RUFUS ON MANGNUSTI.

Meillä isäntä syö mielellään maapähkinöitä.

Heti kun vähänkin krapajaa pussi, niin Rufus on kuin kärppä pystyssä.

Heti seisomaan isännän tuolin reunalle,
minusta se näyttää kuin mangnustit, jotka tarkkailevat ympäristöään.

Siinä tapitetaan tarkasti koskahan herkkuja tulee ???

Jos herkkuja ei tule, niin selvästi ilmoittaa sen, matala haukunta..........

.....................olipa hyvää, kieli lipajaa ja katse on minuun päin,
tulisko tuolta suunnalta jotakin ???


No tällä kerralla ei tullut mitään.



Kyllä toi meidän pieni villakoira on suloinen, molemmat tykkäämme siitä ihan
älyttömästi.

Taitaa se tykätä meistäkin, on vuorotellen sylissä, isännän syli on parempi.

Mulla on yleensä kudinpuikot käsissä, jotenka aika vaarallinen paikka.

JOKIRANNAN MAISEMIA, LÄMMIN KESÄILMA.

Pari päivää on kylkiluuni haitannut nukkumista ja se on myös kipuillut
päivisin.
No reilu kolme viikkoa on mennyt kaatumisestani, siis eipä näytä kovin 
helpolla parantuvan.


Silti lähdin jälleen Rufuksen kanssa lenkille, katselemaan jokea
vähän lähempää.



Onneksi pukeuduin kesävaatteisiin, oli mukamas niin kuuma :) :)

Päädyin seurakunnan leiripaikalle. 
Tuohon heitin ylimääräisen fleesetakkini ja sauvani.

Teki aivan mieli uimaan, mutta enhän minä nyt ilman uikkareita
voi uida ??!!!!

Veden pinta oli tyven, kauempana koski pauhasi.

Istuskelin noilla penkeillä tovin, ihailin vettä ja veden pauhua.

Hyttysetkään eivät olleet kiusana, ihme !!!

Rufus haisteli rannat ja nuotiopaikan, haisiko kenties makkara ??

Taivaalle alkoi yhtäkkiä kertyä pilviä. 
Sauvat käteen ja tossua tossun eteen..............kotiin.....ennenkuin
sade yllättäis.

Siinä on isännän ompputarhaa...........itse varttanut ensin  ja pienenä
alkuna istuttanut puut tonne meidän vanhalle puolelle.

Ovat melko isoja............tulisko tänä vuonna satoa ???

Siinä meidän talviperunat !!!


Tässä taasen siikli ja puikula perunoita............hyvällä alulla......ei
 ole varressa satoa, pitää antaa kasvaa vielä ennenkuin malttaa 
ottaa kattilaan.

Pinaattia olis vaikka muille jakaa !!!!!!!!

Nyt juhannusruusu kukkii, nuppuja on kuitenkin aikamoisesti.

Tässä punaisessa ruusussa on oikeastaan vielä vain nuppuja,
jossakin nupussa pilkottaa vähäsen punaista.

Onneksi kuunliljani säilyivät yli talven, ovat vielä näin pieniä,
mutta jospa tätä kesää olis, niin ehtisivät vielä kasvaa isommaksi.

Kivikkotarhassa maksaruoho innostui kasvamaan ja kukkimaan.
Laitoin ihan pienen alun keväällä.

Alemmassa kuvassa se on itsestään levinnyt. Tää on kiva kasvi,
kun on niin helppohoitoinen.

Tätä mulla on ollut pihassa vähän joka paikassa.
Se on niin kova leviämään, että aina siirrettiin pois, kun se valtas
kukilta alaa.

Viimein keksin panna sen lyhtypylvään juurelle, eikä sen vieressä ole
kuin nurmikko, nyt saa levitä rauhassa.

Siinäpä autotalli/katos kompleksin harjaa hahmollaan.
Vanhaa kattoa ei tohdi ottaa pois, kun aina on nuo sadeprosentit
niin suuret.

Nytkin on luvattu ukkoskuuroja, se olikin aika hiostava ilma,
kun kävin lenkillä.
Mutta eipä ole vielä koluutellut eikä satanut !!!!!

Illalla menemme ystävämme luo iltateelle.
Hän on KUKKA/PUUTARHAihminen niin perusteellisesti.

Minä kirjoitinkin viime vuonna hänen puutarhastaa kuvien kera.

Katsotaan mitä uutta hän on nyt löytänyt ???

Toivottavasti ei sada, että saan kuvattua.
Laittelen tännekin teille ihailtavaa kuvien kera.

