VIIMEINEN MENI.

Olen taas kerran kokeillut mitenkä toi jalka kestää.

Tein vähän, loput jätin isännälle.

Nämä jokailtaiset piikit, ovat nyt loppuneet,
tässä purkki menossa apteekkiin.

Piikkejä on 23 päivää pistelty, mahanahka sinisen kirjava.

Olen kiitollinen, ettei minun tarvitse pistää joka päivä
muutamia kertoja. Diabetestä sairastavat joutuvat
sen tekemään ja vielä ottaa verikokeita sormenpäästä.
Siis piikittämistä riittää joka päivälle paljon enemmän 
kuin minulla oli.


Eilen kävi keskimmäinen poika perheensä kanssa meillä.
Kävimme Koivukaaressa syömässä.
Miniä toi porkkanakakun tullessaan, joten joimme 
kahvit kotona.

Porkkanakakkua jäi vielä meillekin herkuteltavaksi.

Tässä koko poppoo syömässä, nuorin kaveri ei hallunnut
katsoa kameraan :) :)

Sitä muistaa ottaa kuvan kun melkein lautanen on tyhjä.
No ettepä näe kuinka paljon söimme ??

Tyttö halusi kutoa, ehtipä pienen pätkän tehdä, ennekuin
piti taas lähteä kotiin.

Tämä poika kyllä keksii leikit ihan itse.
Tässä on tuolin alla oleva tila autojen ja mopojen
katos.

Mulla on noita suojavilttejä koiran takia, ja vähän isännänkin
takia :) :) 
Nyt on alkanut meilläkin kurakeli, jotenka koiran tassujen
mukana kantautuu hiekkaa ym.
Vaikka siitä pyyheliinalla kuivaa, niin tassukarvojen joukossa
 on sitä likaa, kun vielä kuivuu, ripajaa vähän joka
puolelle huushollia.

Koira käy ulkona vähän väliä päivän mittaan, kun sen uskaltaa
päästää yksin pissalle.

Näin kun on märkää, eipä se viihdy kuin hetken ja taas haukkuu
oven takana sisälle.
Jotenka tassuja sais olla tuon tuosta pesemässä.

Heti kun tulee märät tai lumikelit, niin käy vain pikaisesti
pihalla, mutta lenkille lähtee mielellään.
Meidän koirahan on syntynyt Espanjassa ja elänyt 9 kk. siellä suht lämpöisessa ilmastossa.
Näkee heti kun on kesä, olisi koko päivän pihalla, menee
aurinkoon ja nauttii olostaan.

Syli sillä on mieluinen paikka.

Tässä sillä on eka lumikeli täällä Suomessa. Aika hyvin
se sopeutui, ja mielellään kaiveli lunta ja tutki mitä sieltä
löytyis.

Rufus haluaa olla siellä muutkin, seura-sylikoira selvästi ja
kaikkien kaveri....paitsi ei toisten uros koirien :) :)
Siinä pian syntyy nokkapokkaa !!!

Vähän muutin asetelmaa pöydällä.

Tämän kukkaan vaihdoin isomman ruukun. Tässä piti käydä rollaattorin kanssa pihalla parissa varastossa,ekasta
hain ruukun toisesta hain kukkamultaa.

Yritin sitoa sitä kiinni ja laitoin kolme tukikeppiä.
Tuntui että noi isot lehdet painoivat noita runkoja
aivan kaatumispisteeseen.

No siinähän ne päivän työt olivat. Pari ruukkua on 
pesemäti, tykkään kun jäävät varastoon puhtaana.

Pyykkikone se äsken viritteli soittokipaleen,
ei muuta kuin panemaan pyykit narulle ja pyyhkeet
seuraavaksi koneeseen.