VILJELYKSIÄ, TYRNIGLÖGIÄ !!!!

Pitäähän minun panna isännän viljelyksiä teille näytille.

Niistä on hyötyä pikkaasen enemmän kuin minun kukillani.

Ainakin ruoka saa hyvät lisukkeet.

Kukat kyllä ovat silmänruokaa, passaisko sanoa että molemmista on hyötyä ???

Tilli on nyt parhaimmillaan, se antaa hyvän maun uusien perunoiden päällä.

Persilja on on hyvä raudan antaja.

Tämä salaatti on hyvin rapeaa, näiden siemeniä ei tahdo löytyä keväisin mistään.
Tänä keväänä ihan sattumalti isäntä löysi ihan tavallisesta tavaratalosta.

Joskus miniä on tilannut netin kautta.

Tässä myös hyvä raudan antaja, pinaatti.
Minä en näistä yleensä valmista mitään, isäntä syö ruuan kanssa kuin salaattia.

Meillä täällä kouluissa on ollut kestosuosikkina kymmeniä vuosia ruoka: pinaattilätyt+jauhelihakastike.

Se oli mulle niin erikoinen yhdistelmä, etten millään ymmärtänyt, kun näin koululaisten ottavan ison annoksen tuota ruokaa.

Ruoka kelpasi nirsommallekin lapselle, taisi yleensä loppua kesken, kun muutama oppilas haki jo kolmatta kertaa lisää.

Yleensä ensin kaikki ottivat niin paljon kuin jaksoi syödä, uusinta kierros alkoi sen jälkeen, ettei ketään oppilaista jäänyt ilman ruokaa.

Kurkut ovat hyvin kasvaneet, niin ainakin nuo lehdet. Katsotaan tekeekö yhtään satoa ??

Mitähän tuolla harson alla on ??

Porkkanoita tietenkin, ovat piilossa kempiltä.
Nämä siemenet on tuotu Israelista, saas näkee minkä makuisia ovat.

Punajuuren lehdet ovat ainakin isoja, juuresta en tiedä sanoa mitään.

Osassa perunoita on jo kukkia, ehkä pian saamme omasta maasta ottaa ruokapöytään.


Ruohosipulikin vois olla vaikka leikkookukkana:

 

Nämä tietenkään ei ole syömistä varten, mutta mukavia katsella.

Lapsena sanoin näitä partasudeiksi.

 Sipulit meillä on vielä vähän vaivaisia, vielä toistaiseksi on pitänyt ostaa torilta !!

Tässä tyrnin urospuolinen yksilö. Se on pienempi kuin naaras sen vierellä, joka ei näy kuvassa.


Tyrnejä olemme saaneet tuttavan mökiltä.
Eivät ole mitään jalostettuja. Siitä on ainakin kaksikymmentä vuotta kun kivikosta otimme muutaman oksan.

Silloin emme tienneet tästä pensaasta yhtikäs mitään.

Mutta kuinka ollakkaan, sattumoisin meille tuli yksi uros ja useampi naaras.

Noista jäi henkiin uros sekä naaras. Ja juuri noita kahta tarvitaan, että tulisi marjoja.

Alkuperäiset pensaat on omalla paikallaan, leikkaamalla siitä on tehty matalaa mallia, kun ei enään ulettunut korkeimmalle kohtaa, ottamaan marjoja pois.

Tyrni on jännä kasvi, se voi nousta vaikka mistä näkyviin.
Alkuperäiset ovat vesonneet jo moneksi pikku pensaaksi.

Yleensä pensas on aika satoisa. Isäntä näitä syö, minä en pysty sen happamuuden takia laittamaan suuhuni.

Kerran tein jouluna tyrniglögia, oli sitten muuten hyvää, sitä join.

Meillä oli pakkasessa puristettua tyrnimehua jääpalapusseissa.

Niitä suurinpiirtein (sulatettua mehua) 2-3 dl + vettä 1 l. kanelitanko ja muutama tähtiananas.

Lämmitin sen lämpöiseksi en keittänyt, ja sitten vain lasiin ja pohjalle vielä muutama mantelilastu.

Oli se sellainen c-vitamiinipommi, ettei passannut ottaa illalla, muuten ei nukuttanut.

 











 Siinä tyrnit talvella, tuolta isäntä kävi popsimassa muutaman marjan suuhunsa.

Hyvin säilyivät koko talven, näitä oli jäänyt puskiin, kun tuli niin paljon ettei kukaan enään jaksanut noukkia syksyllä.

Eipä kelvanneet millään linnullekkaan. Tyrnit irtosivat hyvin, kun pakkasta oli tasaisesti, eikä välillä sulaneet.

Meillä oli tällainen koira ennemmin Rufusta, musta labbis.
Tämä on ovikilpi, mutta juuri Oonan näköinen.

Oona oli erittäin kiltti, lapsille erityisen hellä.
Oli hyvä seuralainen metsässä marjoja poimimassa.
Se tosin poimi omaan suuhunsa, ja kun löysi punaisen puolukkamättään, pani siihen koko kropallaan makaamaan.
Ihan kuin olis sanonut, että tämä alue on minun.

Kotona se söi mansikoita, ja kerran meillä oli pariskunta noukkimassa itselleen karviaisia, niin Oona noukki suuhunsa toisella puolella puskaa.

Pariskunta ihmettelivät, mitenkä Oona sai karviaiset suuhunsa ettei piikit pistäneet sitä.
Taitava koira tuossa asiassa.

Salaa se kävi perunamaallakin, veti tarhan sivusta käpälällään perunan suuhunsa.
No se ei tietenkään sille sopinut, vaan sitten paukutteli oikein hajupommeja pitkin iltaa.
Koirallehan ei saa antaa perunoita, sen maha ei kestä sitä ruokaa.
Mutta herkkuja ne näytti olevan.
Oonaa kiellettiin tuostakin asiasta, mutta kiusaus oli liian suuri !!!

Löysimpä Oonastamme teille ihanan kuvan, joululahjansa kanssa.

Kesällä -12 sen takapää halvaantui, ja piti viedä lääkärille, hän antoi pistoksen.

Heti vein kaikki sen tavarat piiloon, kun mua itketti niin kovasti.
Mutta paha oli kattoa sitä, kun se veti takajalkojaan, ja yritti liikkua vähäsen.
Jotenka me päädyimme tähän, että Oonan oli paras mennä koirien taivaaseen.

Löysin muutaman kuvan vielä Oonasta. Nämä on ollut joskus blogissani joka sijaitsi Vuodatuksen puolella:

 Oonan oma nukkumapaikka keittiössä.

Tässä se haistelee puskan sisällä olevia hajuja, se oli kova metsästämään hiiriä.

Taas varmasti löytyi jotakin !!

Olihan tämä koiramme paljon suurempia mitä nykyinen.
Oona painoi n. 30 kg. Rufus  painaa 5,5 kg