Nämä kuvat ovat naapurin mökiltä !!!

VILJELYKSIÄ, TYRNIGLÖGIÄ !!!!

Pitäähän minun panna isännän viljelyksiä teille näytille.

Niistä on hyötyä pikkaasen enemmän kuin minun kukillani.

Ainakin ruoka saa hyvät lisukkeet.

Kukat kyllä ovat silmänruokaa, passaisko sanoa että molemmista on hyötyä ???

Tilli on nyt parhaimmillaan, se antaa hyvän maun uusien perunoiden päällä.

Persilja on on hyvä raudan antaja.

Tämä salaatti on hyvin rapeaa, näiden siemeniä ei tahdo löytyä keväisin mistään.
Tänä keväänä ihan sattumalti isäntä löysi ihan tavallisesta tavaratalosta.

Joskus miniä on tilannut netin kautta.

Tässä myös hyvä raudan antaja, pinaatti.
Minä en näistä yleensä valmista mitään, isäntä syö ruuan kanssa kuin salaattia.

Meillä täällä kouluissa on ollut kestosuosikkina kymmeniä vuosia ruoka: pinaattilätyt+jauhelihakastike.

Se oli mulle niin erikoinen yhdistelmä, etten millään ymmärtänyt, kun näin koululaisten ottavan ison annoksen tuota ruokaa.

Ruoka kelpasi nirsommallekin lapselle, taisi yleensä loppua kesken, kun muutama oppilas haki jo kolmatta kertaa lisää.

Yleensä ensin kaikki ottivat niin paljon kuin jaksoi syödä, uusinta kierros alkoi sen jälkeen, ettei ketään oppilaista jäänyt ilman ruokaa.

Kurkut ovat hyvin kasvaneet, niin ainakin nuo lehdet. Katsotaan tekeekö yhtään satoa ??

Mitähän tuolla harson alla on ??

Porkkanoita tietenkin, ovat piilossa kempiltä.
Nämä siemenet on tuotu Israelista, saas näkee minkä makuisia ovat.

Punajuuren lehdet ovat ainakin isoja, juuresta en tiedä sanoa mitään.

Osassa perunoita on jo kukkia, ehkä pian saamme omasta maasta ottaa ruokapöytään.


Ruohosipulikin vois olla vaikka leikkookukkana:

 

Nämä tietenkään ei ole syömistä varten, mutta mukavia katsella.

Lapsena sanoin näitä partasudeiksi.

 Sipulit meillä on vielä vähän vaivaisia, vielä toistaiseksi on pitänyt ostaa torilta !!

Tässä tyrnin urospuolinen yksilö. Se on pienempi kuin naaras sen vierellä, joka ei näy kuvassa.


Tyrnejä olemme saaneet tuttavan mökiltä.
Eivät ole mitään jalostettuja. Siitä on ainakin kaksikymmentä vuotta kun kivikosta otimme muutaman oksan.

Silloin emme tienneet tästä pensaasta yhtikäs mitään.

Mutta kuinka ollakkaan, sattumoisin meille tuli yksi uros ja useampi naaras.

Noista jäi henkiin uros sekä naaras. Ja juuri noita kahta tarvitaan, että tulisi marjoja.

Alkuperäiset pensaat on omalla paikallaan, leikkaamalla siitä on tehty matalaa mallia, kun ei enään ulettunut korkeimmalle kohtaa, ottamaan marjoja pois.

Tyrni on jännä kasvi, se voi nousta vaikka mistä näkyviin.
Alkuperäiset ovat vesonneet jo moneksi pikku pensaaksi.

Yleensä pensas on aika satoisa. Isäntä näitä syö, minä en pysty sen happamuuden takia laittamaan suuhuni.

Kerran tein jouluna tyrniglögia, oli sitten muuten hyvää, sitä join.

Meillä oli pakkasessa puristettua tyrnimehua jääpalapusseissa.

Niitä suurinpiirtein (sulatettua mehua) 2-3 dl + vettä 1 l. kanelitanko ja muutama tähtiananas.

Lämmitin sen lämpöiseksi en keittänyt, ja sitten vain lasiin ja pohjalle vielä muutama mantelilastu.

Oli se sellainen c-vitamiinipommi, ettei passannut ottaa illalla, muuten ei nukuttanut.

 











 Siinä tyrnit talvella, tuolta isäntä kävi popsimassa muutaman marjan suuhunsa.

Hyvin säilyivät koko talven, näitä oli jäänyt puskiin, kun tuli niin paljon ettei kukaan enään jaksanut noukkia syksyllä.

