Lukijat
maanantai 26. marraskuuta 2018
MARITUSTA JA OIKEIN KUNNOLLA.
Olen tehnyt kunnon maritusta, tietenkin apuna oli myös mieheni.
Olen kertonut teille että meillä on isännän lapsuuskoti tässä vieressä, tien toisella puolella.
Se on ollut lähes 30 vuotta tyhjillään, emmekä ole pitäneet siellä lämpöä päällä.
Sinne on näiden vuosien aikana viety varastoon, kaikkea tavaraa.
Siellä on ollut osaksi vielä isovanhempien vaatteita, huonekaluja, ei silti mitään antiikkia,
lähinnä sanoisin roinaa roinan päällä.
Tädin kotia tyhjätessä, sanoin isännälle, haluatko jättää pojillesi ton vanhan talon
roinat hävitettäväksi ???
Harmi kun en ottanut aloituskuvaa esim. tuvasta, puhumattakaan yläkerrasta, tai muista
huoneista ja kaapeista.
Ollaan tehty kerran sellanen pieni pintaraapaisu, no eihän se miksikään muuttunut.
Pojat ostavat uutta ja tuovat meille varmuuden vuoksi talteen !!!
Ensin mä olen ollut muutaman päivän tuolla tädin huushollia tyhjäämässä,
maanantaina loppusiivous, tavarat on saatu jaettua.
Paljon veimme lähetyskirppariin, diakonissa haki myös vaatteita, he antavat tarvitseville,
jokunen pussukka lähti vähän kauemmas.
Tietenkin myös saimme/jaoimme tavaroita keskenämme.
Laitan siitä postauksen myöhemmin.
Aloitimme yläkerrasta, kaikki sota-aikaiset vaatteet varasosta pois.
Mä en millään jaksanut kantaa eräs yhtä kerralla, oli muuten painava takki.
Ihan hölmöä säilyttää vaatteita kun ei edes meidän polvi ole pitänyt niistä mitään.
Onkohan se ollut varmuuden vuoksi säilömistä niille ihmisille, jotka ovat sodan ajan
nähneet.
Mieheni vanhemmat eivät hävittäneeet mitääääääään...................toi meen isäntä näyttää
perivän aika pahasti ton taudin.
Mutta tiedättekä hän tuli tähän mun maritukseen mukaan ! jeeeeeeeeeee hyvä, ja oikein kunnolla.
Enhän mä olis millään jaksanut kantaa traktorin kyytiin roinaan.
Siinä se meidän kohteemme, ISOLLA MARITUKSELLA !!
Ajattelin jo niin pitkälle, jos joskus muutamme rivariin, niin toi lapsuuskoti jäis meille ns.
isännän paussikodiksi, kun hän on metsää hoitamassa, tekemässä remonttia autoihin,
ja vielä jää maata ihan tarpeeksi hänelle touhuta mullan kanssa.
Kaikki on tietenkin kiinni siitä, onko vielä sellaisessa kunnossa että näitä voi tehdä ???
Siinä on toka kuorma, kaikkea sekalaista, puuta, paperia, vanhoja tuoleja, kirjoja.
Tää on vasta alkua, vielä on jaksettava kantaa ja nostaa, tyhjätä pahvilootia, ensin katsoa
mitä ne sisältävät ??
Aikoinaan olin kirjanpitäjänä, yli 20 v. on niitäkin säilytetty, eiköhän ne jouda jo polttoon.
Meillä on mainio paikka polttaa, peltoa, ei metsää lähellä, eikä rakennuksia.
Palokuntaan ilmoitimme, ettei kukaan naapuri luule että meillä tupa palaa.
Toi valkia näyttää kauempaa katsottuna olevan ihan eripaikassa missä se todellisuudessa on.
Siinä menossa vanhoja matonkuteita, joita ei voinut viedä kirpparille, koska talossa on
hiiriarmeija valloillaan, papinoita ja kusta oli kaikissa kankaisissa osissa.
Toivon vain etten saa myyräkuumetta, sen olen joskus sairastanut, oli karmea kokemus,
sairaalassa viikko.
Toiset sanovat että tulee ikuinen vastustus, mutta jostakin oon lukenut ettei se niin ole.
Siinä on vasta pieni valkia, mahtava ilma ei tuullut ja maa oli kuurassa.
Jotenka paloa ei tarvinnut pelätä, että se leviää maastoon.
Siinä palaa vanha puinen pöydän kansi. Isäntä otti kaikki ruuvit sekä metalliosat ensin irti.
Siinä puramme kärrystä tavaraa valkiaan. Piti vaihtaa huonommat lasit, koska pelkäsin niiden
sulavan tuossa kuumuudessa.
Eilen isäntä oli laulamassa muutaman tunnin ja minä sillä välin tyhjänsin tupaa.
Välillä tuntui etten löydä mistään voimia sellaisia supervoimia, että jaksan vetää kaappia ulos asti.
Muutamia vedin maton avulla.
Isäntä tuli traktorilla, ihmetteli mikä muhun on mennyt..................30 vuoteen en ole tehnyt mitään
tuolla vanhassa tuvassa, mutta nyt joku inpura iski minuun................maritus !!!
Veimme kaikenkaikkiaan kuusi kärryllistä polttoon.
Tässä teimme kyllä hiilijalanjälkijä...............anteeksi................arvatkaa vaan mikä palaa ???
Se on nimittäin tehnyt vuosia noita jälkiä....................kova matkalaukku !!!
Eikö lähde ihan hirveä punainen valkia, ja musta savu, joka ylös mennessään muuttui harmaaksi.
Onneksi toi ei kestänyt kauaa.
Isännän vanhat sähköurut saivat viimeinkin lähteä pois.
Ovat olleet tuolla kylmässä tuvassa jo ainakin 20 v. ja vielä jokin nappula rikki.............
....................sointua ei urut päästänyt, ei minkäänlaista.
Mä vähän varovasti esitin............voisko.............nuo..........jne..............isäntä nosti ne heti pihalle.
Niiden kannossa tarvittiin toinen mies, onneksi näillä miehillä oli poveria käsissä .
Mä jatkoin siivoamista tuvassa, hiirenpapinat saivat kyytiä.
Laitoin huonekalut paikoilleen, mulle jäi yksi vitriinikaappi, johonka panin tädin jäämistöstä
koriste-esineet, kattiloita ym. tarpeellista menivät kaappeihin.
Kaikki tädin plyysimatot saivat hyvän paikan tuvassa sekä yhdessä kamarissa.
Otin myös jemmaan verhoja, ja meiltä veimme vanhoja kattolamppuja vanhojen tilalle.
Jopa tuli valkeus, ja vielä kokeilimme pystymuurin ja puuhellan laittaa valkiaa, hyvin veti ja oli
mukavan oloinen olla pienessä lämmössä.
Me emme tee tuvalle ainakaan mitään, siis tapetoida tai maalata, se saa olla ton näköisenä kuin on.
Isäntä on laittanut uudet katot kaikkiin rakennuksiin, tuvan kuistin nostanut ylös ja laittanut uudet hirret alle, samoin varastoihin.
Tuvassa on myös yksi kulma vähän painunut, jotenka se on seuraavaksi nostettava, alle uutta hirttä.
Muuten rakennus on ryhdissään, no tietenkin ikkunat vaatis maalia sekä ulkoseinät.
Mutta ne eivät ole vielä tehtävälistalla.
No en minä nyt heti ensi kesänä meinaa keittää tuolla vanhassa tuvassa ruokaa.
Ennenkaikkea olen tyytyväinen, kun saimme turhat roinat pois.
Tänään isäntä vei kaatikselle muutaman auton peräkärryllisen tavaraa, vanhoja lehtiä,
muovia, mm. neljä vessapönttöä....................aivan oikein luitte................neljä !!!!
Ne ovat aikoinaan tulleet meille vara pöntöiksi jostakin työmaalta, ovat olleet meidän
säilössä yli 30 v. eikö nekin jo saa mennä ja varapönttöjä ei tähän päivään asti oo tarvittu.
Meillä jatkuu raivaus/maritus isännällä, mitä vielä meiltä lähtee ???
Oon niin tyytyväinen näihin päiviin, lujalla oon ollut, mustelmia, pieniä ja isoja on jalat sekä kädet
täynnä.
Ihailin niitä äsken saunassa ja ajattelin tulipa kunnon työstä !!
Tuli on hyvä renki mutta huono isäntä !!!!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Oi, jännää hommaa... voi kun olis minullakin paikka, mistä saisin ihania vanhoja esineitä! hyvää alkanutta viikkoa
VastaaPoistaMeillä ei ollut mitään ns. antiikkia, siksi tuli niin paljon poltettavaa.
PoistaHei tuo on kyllä tuttua hommaa meilläkin tänä syksynä. Vanhojen tavaroiden raivaaminen on masentavaa, kun ajattelee, miten toiset on säästäneet...Pakko vaan kovettaa mielensä ja toimia. Nyt ollaan mekin onneksi voiton puolella.
