Lukijat
perjantai 19. elokuuta 2016
VOI ANOPIN KIELI JA HAMMAS.
En nyt oikein ymmärrä, mistähän tää kasvi on saanut nimensä.
Onko anopilla, kaikillako.............terävä kieli, ja isot hampaat.
Minun anopillani ei ollut terävää kieltä, mutta puhetta piisas.
Eikä sillä ollut isoja hampaita, ihan normi tekarit.
Kait mä sitten anoppini kanssa pärjäsin hyvin, kun molemmat olimme kovia puhumaan.
Tuskimpa meillä kummallakaan ollut sitä terävää kieltä, mulla ei ollut tekareitakaan, vaan oikeat hampaat.
Ihan jokin muu yhdisti meidät tiiviisti yhteen, eikä se ollut kades tosta ainokaisesta pojastakaan !!!
Päin vastoin oli minun puoltani. Muistan sen hyvin, kun hän sanoi pojalleen: Kyllä Tuijan pitää saada pitkä nahkatakki, kun toisillakin on !!!!
Se oli silloin niin muotia, et enhän mä millään olisi pärjännyt ilman nahkatakkia.
Niin sitä ajeltiin kaupungille. Minun naamani oli kuin Naantalin auringolla, ja olin pollevaa,.......uuden nahkatakkini kanssa.
Anopilta sain mm. oppia käsitöihin, hän innosti mua tekemään, vaikka ekan sukan kantapää oli niin löysästi tehty, että sormet meni läpi.
Hän opetti minut kaupunkilaislikan kutomaan kangaspuilla.
Tein poppanaliinoja. Matot jäi tekemäti.
Häneltä olisin vielä halunnut oppia lisää noita kädentaitoja, mutta toisin kävi, liian aikaisin hänet otettiin minulta/meiltä pois.
Lähemmäs kolmekymmentä vuotta on ollut haudan levossa.
Muistoja on paljon, kun yhdessä kuljimme kyläilemässä naapureissa sekä sukulaisissa.
Hän hoiti aina lastenlapset, kun kävin asioilla kaupoissa.
Koskaan en omia poikiani tarvinnut viedä kauppaan.
Minulla ei ole mitään käsitystä kiekkuilevista ja potkivista, karkkia pyytävistä tenavista.
Kun sitä en itse ole kokenut. Olen vain ollut kiitollinen, ettei tuota näytöstä ole tarvinnut kaupassa esittää.
Takana on se kuuluisa kieli !!!
Edessä ne isot hampaat.
Tässä on tapahtunut jokin geenivirhe, jos kukista vois sanoa niin.
Olen ostanut tämän hampaana, siis tollasena pienenä ja se oli minusta nätti.
Vuosia meni muutama.............ja hammas alkoi yhtäkkiä kasvamaan.
Eikä se minun hoidosta ollut kiinni, päinvastoin, kidutin tuota kukkaa, etten kastellut sitä liikaa.
Sitä samaa hammasta olen jakanut muutamiin osiin, tänään viimeksi.
Yksi kieli on purkissa, tässä purkissa on ne molemmat.
Loput nakkasin pihalle kuusikkoon.
Siellä saavat ilkkua kieli pitkällä, eikä vettä heru kuin taivaalta.
Mutta ei ne siitä mitään hyödy, kun juuret sojottavat kohti taivasta.
Mä oon niin kyllästynyt tuohon koko anoppiin............jos jotakin tramatiikkaa tulee, niin hampaat nypin pois puuduttamati ja kielen nakkaan sinne kuusikkoon.
Mitenkä mä olen ostanut tuota viho viimeistä kukkaa ???
Kun muutimme isännän kanssa yhteen, niin eikös mitä, sillä oli kunnon anopin kieli.
Ei tollaasia puolivaivaasia.............niin muuten isäntä onkin perinyt äitiltänsä ( mun anopilta) tuo viherpeukalon.
Se anoppi muuten matkusti Porista muuttokuorman mukana meille tänne uuteen paikkaan, oli vielä kaiken lisäksi mun sylissä koko matkan.
Mitenkä mä sitä jaksoin pitää sylissä ja se kielipitkänä oli niin hyvän näköinen !!!
Isännän mielestä ainakin, kun sen piti välttämäti raahata 200
kilsaa...............perille tuli..........ja eli vielä muutama vuosi.
Sit mä heitin koko kielen kans tonne jonnekin........niin kauas se meni ettei isäntäkään sitä kaivannut yhtään.!!!
Nyt olen kolmen miniän anoppi, en oo huomannut kysyä, omistanko terävän kielen..................sen tiedän ilman kysymäti, ettei oo tekareita !!!
On mulla yks kukka mistä mä tykkään, mutta vaivaaselta sekin minusta näyttää !!! Tai jospa niitä on erisukuisia pullojukkia.
Laitoin sen alle tollasen vanhan purnukan, en tiedä mitä varten toi on tehty, koristeena taitanut olla, kun on niin puhdas.
Pitkät ohkaiset lehdet, laitanpa tähän vertailun vuoksi serkkuni pullojukan, niin näette, ettei mulla oo viherpeukkua ollenkaan.
Kattokaa ny mikä pallukka tuolla purkissa on....ja lehdet komeita.
Vai onko tää sitten kumminkin rodultansa joku muu jukka ???
Tein pulloasetelman keittiön apupöydälle.
Takana näkyy se ikkuna jota ei ole maalattu.
Tätä on isäntä nyt pihalla naputellut, kun aurinko on paistanut.
Ei tuo kovin hääviltä näytä, mutta eiköhän se siitä muutu.???
Katsotaan, katsotaan sanoi tohtori !!!
Vähän erisuunnasta, aurinko paistoi, että tuli väkisin noita varjoja.
Ulommaiset ikkunat on otettu pois, ne pestään ja laitetaan takaisin.
Tilkitään hyvin ettei menisi likaa noitten lämpölasien väliin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voi kuinka kauniisti kirjoitat anopistasi. Ihanaa viikonloppua Tuija
VastaaPoistaKiva tarina anopistasi!
VastaaPoistaNiin paljon olet häneltä oppinut.
Minullakin on hyvät muistot anopistani.
Aina oli auttamassa. Ja hyvä sydäminen.
Siitä on jo 13 vuotta, kun hän kuoli.
Hyvää viikonloppua sinulle!❤️😀
Mukava kirjoitus :)
VastaaPoistaKivaa viikonloppua!