KESÄLOMALLA; EKSYMISTÄ, TAPAAMISIA, LÄMPÖÄ.

Tulihan sitä vietettyä muutama päivä lomaillen vanhalla kotiseudullani.
Toki siellä olemme käyneet ja piipahtaneet, viimeksi talvella, mutta ei näin monta päivää sekä kyläpaikkoja ole käyty.

Meillä oli vaunu mukana, kiva kun saa olla omissa oltavissa aamuisin, tein puuron ja keitettiin kahvit.

Iltaisin oli mukava palata kun ei tarvinnut ajatella mitä kello on, häiritsemmekö veljeni porukkaa.
Vaunumme nimittäin oli veljeni perheen talon ns. takapihalla, jonne johti oma tie, eikä tarvinnut ajaa aina heidän ikkunoiden alitse.

Paikkana oli ihan ykkösluokkaa, sähköt vedettiin vaunuun, talossa kävimme suihkussa, ym.

Ekana päivänä saavuimme heidän luokseen suoraan, söimme maittavan ruuan, grillattua lohta.
Illalla suuntasimme auton nokan kohti toisen veljeni luokse. Saimme nauttia ihanasta illasta luonnonkauniissa pihapiirissä.

Kävimme myöskin Porin torilla, josta kaipasin edelleen sitä vanhan ajan torituntumaa.
Muistan hyvin kun torin laidalta lähti linja-auto kotiin koulua käydessäni.

Nautimme kauniissa puistossa (Eetun aukiolla) kahvit ja pian pitikin rientää takaisin "kotiin".

Kävimme myös vanhempani haudalla, samalla siinä lähellä oli ns. isompi meidän sukuhauta-alue.
Tutustuimme ns. vanhaan hautausmaan uurnalehtoon. Hautausmaa rautaristineen on suojeltua aluetta, mutta hyvin oli saatu sijoitettua sinne uurnalehdot, niitä oli useampi.

Jokaisessa paikassa minne menimmekin, oli meitä vastassa iloiset ihmiset=sukulaiset, pöydän antimineen.
Välillä ajoimme jonkun tiehaaran ohi, kas olimme ajanetkiin 20 km harhaan :( !!!!
Mistähän kumman syystä ????? liian pitkät vierailuajat, totesimme.
Luonto oli puineen ja pensaineen kasvanut tosi paljon, ettei meinannut ollenkaan tuntea paikkoja.

Kävimme ajelemassa eri kaupungin osissa, jotka kuuluivat elämäämme: oma vanha lapsuuskotini, mummula, ystävieni lapsuuskodit, mieheni eka asunto, sitten meidän yhteinen asunto.

Tämä oli ns. kotiseuturetkemme (oikeastaan minun ), johonka kuului kyläilyt,sukulaisten luona.
Tosi mukavaa kun ei ollut vain pikainen käynti, saimme jutella myöskin menneistä tapahtumisista.

Jotenkin kun itse vanhenee, niin mielenkiinto herää omaan sukuniini ja niihin kuuluviin ihmisiin.
Äitini sekä isäni polvi ovat kaikki jo haudan levossa. Onneksi serkkuja perheineen asuu paikkakunnalla ja tietenkin veljet, sisko, tosin sinne oli 60 km siivu ajettavana erikseen. Mutta lyhkäiseltä se tuntui, kun olimme jo noinkin lähellä.

Useita kyläilypaikkoja jäi vielä käymäti, mutta jos vaikka ensi kesänä otamme uudestaan.

Kotona odotti nurmikonleikkuu, ja tänään on isännyys poiminut mustiamarjoja, ja minä niitä pouhuuttanut maijalla. Nytkin on viimeinen satsi menneillään. Mehuja laitan pakkaseen n. 25 l.

Kyllä isäntä sillä ensi talven pärjää, kun viimevuotisiakin on pakkasessa vielä ton uuden lisäksi suurinpiirtein saman verran.

Muutama kuva Porin torilta:
 

Torilla oli patsaita, patsas väärinpäin, isäntä oikeinpäin :)!!!! Ei nuoruudessani keskellä toria koskaan ollut patsaita, tori oli täynnä kauppiaita. Näin vuodet muovaavat monia asioita.

Kaunis kukka/lyhtypylväs.

 Kotona olivat vadelmat kypsyneet, joita mieheni sisko keräsi mulle monta litraa. Minulla oli kova homma niitä perata, selkä siitä kipeenty. Mutta onneksi ei tarvinnut poimia itse :) :)

Tässä vasta alkusatoa, jatkossa vielä tuli muutama tuollainen satsi.