Mitähän pitäis tehdä, kun tuntuu että voimat katoavat !!!
Yritin tänään viikata pyykin, vein sitä rollaattorilla komeroihin.
Pesin vessan, isännälle jätin kaikki loput.
Tuskahikeä pukkas, ja oli jotenkin niin voimaton.
Yritin jumpata, varsinkin tuota vasenta jalkaa. Mutta sillä ei saa tehdä mitään ääriliikkeitä.
Olen yrittänyt kävellä ilman tukea, pari-kolme askelta pystyin ottamaan.
No eipä hätää vielä ole tehdä noita harjoituksia, ensi viikolla otetaan vasta hakaset pois.
Muistin ennen kuin menin sairaalaan, että mulla on kotoa tullut vanhoja kirjoja.
Tässä näiden kirjojen vuosiluvut:
Tämän maljakon alla on äitini vanha pieni virsikirja:
Siinä on tämäntyyppinen kirjoitus/kirjaimet.
Kait tässä on vain pikkuhiljaa joka päivä tehtävä pieniä
askareita, niin eiköhän voimat pikkuhiljaa löydy.
Tekis mieli vielä laittaa kirjoja ns. korokkeeksi, mutta eipä tässä passaa alkaa kiipeilemään.
Kun ei kahdella jalalla vielä onnistu seisomaan koko painollaan.
Kirjat ovat olleet käytössä melkoisesti,
kuten kuvista voi päätellä.
Vuosiluvuista katsoen, nämä ovat olleet käytössä
jo ennen minun vanhempieni syntymää.
Olen jumpannut ja yrittänyt liikkua mahdollisemman
usein ja lyhyitä matkoja.
Mua muuten alkaa napapiikkien laitto jo tympäästä.
Niitä on vielä yli puolet jäljellä, kaksikymmentä oli
alkujaan.
Nyt jotenkin ymmärtää heitä jotka sairastavat sokeritautia.
Useat heistä pistävät joka päivä itseään, ja vielä sokerikokeet päälle, huh, huh, kyllä sitä mahanahka alkaa olla kuhmuroita
täynnä.
Mulla tulee joka piikistä mustelma, ja jonkin aikaa kirveltää
sen jälkeen kun aine on mennyt sisälle.
Ruokaa en ole jaksanut vielä laittaa, isäntä hoitaa sen puolen.
Avittanut olen, jotakin jääkaapista tuoden, joka pysyy rollaattorin
päällä.
Tämän paksun kirjan löysin ja laitoin
sen eteisen pöydälle.
Eipä ole kirja jäänyt kaappiin kuten minulla,
luetun näköinen on !!
Tämäkin on painettu ennenkuin vanhempani ovat syntyneet.
Jomman kumman kotoa ovat nämä kirjat peruisin.
Ovat tyypiltään hartauskirjoja.
Näin sitä mennään pikkuhiljaa täällä sairastuvalla, välillä innostun lukemaan lehtiä, välillä otan jopa käsityön käteeni.
Nyt jaksan jo paremmin piipahtaa teitä moikkaamassa.
Ensi viikolla on taas olo parempi, ja tikit saa pois, nekin
lakkaavat kiristämästä.
Hyvää viikonloppua teille kaikille.
Oikein mukavaa viikonloppua <3
VastaaPoistaRauhallisesti vaan, kyllä Sinä siitä sitten toivut entisellesi! Minulla on muutamia samannäköisiä kirjoja, olen antanut paljon pois, mutta joistain tykkään vaan niin paljon, että täytyy säilyttää! Viikonlopputerveisiä!
VastaaPoistaHetki kerrallaan ja aina kun väsyttää niin huilaa. Pikku hiljaa hyvää tulee. Minun ei tarvinnut piikittää itseäni, sain jotain pillereitä ja siitä olin hyvin onnellinen. Kun saat nuo hakaset pois niin sitten on jo paljon helpompi olla. Paljon voimia päivääsi, halausten kera!