Eipä kelvanneet millään linnullekkaan. Tyrnit irtosivat hyvin, kun pakkasta oli tasaisesti, eikä välillä sulaneet.

Meillä oli tällainen koira ennemmin Rufusta, musta labbis.
Tämä on ovikilpi, mutta juuri Oonan näköinen.

Oona oli erittäin kiltti, lapsille erityisen hellä.
Oli hyvä seuralainen metsässä marjoja poimimassa.
Se tosin poimi omaan suuhunsa, ja kun löysi punaisen puolukkamättään, pani siihen koko kropallaan makaamaan.
Ihan kuin olis sanonut, että tämä alue on minun.

Kotona se söi mansikoita, ja kerran meillä oli pariskunta noukkimassa itselleen karviaisia, niin Oona noukki suuhunsa toisella puolella puskaa.

Pariskunta ihmettelivät, mitenkä Oona sai karviaiset suuhunsa ettei piikit pistäneet sitä.
Taitava koira tuossa asiassa.

Salaa se kävi perunamaallakin, veti tarhan sivusta käpälällään perunan suuhunsa.
No se ei tietenkään sille sopinut, vaan sitten paukutteli oikein hajupommeja pitkin iltaa.
Koirallehan ei saa antaa perunoita, sen maha ei kestä sitä ruokaa.
Mutta herkkuja ne näytti olevan.
Oonaa kiellettiin tuostakin asiasta, mutta kiusaus oli liian suuri !!!

Löysimpä Oonastamme teille ihanan kuvan, joululahjansa kanssa.

Kesällä -12 sen takapää halvaantui, ja piti viedä lääkärille, hän antoi pistoksen.

Heti vein kaikki sen tavarat piiloon, kun mua itketti niin kovasti.
Mutta paha oli kattoa sitä, kun se veti takajalkojaan, ja yritti liikkua vähäsen.
Jotenka me päädyimme tähän, että Oonan oli paras mennä koirien taivaaseen.

Löysin muutaman kuvan vielä Oonasta. Nämä on ollut joskus blogissani joka sijaitsi Vuodatuksen puolella:

 Oonan oma nukkumapaikka keittiössä.

Tässä se haistelee puskan sisällä olevia hajuja, se oli kova metsästämään hiiriä.

Taas varmasti löytyi jotakin !!

Olihan tämä koiramme paljon suurempia mitä nykyinen.
Oona painoi n. 30 kg. Rufus  painaa 5,5 kg

 

 

ANANAS KUKKANEN, UUDET KIHARAT.

Eilen meni äitienpäivä. Meille ei tullut lapsia perheineen kotiin vaan heillä oli muut menot, työt, reissu, rakentaminen.

Me saimme mieheni kanssa viettää kahdestaan päivän.

Kävimme syömässä, ja teimme pienen ajolenkin....ihan vain katselimme !!

Kotona odotti Rufus koira parturointia. Se on kummallinen kun etutassuihin ei sais koskea, nykäsee heti, kuin sais sähköiskun. 

Eihän siellä tassuissa mitään ole, sen oomme monta kertaa tarkistaneet.

No tulipa vähän ohkasemmaksi sen turkki, kun on näin lämmin.

Se on nauttinut tästä kesäilmasta täysin rinnoin.

Koko päivän on pihalla, kulkien meidän tuvan ja kahden mökin väliä useamman kerran päivässä.

Kyllä yhdeksältä uni maittaa tuossa sohvalla, kova kuorsaus vain kuuluu.

Kun me menemme nukkumaan se katsellaan seuraa meitä.

Vedän sänkypeiton yleensä läjälle sängyn päätyyn, niin silloin se kömpii jonnekin mutkaan nukkumaan.

Jossakin vaiheessa yötä se siirtyy omaan koppaansa ja aamuyöstä hakee keittiöstä lelun, jos ei löydy niin jomman kumman meidän sukista ottaa ja pomppaa se suussa meidän jalkoihin nukkumaan.

Petaan sängyn, niin sieltä voi löytyä, pallo, sukka ei koskaan kahta, pehmolelu, joko kokonainen tai tyhjätty täytteistä, isännän tai mun tossu jopa joskus on ollut kenkä.

Tällainen kaveri meillä on, se on kivaa seuraa meille.

Sain mieheltäni ihanan kukan lahjaksi:

Toivotaan että osaan hoitaa tuota. Tämä ei tee kuin tuon yhden kukan, koka pitäisi kestää kuukausia.

Näin meillä meni mukavasti päivä ja illalla saimme jännittää jääkiekkoa....jeee hyvä Suomi !!