VastaaPoistaMulla ei ollut enään mitään tunteita, olin pitänyt tavaroita 30 v. jotenka ei onneksi tullut miehellenikään paha olla.
PoistaTuollainen maritus on hyvä tehdä silloin, kun itse on vielä hyvissä voimissa. Meillä on iso kellari täynnä kamaa. Hissukseen olemme alkaneet sitä lajitella ja tyhjentää, ettei koko urakka jäisi aikanaan lapsille. Tai meille kiireessä tehtäväksi, jos jossain vaiheessa päätämme muuttaa pienempään asuntoon.
VastaaPoistaTotta pitää vielä olla voimissa, kun tuota tekee. Meille jäi vielä monta ulkovarastoa mitä pitää tyhjetä. Töitä riittää vielä.
PoistaKonmaritus on tuon homman nimi, ei maritus.
VastaaPoistaJuu tiedän mikä on oikea nimi, mutta tykkään kirjoitella omalla kielelläni :)
PoistaOn teillä siinnä ollut hommaa! Ahkerana on saanut olla <3 Mukavaa marraskuun viimeistä viikkoa :)
VastaaPoistaKovasti on tehty hommia, totta !! Pitäis taas vielä jatkaa, poltettavaa löytyy.
PoistaOlette tehneet varsinaisen suururakan. Varmasti on mielenkiintoista käydä tavaroita läpi, mitä säästää ja mistä voi jo luopua.
VastaaPoistaHiirien papanat ovat inhottavia, mutta myyräkuume pahempi. Toivottavasti vältyt siltä.
Aloitin vastaavan homman viime vuoden syksyllä. Valitettavasti se on vielä kesken :)
Oikein ihanaa marraskuun loppua sinulle!
Onneksi ei vielä tunnu, että papinat olisivat tehneet minut sairaaksi :) :)
PoistaKesken on meilläkin urakka.
Hienoa, joskus pitää vaan osata luopua, valtava hommahan tuollaisessa siivoamisessa, lajittelussa ja jakamisessa tietysti on, mutta kun sen on saanut tehtyä, voi hyvillä mielin taputtaa itseään olkapäälle ja olla enemmän kuin iloinen, että asia tuli vihdoinkin hoidettua.
VastaaPoistaOlen kyllä tosi iloinen, mutta vielä on urakkaa jäljellä, ulkorakennuksissa on vielä paljon roinaa.
PoistaOn siellä hommaa riittänyt. Hyvä, että saatte omalla maalla polteltua osan tavaroista, kauhea summa tulisi maksuun, jos kaiken veis kaatopaikalle!
VastaaPoistaSanos muuta Outi, kyllä olis tullut kalliiksi maksaa kaatopaikkamaksut.
PoistaMuuten ne kuormat jotka vietiin kaatikselle, meillä ei tartte maksaa mitään.
Auki joka toinen viikko perjantaina.tavarat pitää lajitella.
Tuo tyhjennys on kovaa hommaa. Pari kämppää olemme tyhjentäneet ja tietysti äiini tavarat aikanaan lajittelin. Nyt poistelen kaikkea turhaa omista tavaroista. Mies taitaa vaan haalia lisää. Se hänelle suotakoon.
VastaaPoistaVoimia siivouksen jatkoon ja hyvää kuun loppua!
Marketta tyhjäyspuuhissa ollaan oltu edelleenkin. Totta, että seuraavaksi
Poistaomat roinat :) :)
Vanhojen tavaroiden siivoaminen on raskasta hommaa... ja ei ole aina helppoa päättää minkä säilyttää ja minkä hävittää. Te olette tehneet suuren työn ja hyvä juttu, kun on piha, missä polttaa ne.
VastaaPoistaHuoh, meilläkin on tuo homma vielä edessä. Jonkin verran olemme isällä kellaria ja varastoja tyhjentäneet, mutta se on ihan pintaraapaisua. Täällä on onneksi pari isoa kirpparia ja loput voi viedä jäteasemalle.
VastaaPoistaIsontyön olette tehneet. Me olemme sitä tehneet jonkinverran myös mökillä. Siellä oli entisistä omistajilta jäänyt kaikkea. Osa oli haudattu maahan muunmuassa kylpyamme mikä oli täynnä vanhoja seinälaattoja. Sen yksi kulma pilkisti maasta joten aloimme kaivaa sitä esiin.
VastaaPoista