YKSI PÄIVÄ.

Yksi päivä, mitenkä se menee sairaalassa. !!???

Minä nukkua pussutin kuin pikku possu pahnoissa, kun aamulääkkeet tuotiin yöpöydälleni.

Siihenpä heräsin kun hoitajatäti/setä huuteli huomenia, ja toi aamiaislautasen pöydälleni.
Valot täysillä päälle ja kyllä unihiekka kutitti silmiä ja tuntui että kaikki paikat olivat vielä tukossa.
Yleensä käyn pesulla ja tiputtelen silmiini tippoja, ja otan varahampaani=purentakiskot pois.
Ei muuta kuin kaikki nämä toimenpiteet vain omassa sängyssä, ja vesihuuhtelu suussa.

Olen niin monta kertaa ollut sairaalassa, että olen ottanut Piltti purkin omena sosetta mukaani, kun puuroon en käytä maitoa.

Se säilyy hyvin laatikossa seuraavaa aamua varten.

Minä juon kahvini tosi tosi laihana, ja ette usko kuinka ihania hoitajat olivat.
Eka aamuna, mieshoitaja, sanoi että hän tekee juuri sellaista kahvia kuin rouva haluaa.

Niin sain hyvänmakuisen kahvin.

Tämä kuva on otettu kotona.

Aamusuihkuun halusin mennä, ja lupasin pärjätä yksin.
Hiukset pesin, ja itseni, ja tietenkin tossa tohinassa putosivat
shamppoopullo ensin, jotenkin keplottelin sen sieltä ylös.
Kumartua ei saanut vielä tuossa vaiheessa.
Ja mitä vielä hoitoainepullo putos kans, senkin sain jotenkin puolikumarassa otettua käteeni.

Sen jälkeen viskasin ne lähelle ulko-ovea etteivät vain enään vierähtäneet mua lähelle.

Sain huuhdeltua ja pestyä itseni, niin kuului varovainen: kop, kop.....nuori komea mieshoitaja kyseli tarvinko apua.

Ei sitä tässä iässä enään hävennyt rintojaan jotka olivat jääneet mankelin runttaamaksi, eikä ylimääräisiä rasvamakkaroitaan.......
................ainut toive oli HELP !!!!!
Hoitaja oli heti kuivaamassa selkääni, jalkojani, ja kyseli ovatko
rinnan aluset kuivat............minä puolipökkyrässä............on, on, kuivailin niitä ekaksi, koska tiedän ettei sinne tartte jäädä yhtään vettä. Muuten menevät rikki ja lonkkaproteesileikkauksessa tuollaisia ei saa  tulla.

Kyllä siinä hoitajalla vipinää riitti, kun tämän mumman kuivas ja puki kaikki päälleni.
Tuumas vain että nopsaan täältä kopista ulos  ja äkkiä sänkyyn !!!

Huoooooh huokaisin piiiitkäääään, ja hoitajan ilme oli tyytyväinen, kun sai minut sänkyyni lepoasentoon.

Hän tuumas ettei tässä vaiheessa saa kaatua lattialle, koska leikkauksesta oli vasta niin vähän aikaa.

Siinä on kuulemma siisti haava, ton sisällä on keinonivel, jossa päässä on kuppi ja sitä vastakkaisella puolella on pallonivel.

Rautaa, titaania, keramiikkaa siis noista jotakin on jokin osa.

Onneksi olo helpottui ja lepäilin ja jumpparikin kävi katsomassa mitä apuvälinetarvikkeita tarviksen ja antoi jumppaohjeet.
Joita jo siinä kävimme läpi.

Lounas tuotiin n. 12.00 eipä siinä vielä kova nälkä ollut, mutta jotakin piti yrittää syödä.

Minulla oli oikein mukava kaveri huoneessa, jotenka kyllä meillä aika riensi hyvin.

Iltapäivällä sai itse hakea kahvia, tai jos ei jaksanut, niin se tuotiin.
Pakko oli yrittää juoda, vaikka en niin kova kahvi-ihminen ole.
Ajattelin, että maha toimis paremmin, kun tuota myrkkyä lykkäis sisään.

Hoitajat kävit kuumetta mittaamassa, antamassa lääkkeitä, todella hyvin meistä huolehdettiin.

Taas oli ruoka-aika, salaatti ja leipä menivät hyvin alas, ja jälkkärikin, mutta koko potut vähän töyttäisivät.
Lihaa/kanaa/kalaa yritin napsia pieninä annoksina.

Siinä oli meidän kummankin kaapit. Väri pikkasen heijastaa väärin, ei siis ollut oranssia.


Jossakin vaiheessa taas tultiin kysymään onko kaikki ok !! tarvitaanko mitään, tuovatko he jotakin ??

Mitään ei puuttunut.......telkkari oli omassa huoneessa.

Oveamme vastapäätä käytävällä oli tällainen kaunis kynttilä lyhty.

Iltapalaksi tuli leipä+kananmuna+tee ja sai vielä viilinkin jos halusi.

Iltalääkkeet annettiin jossakin 20,00 paikkeilla ja minä nappasin ne kerralla kaikki kurkkuun ja vesi perään.

Ei ihme että mua alkoi väsyttämään jo 21.00 ja hädin tuskin sain pikkupesun suoritettua niin mua NukkuMasa jo kutsui luokseen.

Kotona ei koskaan ole nukuttanut tuohon aikaan, kait ne pillerit olivat sen verran voimakkaita ja vielä väsytti toi leikkauskin.

Hyvä kun jaksoin sanoa yöhoitajalle: Hyvää yötä, kun multa sammui päässäni lamppu ja sängyn lamppu oli jo aikoja sitten hiipunut uniasentoon.

Näin päivä meni joutuisaan, nukuttiin, syötiin, juotiin, nukuttiin,
syötiin, nukuttiin, käpsyteltiin roollaattorin avulla huoneessa, ja jossakin välissä tuli lääkekoktaili, ja taas nukuttiin aamuun asti.

Tein minä tätäkin muutaman kerroksen............loput jätin suosisti kotiin.

Tällainen oli  yksi päivä sairaalassa, eipä aika pitkäksi tullut,
kun jo lauantaina paaritaxi haki minut kotiin, jossa odotti
oma rakkaani sekä oma sänky.
Se  oli vaan niin hullua, kun piti mennä eripäin nukkumaan.
Terveellä jalalla piti laskeutua sänkyyn, joten tyyny nakattiin jalkopäähän ja ylimääräinen pieni pöytä sinne, johonka laitoin kaikki tykötarpeet.

Isäntä on minua tässä passannut, laittanut sukat jalkaani, nostanut kaikki mitkä käsistäni olen pudottanut lattialle.

Näin se on mennyt, minusta suht hyvin, mutta nyt mielelläni menen sänkyyni.