EIHÄN SE POISSA PYSYNYT !!!

No tietenkään Söör Migren minusta kauas lähtenyt, paremmin voi sanoa pysyi kiinni minussa kuin takiainen.

Aamuyöllä.............en edes jaksanut kattoa kelloa........Sööri
se pussutti mun päässäni ja silmien takana.

Minä hamusin silmät kiinni yöpöydältäni täsmälääkkeen,
suuhun vain, siellä se suli äkkiä, ja vettä kurlutin perään.
Lähti viimeisetkin maut hampaitten koloista pois.

Yritin nukkua...........ja yritykseksi se jäikin.

Kömmein yhdentoista paikkeilla.............siis päivällä .....sängystä pois, keitin puuron ja laihakahvini ja katselin
päivän aavisin siinä samalla.

Jotenkin alkoi tuntumaan paremmalta ja päähäni iski
..............ei siis migreeni..................vaan ajatus, jospa siivoaisin
sellasen normi viikkosiivouksen.

Eipä meillä niin joulusiivousta tartte tehdä, kun olemme kahdestaan isännän kanssa kotona.

Mutta tykkään silti laittaa joulua, lapset varmasti tulevat joko uudenvuoden tai loppiaisen tietämin käymään.

Voihan silloin vielä tätä joulukoristelua olla, näkevät lastenlapset sitten mumman ja paapan joulun.

Yläkertaan en laita mitään, kun se on lähinnä nukkumapaikkana, kun pojat perheineen tulevat kotiin.

Me emme käytä sitä ollenkaan, olemme valloittaneet tän alakerran itsellemme.

No onhan siellä kaikilla sängyt, hyllyt, sohvakalusto aulassa sekä kaikenmoista muuta härpäkettä.

Mulla on siellä kahdessa vaatehuoneessa myöskin tavaraa, on kesävaatteet, kengät, matottoja, ja kaikenmoista muutakin ylimääräistä roinaa.......niin ja nämä joulujutut menevät sinne myöhemmin.

Huh huh jos meidän tästä pitäisi muuttaa pois, olis muuten banaanilaatikot poikineen täynnä härpäketavaraa.
Kait sitä silloin valikoituu tavarat, ettei niitä kaikkia rupea
rehaamaan perässään.

No se on sitten sen ajan murhe, eletään tässä niin kauan kun jaksamme.

 

Laitoin vähän myös tänne alakerran vessaan joulua.

Meillä oli tiistaina vesijumpan päätöskahvittelu.
Vetäjämme oli meidät yllättänyt, ja arvottiin muutama 
arpapalkinto.
Kas kumma minä sain yhden voitoista:

Minä en sitä ottanut edes kuvausta varten tosta sellofaanista
pois, kun meinaan antaa hyvän kiertää !!!!

Ohjaajamme antoi meille vielä paperipussukan, kuten joskus
kansakoulussa saatiin. Pussissa oli nämä ihanuudet :

Nisuäijä sekä ihana kynttilätuikkukippa.

Hän oli itse nämä virkannut, tossa keskellä on pitsiä ja siitä jatkanut virkkaamalla ylä ja alaosan.

Mukana oli tuollainen vanhanajan kiva kortti.

Kyllä me jumppalaiset annoimme molemmille vetäjille myös
kortin jonka sisällä oli lahja. 
Me vuorotellen keräämme toisiltamme rahaa, ja jokainen 
panee kortteihin oman nimensä.

Näin haluamme pienellä summalla kiittää heitä jouluisin sekä
keväisin suuresta työstä, mitä he tekevät joka tiistai meidän
kanssamme.

Meidän ryhmä on ns. vapaaehtoinen, jotenka heille ei Kansalaisopisto maksa mitään palkkaa.

Ihanaa kun he ova jaksaneet  tulla joka tiistai meitä jumppauttamaan.

Vesijumppa on meille monille hyvä liikuntamuoto, kun emme pystyisi tekemään kuivalla maalla liikkeitä.
Vesi antaa vastusta, mutta myös helpottaa tekemään liikkeitä.

Näin on tääkin päivä jo illassa. Pihalla on pimeetä, onneksi
on hitusen lunta.

Eipä tän kummempia kuulu, joulusta minulla ei ole stressiä ollenkaan. Kaikki laatikot ja leivonnaiset ostin lähetysmyyjäisistä.
Ei tartte kuin kypsentää se meidän pieni kinkku ja aattokahvittelua varten teen tortut silloin vasta.
Teen tortut valmiista taikinasta, ja muutama kerralla, ovat tuoreena hyviä.
Loput herkuista otan pakkasesta, mitä nyt vähäsen niitä
syömme.

Tässä ehtii hyvin kutoa sukkaa tai lueskella tai kirjoitella
teille, jos te vaikka ehtisitte lukemaan !!!