JAKSOINPA KUMMINKIN !!

Lähdinpä kumminkin mukaan, kun isäntä kauniisti pyyteli.
Hän sanoi etten tiedä ennenkuin kokeilen.

Nimittäin meidän nuorin lastenlapsista täytti 4 vuotta ja hänellä oli tietenkin kovat pirskeet.

Minä änkesin meidän auton takapenkille poikittain istumaan, isännän ja nuoremman poikamme avustuksella.

Rappuja pääsin hyvin alas, kun niitä ei ollut kuin kaksi kipaletta.

Toinen asia oli sinne autoon meno.

Tunika jäi ensimmäisenä kinnaukseen persauksen alle, ja pelkäsin kun kiskoin sitä, että pian saumat ratkeavat. Sain kuin sainkin sen oikooseksi ja takki oli seuraava joka jäi kiinni pehvan alle.
Mitenkä ne kaikki retut sinne persauksen alle änkesivät ??

Onneksi omissa käsissäni oli sen verran voimia, että hinasin itteni kenaamaan kahden tyynyn varaan ja peitto äkkiä päälle, ettei vain kukaan nähnyt mun minitunikaa, kun se oli kaikki melkein siellä asterixin alla !!!

Niinpä auton nokka kohti Sundomia, nuorin poika vaimonsa kanssa menivät omalla autolla Rufuksen kanssa.

Oli koiruli vähäsen tärissyt ja vikissyt, kun näki että me lähdettiin, mutta sitten oli ollut koko matkan hiljaa kun auto lähti liikkeelle.

Kenties se ajatteli.........päädyn ehkä samaan paikkaan.

Se on niin viisas.........tietää S:joen tien......Ilmajoen...........Laihian...........Vaasan..........Sulvan ....ja loppu pätkät ovat niin tuttuja että karvakuono osoittaa aina
minne pitää kääntyä.

Pääsimme perille ilman suurempia kipuja, siis minun kipuja tarkoitan, en Rufuksen ikäväkipua !!!


Siellä tätä mummaa talutettiin toisella puolella oli isäntä itte ja talon isäntä= meidän keskimmäinen poika.
Niin vain muori pääsi rappusia pitkin sisälle.

Minulle tuli aivan tippa silmänkulmaan, kun minusta niin hyvin
huolehdettiin.

4 v. sankari oli tietenkin heti ovella vastassa.
Minulla oli lahjakassina kuvallinen paperikassi,
 jossa oli joulupukin kuva. 
Sinne lahja juuri ja juuri mahtui.

Kerroin että mumman ja paapan luona oli joulupukki 
jo käynyt ja pyytänyt, että vien hänelle synttärilahjan juuri tässä pussissa.
Täydestä meni mumman selostus.............luulin ainakin............legopaketti otettiin heti kassista
 pois ja paperikassi
annettiin mummalle takaisin.

Opetus oli mennyt perille............
joka joulu kerään nämä lahjakassit uudelleen kiertoon.

 Meitä oli koolla koko meidän perhe, miniän siskon perhe sekä vanhemmat, täti ja yksi serkku perheineen, yhteensä 25 henkeä.

Hyvin juttu luisti ja minulle oli varattu sohva huilauspaikaksi.

 Onneksi tai minun epäonneksi en käyttänyt
tuota mahdollisuutta !!!

Kynttilät toivat ihanaa tunnelmaa.

Sankarilla meinas olla eriparihuulet, kun junan kynttilät 
eivät meinanneet sammua. 


Kotiin ajelimme illansuussa. Kävin sänkyyn ja siellä nukuin 
kolme tuntia ja sitten alkoi säryt, jaloissa sekä lopuksi 
vielä selkääkin rupes jomottamaan.

Nousin kävelemään yön hiljaisina aikoina, otin särkylääkettä.

Aamusta heti 9.00 soitin terkkarille, elikkäs siihen
mennessä en nukkunut yhtään.

Vielä soitin K-sairaalan osastolle ja sieltä ortopedi määräsi
vahvempia särkylääkkeitä, että saisin nukuttua.

Olen näiden kipujen takia valvonut joka yö,
ettei tämä johdu yksistään synttärireissusta.

Se päin vastoin piristi minua suunnattomasti, minua palveltiin kuin kuningatarta, pojat, miniät sekä mieheni.

Jopa välillä tuntui oudolta, kun tuollaseen ei ole tottunut.

Nyt minulle lämmitetään suihkuhuonetta lisää,
että tarkenen paremmin olla suihkussa.

Löylyihin en voi vielä mennä tikkien takia, enkä edes
pysty kiipeämään lauteille.

Toivotaan, että ensi yö menisi jo paremmin ja saisin nukuttua.

Kyllä tuo uni vaan on niin tärkeä asia, tuntuu että pääkin 
on ihan töööt !!!!!!!

Mutta kummasti sitä on tässä jaksanut tämän päivän
taapertaa ja pian kello on jo 19.00.

Luulisin että tämä mummeli on klo 22.00 täysin kypsä
sängyn syleilyyn.