Aivan mahtavaa oli olla lenkillä. Keväisen tuntua jo ilmassa. Linnut lauloivat kilpaa ja joessa vesi kohisi. Paisunnat ovat hellittäneet täällä.
Toki joessa on reilusti vettä ja se virtaa aikamoista vauhtia.
Puoliltapäivin meillä oli paniikki vieraana :(!!
Meidän pieni koiruli hävisi yhtäkkiä silmistämme. Isäntä lähti sitä autolla katsomaan, ja pysähtyi vähänväliä ja huuteli sitä.
Mistään ei löytynyt, haettiin jo keskustasta asti. Isäntä tuli pitkän ajan kuluttua tupaan ja sanoi:
Ei löytynyt??? kettu on sen nyt ottanut ja syönyt suuhunsa!!! :( :(
Hän oli siitä niin varma, koska tiesi että meidän markilla on kettuja liikkeellä, ja tollanen kissan kokoinen koiruli on helposti ketun suussa.
Rufus kun ei osaa kaikenlisäksi pelätä mitään!!!
Mulla oli tosi paha olla, kurkussa kuristi. Töistä ei meinannut tulla mitään.
Jossakin vaiheessa katsoin pihalle ja huomasin että mitähän se isäntä katselee tuonne kauemmas tielle.
Voi mitä mä näinkään!!!!! Meidän rakas Rufus sieltä tipsutteli kotiin :) :) !!!!!
Aaaaaaah mitenkä mä olin onnellinen.
Mutta tällä hetkelläkään emme tiedä missä se oli ???
Lähdin sen kanssa kävelylenkille, oli se upeeta sen kanssa kävellä. Rufus katseli vähän väliä minua ja odotteli tienmutkissa. Ihan kuin se olisi tajunnut, kuinka huollissamme olimme.
Loppupäivän se pysyi kiltisti omalla markilla.
En oikein tiedä millä sen saa opetetuksi, että se pysyisi meidän pihapiirimme lähettyvillä.
voi kamala..tiedän tunteen, meidän edesmennyt Tupu-poika lähti aina ihanien tuoksujen perään ja monet kerrat sai pelätä, että on junan tai rekan alla..monasti löytyi jostain haisevasta ojasta kylpemästä.
VastaaPoistaJottei vaan olisi ollut teidän koirulilla kevättä rinnassa ja etsi itselleen vappuheilaa :)