JOULUAATTOMME.

Jouluaatto alkoi taas kerran Söör Migrenin kanssa.
Onneksi meni ohitti täsmälääkkeen kera.

Nousin sängystä juuri ennen joulurauhan julistusta,
joka tietenkin julistettiin Turusta.

Emme me toki tuolla olleet, otin kuvan telkan ruudusta.

Mutta useita muita siellä oli, pieni kuvakulma tässä:

On se kumma kun ihmiset aina vain vuosi vuodelta jaksavat
mennä tuonne. Kait tämäkin kuuluu joulun perinteisiin.
On se hienoa että tällaisia tilaisuuksia vielä on, kunnioitetaan
joulun oikeaa tarkoitusta, ei aina vain joulupukkia tai tonttuja.

Joskus ollaan oltu ennen joulua katolilaisessa maassa lomalla.
Siellä on paljon seimiasetelmia, on isoja ja vähän pienempiä.

Kyllä toki siellä kauppakeskuksissa oli pukkeja ja tonttuja, kait ne olivat lähinnä meitä turisteja varten.


Niinkuin muistatte meidän joulukinkun stoorin, sen paistoimme
aatonaattona.

Siinä se meidän pallo on, ja vieläkin tapaninpäivänä sitä on jäljellä.
Vaikka joulupäivänä oli keskimmäinen poikamme perhe meillä syömässä.
Onneksi tänään taitaa loppua, seuraavaksi teemme savustettua lohta.
Ei sen puoleen hyvä kinkusta tuli, oli murea, paistoihan minä tuota 
3 kg:n palloa 5 tuntia. Me tykkäämme tosi mureasta lihasta, olkoon se mitä hyvänsä.

Kävimme hautausmaalla jo yhden maissa. Mulla oli nastakengät
ja vielä tukena kävelysauvat.

Oli se sen verran liukasta, jäässä, paikoin oli  isoja vesilätäkköjä, jossa jää alla.

Osasta hautausmaata oli näin kesäisen näköistä.
Vettä satoi koko ajan, olimme kuitenkin hetken aikaa, etten ottanut sateensuojaa mukaan. Milläs minä sitä olisin kantanut kun sauvat olivat molemmissa käsissä.

Ajattelin aiemmin, että voisimme käydä vähän joka puolella hautausmaata sukulaisten ja tuttuen haudoilla.
Mutta vesisade sekoitti tämän suunnitelman.

Mutta kävimme myös laskemassa muualle haudattujen muistomerkillä, äidin&isän ja veljeni kynttilän.

Muistopaadella oli jo paljon kynttilöitä, vaikka olimme melko 
aikaisin hautausmaalla.

Kotona keitimme päiväkahvit..............

..........kera herkkujen kanssa, no ei nyt kaikki ollut näin terveellistä.
Olihan meillä torttuja, toskakakkua, erilaisia pikkuleipiä sekä täällä Pohjanmaalla herkkuna pidettyä kotijuustoa valokkien kanssa.


Jouluaterian söimme myöhemmin, ja katselimme telkasta 
viulutaiteilijan konserttia.

Jouluevankeliumi kuuluu meidän jouluaattoon sekä yhteiset joululaulut. Jotka nyt tällä kerralla kuuntelimme radiosta.
Ei viitsitty kahdestaan laulaa :) :)



Kävimme ekaa kertaa kirkossa aattoyön messussa.
Laulua kuulimme Liekki-gospelkuoron esittämänä.

Yllätyin että niin paljon oli väkeä tullut.

Kirkosta lähdimme kotiin, kävimme parissa asuntoalueella 
katselemassa pihojen jouluvaloja.

Näin vietimme kahdestaan aattoa, nautimme toistemme läsnäolosta, kiirettä ei ollut, ihanan Joulun Rauhan tuntua.