KOLMELLA PYÖRÄLLÄ !!!

Juhannuksen vietosta tultu kotia, siivottu vaunu, pesty pyykkiä,
ja monenmoista muutakin.



Kotona odotti tällainen kapistus minua.

Tämä on vain poseeraus kuva.

Olen voinut teille mainitakin, että minulla on aikoinaan leikattu
päästä kasvain, joka oli kuulo-tasapaino-kasvohalvaus alueella.


Kuulosta meni n. 60 % vasemmasta korvasta, onneksi oikeassa on
hyvä.
Kuulon menetystä ei koneet voi korvata, jotenka pientä sipatusta
en kuule, ja hirveä meteli ottaa vasempaan korvaan kipeetä.

Konserteissa minulla on tulpat.

Kasvohermoja ei leikkaus kuitenkaan viottanut.

Mutta tasapainoelintä viotti, onneksi ei kovin pahoin.

Voin hyvin ajaa autolla ja siinä ei huomaa mitään ongelmaa,
vaikka päätänsä kääntää nopsaan .

Mutta normipyörällä olen kaatunut kaksi kertaa.
Aika pahoinkin, ekan kerran jälkeen on muisto nilkassa rautalevy+
muttereita ja toisella kerralla meni kylkiluita poikki ja olkavarteen 
tuli repeytymä.
Sitä hoidetaan edelleenkin, myös kotijumpalla.
Näillä näkyvin ei tule leikkausta, enkä kovin helpolla menisikään.
Olen kuullut niin monen leikkauksen epäonnistuvan.



Tää pyörä tilattiin mulle maaliskuussa. Siinä on myös sähköavustus.

Olen nyt harjoitellut ajamista.
Siis totta HARJOITELLUT !!!!


Muuten ei oo mikään helppo ajettava. Vetää helposti väärään suuntaan.
Siinä ei kallistella kuten normi pyörässä.
Jos meinaa mennä liikaa oikealle, sarvista pitää ohjata vasemmalle.

Tätä vois verrata moottoripyörän kyytiin. Ajaja kallistaa oikealle,
munkin pitäis kallistaa samaan suuntaan.
Muuten siitä tulee sellainen jäkätys tunnelma, ja ajaja tuntee sen heti,
on raskas pitää menopeli pystyssä.

Olen ajellut vain muutaman metrin, ihan vain ykkösellä ja ilman
sähköavustusta. 
Eikä se mitään, isäntä on kulkenut mun vierellä koko ajan.

Mä pelästyn heti kun pyörä tahtoo mennä ojan suuntaan.
Hyvät jarrut, ja pyörä ei kaadu vaikka pysähtyisin heti.
Jotenkin sitä vain vaistomaisesti hyppää kyydistä pois.


Monet kerrat on isäntä joutunut tarraamaan sarvista kiinni, etten 
menis ojaan !!!

Polkeminen ei oo vaikeaa, mutta ohjaus on.
En edes tajunnut että se voi olla noin monimutkaista.

Kait se on niin erilainen kuin pyörä millä oon osannut ajaa
lapsesta asti .

Aluksi otti selkää ihan hirveesti. Mä olin kiertoasennossa, vähän kuin 
ostoskärryt joissa on jäkyttävät pyörät.
Kyllä selkä kiittää 😓😓😓  


Käsiä jännitin kans, ranne tuli ihan jäykäksi, ja joka lihas
kipeenä.


Eilen oli ekakerta kokeilut. Kävin pienen lenkin kolmeen kertaan.

Jotenkin ihan vähäsen sain tuntumaan.
Mutta en uskalla vielä lähteä yksin, edes tässä meidän tiellä.
Saatikka jos olis vauhtia liikaa.

Pystyiskin olemaan rennosti, selkä suoras, olisi jännitys pois.

En usko että se mikään ongelma ole enään, kun mun päähäni menis
toi ohjaus.

Poikakin kokeili monta kertaa, ja kerran olivat muksut
kyydissä.

Isäntä kiersi 6 km lenkin, ei ongelmia.


Mulla on ongelmana toi huteruuus/heippaus. Pelko jäänyt
edellisistä kaatumisista.
Kun en täällä sisälläkään pysty edes verhoja laittamaan paikoilleen,
ja monta muutakin asentoa joka huiputtaa .................ja siten helposti
kaadun.


Yhtenä päivänä kastelin ihan rauhallisesti kukkia, ja hiljakseen käänsin
pääni vasemmalle, niin hups keikkaa mä olin maassa.
Se tapahtuu niin äkkiä ettei ehdi reagoida mitenkään.

Tuo kukkien kastelupaikka vaan oli vähän koominen=kamalin,
iso kivi vasemmalla, laatat, oikealla kivireunainen kukkatarha.
No siihen väliin mä kellahdin.
Onneksi siitä päästiin pienillä naarmuilla, revähtänyt olkapään
ei tullut kipeemmäksi mitä oli ennen kompurointia.

Lisäsin vähän jumppakertoja, niin notkistu siitä.


Jotenka tällaista opettelua täällä, ja tää on tosi OPETTELUA !!

Olis niin ihana pyöräillä, mutta jos tän kesän aikana oppisin
ajelemaan yksin niin hyvä olis.
Pakko on opetella ahkerasti, sen verran kallis toi kapistus oli ja
mä tykkäisin pyöräillä, kun kävelykin on vaikeaa ton lonkan/selän
takia.

Pääsis ihailemaan maisemia omalla vauhdillaan, ja jos tulee ylämäki
vastaan niin napista painaa tulee avustus päälle.

Aaaaah mikä ihanuus mua odottaa.

Koskahan mulla on naama noin hymyssä kuin pojalla, joka pääsi
kyydillä.