ONKS TÄSTÄ JOTAKIN HYÖTYÄ.??

No tota mä vaan pohdin, onko tästä hyötyä kirjoitella koneella täällä olkkarissa yöllä kello 1.00 ?????

No mut se olikin kello vierähtänyt 1.30 asti, ja mä täs yöpaidan kans oon, enkä mee nukkumaan.

Päivä on mennyt liiankin nopsaan, et pitää täältä yöstä pihistää lisää aikaa. Eläkkeellä on niin kiirus !!!!

Oon mä jotakin tehnytkin, en siis tänään vaan eilen.

Joulukortteja.........pianhan on joulu, joku blogissa sano et 99 päivää. Vai olisko se nyt sit tänään 98 ???

Mä en enään valmistele joulua ihan hullun kiilto silmis.

Olen ruuan suhteen tehnyt sen päätöksen isännän kans yhdessä jo vuosia vuosia sitten.
Etten hamstraa ruokaa niin paljon et korvista tulee ulos räätikäsloota, kurkusta nousee kinkun savut, silmissä vilisee
porkkanan keltaine väri........porkkanalaatikko.......maha pöhöttyy kun torttuja pitää ahmia kera monen sortin pikkuleipien kanssa.

Suklaapalat  nousee väkisin ylös, kuin kurkus olis joku kummallinen makoinen Fazer ???

Kyllä sanonta pitää paikkansa; et vanhetessa viisastuu..........vai oliko se noin ?
Me ollaan ainakin niin viisaita, niin viisaita, omasta mielestämme.

Ihmiset kahmii kaupas kärryt täynnä ruokaa ja herkkuja. Niinkuin ne loppuis just jouluaattoiltana.......onneksi nykyisin pääsee kauppaan ainakin Tapanina.

On muuten kaupan pihas ollu autoja niin paljon, et oon ihmetellyt eikö ihmisillä oo jääkaappia tai pakastinta, kun aina on joku loppu, vaikka aattona on just ostettu.???

Mä en siivoa joulusiivouksia, en pese kaappeja, ikkunoita ym.paikkoja kun meillä ei oo kukaan kaapissa jouluaattona, ja joulupukkikaan ei näe tonne pimentoon meen akkunoiden likavanoja.........niin ja sillä taitaa olla aika huono näkö kun se on niin vanhakin jo ainakin 150 v.

Ennen mäkin vaihdoin joka kämppään matot, ja joka akkunaan verhot.

Nyt mulla on melkein läpi vuoden samat verhot sekä matot, tai sitten otan ainakin osan matoista pois, kun kesää tulee.

Jouluenkeleitä oli joka puolella, niitä näky sänkyyn päin, niitä roikku verhois ja hyppelivät ikkunan pinnalla.
Istuivat kukkaruukkujen reunalla,,,,,,,,kaahasivat pitki kattoja.

Jonkun kämpän ikkunan peitti iso joulutonttu ja pikkuiset se tontun vieres............ja omasta takaa oli kolme tonttua sängyssä, niin jos ei tota isäntää lasketa.

Joulukelloja oli olkkarin katos, eteisen oven pieles, ulko-ovella, keittiös kilkuttivat tuikkukellot, josta mä sain aina migreenin.
Pakko niitä oli kilkuttaa kun ne kuulu jouluun.

Kerran mä rakensin oikein joulumaailman, oli lunta (pumpulia), rekityttöjä ja poikia, siellä oli tietenkin tonttuja, poroja, valoja ja sulas sovus olivat enkelitkin, niistä mä tykkäsin enemmän kuin noista tontuista.

Joululahjapainajainen alko mulle yleensä tulla jo marraskuun alussa. Ne mun piti saada paketoitua jo joulukuun alus, et ehdein tehdä muita joulujuttuja.

Kerran ostettiin akvaario kaloineen päivineen pojille. Oli siinä piilotettavaa. Kumma kun ne kalat eivät kaikki kuolleet, kun sitä akvaariota piti peitellä, onneksi siellä oli sisävalot.

Meillä oli tapana keksiä kaikkeja kilpailuja, olihan meillä väkeä, me perheenä, isännän sisko perheineen, toinen systeri, ja mumma ja paappa.

Oli hyvä välillä rauhoittaa mukulat hetkeksi aikaa  paikalleen ja ne kyllä innostuivat aina kilpailuista.

Olivat pienet sekä isot niin voiton haluisia, että nuo kilpailut vastasivat suurin piirtein jääkiekkomatsin tunnelmaa !!!

Kannustushuudot olivat desipeleiltään melkein korvatulppien väärttejä, mut ei huomattu jakaa jokaiselle keltaisia tulppia jo heti ulko-ovella.

Tietenkin laulu ja musiikki kuului ohjelmistoon sekä jouluevankeliumin luku.

Mun isäni oli hiljan kuollut, et pojat ja isäntä päättivät tai mä halusin et ne laulaisivat- Iltahuudon..... kun me marsseimme kahden...tulta löi taivas ja maa jne......kertokaa lastenlapsillenne jne...........isäni kunniaksi.

Kyllä  siinä meillä aikuisilla oli tippa linssissä.

Nyt on sitten joulutohinat, ei ihan loppuneet, mutta huomattavasti hiljentyneet.
Nyt lastenlasten aikana taas on ääntäkin tullut kotiimme, tai heidän kotiinsa. Me keräännytään vuorovuosina meille tai heille ja sitten taas vuorossa on miniöiden vanhempien koti.

Ruokaa on ollut ihan riittämiin.............eikä kukaan oo ollut nälissään ei jouluna eikä sen jälkeenkään.

Tottakai mulla on joulua siinä, kun lisään kynttilöiden määrää huomattavasti ja muutama punainen tonttu voi hiippailla eteisen pöydällä, tai jonkun kukkapurkin takaa kurkkimassa.

Enkelit on yleensä mulla aina esillä. Jouluenkelit on tuotu vain jouluksi tupaan, muuten ovat yläkerran vaatehuoneessa.

On meillä kaksi sellaista kaunista koristepalloa roikkumassa, ne on meidän ekat yhteiset joulukoristeet. Niilläkin on jo ikää karvan yli 40 vuotta !!!

Piha saa myös jouluvalonsa !!!

Näillä muisteloilla meni kellon viisarit 2.30 asti.
Jotenka sanon teille kaikille hyvää yötä nukkukaa hyvin.
Mä painun pehkuini kans, kullan viereen ja karvaturri tulee jalkojani lämmittämään.....kyllä mun kelpaa !!!