No voisko sitä sanoa maalatuksi sen te itse saatte päättää.
Eilen istutin kukkia tuohon tarhaan. Huh kyllä se otti lonkan ja jalan päälle.
Jomotusta oli koko päivän, välillä tuntuu mitenkä sitä kestää ??
No päivästä toiseen on menty, mutta paljon ei tolla jalalla tehdä.
Onneksi yhtenä päivänä pystyin siivoamaan alakerran. Loppua kohden oli työtä ja tuskaa.
Niin tässä oli tällainen pieni päivytys kivusta !!
Siitä käsinmaalatustahan mun piti puhua. Isäntä on maalannut taloamme, ja jokirannan puolelta siirtelee tällinkejä nyt juuri parhaillaan pois.
Siinä tarvitaan traktoria, kun on sen verran työnnettävää, ettei sitä jaksa yksin käsivoimilla tehdä.
Mutta katselin taas noita kaappejani ja sieltähän löytyi yksi aarre, minun äitini vanha maljakko.
Muistan hyvin kun toi oli meillä usein käytössä, ja siinähän on kulumisen jälkiä.
Se on tosi ohutta lasia, ettei ihme jos reunasta on pieniä paljoja pois.
Se on aika hyvän mallinen, kait sen takia oli paljon käytössä.
On siinä ollut useita kertoja valkovuokkoja joita poimin siskoni kanssa äitienpäivän aikoihin.
Jonkin matkan päässä meidän lapsuuskodissa oli metsikkö joissa noita kukkia oli aivan valkoisena.
Kyllä oli hieno kattella !!!
Nyt täällä omassa pihassani on noussut siellä sun täällä pieniä mättäitä.
Alkujaan on anoppini ne tuonut jostakin etelästä, ja sieltä hänen pihastaan on kulkeutunut meille.
Meidän vyöhykkeellä ei valkovuokot ole luonnossa. Hyvin toi näyttää viihtyvän myös meidän metsikössä
No eihän sitä paljoa ole, siellä taitaa olla liian tiheä kuusimettä.
No tässä on se maljakko, en pidä enään teitä jännityksessä :) :)
Kuvasta ei huomaa, että siinä on tossa reunassa pieniä paloja pois, muuten on aivan ehjä ja tosi ohutta lasia tämä on. En ole malttanut käyttää ollenkaan juuri tuon ohkaisuuden takia.
Pelkään että se menee mulla rikki kun pesen sen. Ikää tällä on ainakin 60 vuotta.
Lisää vielä kuulumisia toisella kertaa käsimaalatusta jutuista.
Hyvää ja aurinkoista viikonloppua teille ihan jokaiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi !