Täällä minä odottelen väkeä tulevaksi. Isäntä lähti töihin, jotenka on hiljaista kuin huopatossutehtaassa. Koirakaan ei pahemmin pidä ääntä, nuokkuu tuossa vieressä sohvalla.
Minä istuskelen tuolilla ja läppäri sylissä, kirjoittelen aikani kuluksi tänne blogiini.
Kuorin äsken perunat valmiiksi, saa nopsaan ruuan valmiiksi kun väki saapuu.
No onhan sitä itselläni jo pikkasen nälkä, mutta jaksan odotella.
Pihalla on sadellut lähes koko päivän. Rufuskin tuli heti sisälle, kun asiansa vain teki ensin. On selvästi koiran ilma, kun koirakaan ei viihdy siellä.
Eilen taas oli kaunis ilma, aurinko paistoi ja Rufus viihtyi pihassa, se kun on sellainen pihakoiruli.
Aamulla se pomppas mun ja isännän väliin. Kuulin kun se tepsutteli keittiöön, ja ajattelin mitähän se tuo tullessaan sänkyymme ?????
No selvisihän se..... isännän aamutossu oli peiton alla, kun tein petiä kuntoon. Aina jotakin mukavaa löytyy Rufuksen jäljiltä.
Kerrankin ihmettelin mikä mua painaa kylkeen......kas kas pallohan siellä! Ei kumma että heräsin kylkipistoon :) !
Toivottavasti huomenna olisi jo parempi ilma.!??? Olisi paljon mukavampi olla pihalla, eihän sitä sateella sinne viitsi mennä.Eikä oikeastaan tiedä mitä sitten tekisi, kuraista vain olisi !!!
Hih, tuttuja tuntemuksia kaikenlainen ylimääränen sängyssä. Millon on paperitolleroa ja millon leikkihiirtä... Kissan jäljiltä. ;)
VastaaPoista