH HUH KUN OLI LIUKASTA.

 Eilen kävin tekemässä kävelylenkin.

Tiellä oli jäätä ja sen päällä pieni hinu lunta.

Kyllä piti taiteilla että pääsi kävelemään lenkin, tuntui että puolta enemmän oli matkaa.

Joka toinen askel lipsahti, vaikka mulla oli nastakengät jalassa ja sauvoissa piikit.


Koiran tassut eivät meinanneet pitää ollenkaan. Rufus juoksi edestakaisin, niin kun piti pysähtyä,

liukui vain pitkälti.

Onneksi pääsimme molemmat onnellisesti kotiin.


Tänään kun kävin keskustassa asioilla, niin voi äly kun oli liukas.

Lipsun lipsun jalat tekivät, hyvä kun pysyin pystyssä.

Kauppaan asioille mennessäni, huomasin kukkaroni hävinneen. APUA !!!!!!!

Kattelin laukut ja mietin mihinkä se jäi. Lähdin kaupasta pois ja ajattelin

ensin käydä kattomassa autossa, oliko se jäänyt sinne.


Mua vastaan käveli nainen kukkaroni kanssa. Hän ojensi sen mulle kun sanoin sen olevan mun.

Oli kuulemma ollut pihassa, pudonnut koppani päältä.

Onneksi se löytyi ja kiittelin naista kun oli löytänyt sen.


Kaupasta lähtiessäni piha  oli lipoonen, piti oikein hakea lumisia kohtia.

Aurat olivat vetäneet lumen pois jo aamuvarhaisella ja niin jää oli vain jäljellä ja kaikenlisäksi

satoi vettä sen päällä.

Ympyrässä oli ajettava varovaisesti, yhtään ei saanut jarrua painaa, muuten olis auto 

mennyt kuin höyhen ympärää.


Olkaa tekin varovaisia ajatte autolla tai pyörällä tai kävelette.