PIENI LOMAREISSU OSA 2.

Tänään aion kirjoittaa teille reissun kakkos osasta.



Rantatietä ajelimme kohti Poria, kuten varmaan 
jo tiedättekin.

Tienviitassa oli tuttu nimi: Musa, mutta sinne emme kääntyneet,
vaan jatkoimme oikealle.....Turku, Rauma .



Meidän vaunuyhdistelmän suunta oli veljeni ja hänen
vaimonsa koti ja heidän kaunis pihansa.

Siellä aioimme viettää muutaman yön.

Heidän molempien kädenjäljet näkyivät ympäri pihaa.

Tämän rakennuksen taakse laitettiin vaunu.

Kuvaa pienestä yksityiskohdasta tässä rakennuksesta.

Takana oleva rakennus on myös ulkovarasto.....

Kuten huomaatte koristellut ovet, hienoa kädentaitoa.
Vaikka omiani kehunkin, on veljelleni annettava täysi
kymppi käsitöistään :) :)

Myös heidän terassin edessä kukkivat kerrotut pelargoniat,
ja nuppuja piisas vielä moneen kukkavarteen.



 Kuva 1.

Kuva 2.

Tässä näkyy terassilta suoraan meidän vaunupaikalle.



Sää oli kaunis, jäimme istuskelemaan vielä pihalle.

Ensimmäisenä kuitenkin kerrottiin kuulumiset puolin ja toisin.


Silmäni lepäsi heidän hyvin hoidetussa pihassaan.
Ihailin ja ihailin.......onneksi vielä kumpikin jaksaa hoitaa
ympäristöä, vaikka ovat huomattavasti minua vanhempia.


On se jännä, kun itse vanhenee, niin tuota isoa ikäeroa ei
huomaa, ikäänkuin ollaan samalla viivalla !!!

Koskaan ei veljestäni ole minulle ollut leikkikaveria, ei nuoruuskaveria,
kunnes ikää alkoi minullekin tulla vuosia lisää,
silloin olimme melkein samanikäisiä. :) :)

Mistähän moinen johtuu ???

Onko teillä jollakin ollut tätä kokemusta ?



Seuraavana aamuna heräilin vaunussa melko aikaisin.
Toki aurinko oli noussut, ja taivas oli pilvetön,
hieno aamu leikkiä paparatsia :) !!!!

Kuva 3.

Kuten huomaatte metsä on  aivan heidän pihan vieressä.
No olihan tämä aikoinaan pelkkää metsää, kun he rupesivat 
rakentamaan taloansa.

Pikkuhiljaa pihapiiriin on kertynyt lisää rakennuksia. 



Kuva 1. on lasten leikkimökki tuossa edessä.

Kuva 2. on emännän verstas !!

Kuva 3.  on lastenlapsen puumaja. Kyllä vain se on osaksi
puussa ja osaksi maassa.

Suurimman osan heidän huonekaluistaan on veljeni tekemiä.
Hänen vaimonsa oli alkujaan hoitaja, mutta innostui käymään 
huonekaluverhoilu-ammatin itselleen.


Veljeni entisöi ja tekee myös vanhan mallista uutta huonekalua.
Kälyni taasen verhoilee pehmustetut huonekalut.
Käyttää aineksina niitä mitä aikoinaan vanhoissa käytettiin,
jouset, heinät ja käsin tikkaa kiinni.


Peilipöydän vieressä olevan tuolin he myös ovat tehneet yhdessä.


Tuo ylemmässä kuvassa oleva lepotuoli on myös heidän tekemänsä.

On muuten hyvä istua, koeistuin sen.


Heidän tyttärensä on poiminut metsästä, tuosta talon takaa,
yli 70 litraa mustikoita.

Näyttää siellä päin olevan niitä tosi paljon ja vielä komeitakin !!

Paparatsi nappas mustikoista kuvaa............mutta huonoksi
onnekseen sai pienen saaliin..............kun talon emäntä oli
juuri ennen kuvausta käynyt poimimassa mannapuuroon
kypsemmät mustikat :) :)

Aikoinaan he tekivät maakellarin, joka on näin hienosti 
verhoutunut viheriäksi, ovi vain näkyvissä.

Pihakiikussa me naiset kuin sisarukset istuimme iltaa.

Mitäs meidän oli olla, ihassa Suomen kesäillassa, kauniin
pihapiirin ympäröimänä.

Minusta kaikkein ihaninta ja kauneinta on, kun olemme tosi läheisiä
toisillemme, saamme tuntea yhteenkuuluvaisuutta keskenämme.
Viihdymme toistemme seurassa, ja paljon asioita joita vuosien
varrella olemme saaneet jakaa keskenämme.

Ilta alkoi pimentyä, niin sanoimme toisillemme: hyvää yötä.

Me menimme vaunuun nukkumaan ja he omaan makkariinsa.


Aamulla meillä onkin kivoja juttuja edessä.................
..................siitä kerron teille lisää seuraavalla kerralla.
Tietenkin sanoin että kuvin !!!

Tuleekohan tästä jutusta vielä yksi vai kaksi osaa tämän
jälkeen ????


Jotenka tapamisiin !!!