VastaaPoistaVoi, mitä aarteita noin vanhat kirjat. Olen joskus ollut nuorena likkana antikvaarisessa kirjakaupassa töissä ja muutenkin olen kirjafriikki. Paljon olet jo jaksanutkin. Hissun kissun olo petraantuu. Kannattaa kuunnella kehoaan. Noi napapiikit ovat inhottavinta, mitä tiedän. Hyvää viikonloppua sinulle ja "sairaanhoitajallesi".
VastaaPoistaÄlä nyt liikoja rehki, ennätät myöhemminkin. Rauhassa vain aloittelet pikku hiljaa. Ihania vanhoja kirjoja on sinulla tallessa, niitä on kiva pitää esillä. Hyvää viikonloppua ja muista levätäkin!
VastaaPoistaOhoh, mitä aarteita nuo vanhat kirjasi. Ne onkin hyvä laittaa koristeiksi, niin, että vieraat voivat niitä hypistellä ja varmasti juttuakin riittää. Toipumista Sinulle, kyllä se siitä...
VastaaPoistaJoskus sitä ihmettelee, että miten voi sairaalasta tulla kipeämpänä, kuin sinne mennessä. Isoista leikkauksista ei toivu hetkessä. Anna itsellesi aikaa ja toivu rauhassa.
VastaaPoistaOmpa vanhoja kirjoja! Älä rasita liikaa itseäsi...toipumista ja mukavaa viikonloppua!
VastaaPoistaHitaasti hyvä tulee, anna voimien palata ihan rauhassa eikä sillä ilman tukea liikkumisellekkaan vielä ole mitään kiirettä. Tärkeintähän on, että paranet kunnolla.
VastaaPoistaIhania nuo vanhat kirjat, säilyttämisen arvoisia.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaIhan rauhallisesti pienin askelin ne voimat palautuvat.
VastaaPoistaRupesi kovin kiinnostamaan tuo Rauman Kirjapaino Osakeyhtiössä painettu kirja. Minkä niminen se on? Vaikka olen kotikaupunkini historiaa jonkin verran lukenut, en tiennyt, että Raumalla on tuolloin ollut kirjapaino. Googlettelinkin, mutta toistaiseksi ei tietoja löytynyt. Suorastaan rakastan vanhoja kirjoja ja vanhoja valokuvia <3
Hyvää viikonloppua sinulle :)
Kivoja vanhoja kirjoja! Hienoja muistoja!
VastaaPoistaParantele itsesi rauhassa!❤️
Ihanaa viikonloppua sinulle!
Nyt vähän jarrua kotihommiin, ne hommat eivät karkaa mihinkään :) Tiedän omakohtaisesti mitä on kun tekevä ihminen ei pysty ihan kaikkea tekemään, keuhkokuumeesta toipuminen vei kaikki voimat muutama vuosi sitten ja nyt parantelen murtunutta kylkiluutani, kyllä tympii olla vaan :)
VastaaPoistaHauskasti olet laittanut kirjoja kukkien alle, ovat osa keskeistä sisustusta.
Olet päässyt siis lonkka leikkauksesta! Mukavaa kun homma on nyt ohi ja voit keskittyä haavan paranemiseen :) Toivotaan, että voimat pian palautuvat... kyllähän tuomonen iso leikkaus ne viekin helposti.
VastaaPoistaHaleja sulle Tuija <3
Nyt rauhallisesti siellä =).
VastaaPoistaJust, kuten yllä, rauhallisesti vaan...itse leikkaus ja toipuminen ei ollut omasta mielestäni mitään verrattuna niiden napapiikkien pistämiseen :D. Oli suuri juhlapäivä, kun viimeinen meni ja pääsi siitä eroon. Ihme, kun ei siihenkään ole muuta keksitty, mutta onhan se hyvä, että ehkäistään veritulpat, sehän se vasta olisikin karuselli....
VastaaPoista