Lukijat

perjantai 15. kesäkuuta 2018

MUURINPOHJALETUT JA KESÄINEN NURMIKKO.










Viimeisessä postauksessa  vihjailin teille muurinpohjaletuista.
Minun suussani lettu olisi lätty, mutta minä en halua saada lättyyni,
vaan herkullisia lettuja.







Siinä ensimmäinen vaihe, pannun voitelu oikealla voilla.






.........tippuu, tippuu, ,,,,meinate sylki melkein valuu suustani.







Siinä paistuu ensimmäinen lettu.............no mitä minä tein ??







Minähän hain mansikoita pakkasesta. Pakko oli vähän sulatella
mikrossa, lopun murskasin pamiksella.





Hääviset eivät meidän juomiset olleet, wichy ja pommac.
Voin sanoa, ei niin hääviset, no parempi näin kuin ei mitään.






Meidän Muurikan pannulla ei voi tehdä isoja, koska poltin on
pieni. Hyvän kokoisia, helpompi on kääntää lettu !!!






Kiltisti kun odotin sain annokseni lautaselle.





Vitsi kun on HYVÄÄÄÄÄ !!!!! Kesän ensimmäinen lettu.








Lisääkin tehtiin, nami herkullisia.





Nurmikkokin loisti kuin aurinko.Meidän vanha nurmikko on sitä 
sun tätä, nyt tän värinen, pian apilaa täynnä ja surinaa.






Taivas oli pilvinen, mutta oli hieno ilta, tuuli ja hyttyset olivat poissa.

Mukava oleskella kahdestaan pihalla, ei minnekään kiirettä.
Tätä se kesä on, nautitaan yhdessä kauniista illasta. Töitä olis,
mutta omakotitalossa ne ei koskaan lopu.
Mitä niitä nyt ajatella ???





Tämäkin kukka nurmikolle jostakin levinnyt. Päivänkakkara on helppo
leviämään, mutta tuossapa annan kaunistaa pihapiiriä.
Onko sen oltava aina kukkatarhassa ???








 Lilja on pysynyt tarhassa, nyt se alkaa olla täydessä kukassa.





Maksaruoho levittäytynyt ulos tarhasta nurmikolle.
Kaunis se on tuossakin, osa tietenkin on tarhan sisällä.






Tienvarret kukoistavat, vaikka noin tummat pilvet kiertelivät
pihaamme, sadetta ei vain saaatu.








Harakan- vai kissankellot antavat mukavan sinisen värin
kuusiaidan vierellä.







Aikamme nautimme kesäillasta, siirryimme sisätiloihin.



Näin se sukankudin eristyy, langat pyörivät hyvin
kahdessa Ilves/Karhu purkeissa, eivätkä mene solmuun langat.







Näin mukavassa seurassa vietimme illan.........minä-mieheni :) :)







Olihan meidän kanssamme myös Rufus.

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

VÄRITTELYÄ, HALLAA LUVATTU.









Piha oli sääskien valtakuntana, ajattelin, mikäs pakko 
täällä olla yhtäaikaa noitten verenimien kanssa.

Pinuuttako yksistään kavereidensa kanssa, mä lähdin tupahan.

 Koko ajan piti huitoa käsillään, pelkäsin että ykskaks mun
klasini lentävät päästä.
Enkä haluaisi niiden nyt juuri menevän rikki, suht uudet kun ovat.


Mietin sisällä...............tekiskö hyödyllistä = siivoaisi................hyödytöntä.............kutoisin vai meniskö tonne
uudistettuun työhuoneeseen.


Toi uusittu työhuone veti puoleensa............en jaksanut kortteja
väsäillä, mietin mitä täällä sitten voisi tehdä ???


Ahaa...........noita leimakuvia kun on tullut leimailtua kymmeniä,
niitähän vois väritellä valmiiksi.






Mistähän aloittaisin, naisten vai miesten kuvista.

Katselin korttijemmaani, naistenkorteista on vähäsen pulaa.






Pian on ystävälläni tasavuosi täyttymässä, tässäpä hänen korttiinsa
hyvä kuva.
Kaikki nuo tussit jotka on kuvassa niitä käytin värittämiseen.








 Tuohon kakkupäälliseen ja väliin laitoin tuota hilettä.
Sininen kynä on liimakynä, tosi mahtava juuri tuollaisen kapeaan
väliin, ripottelin hileen liiman päälle.








Tässä toiseen kuvaan käyttämäni tussit.
Paperi on kiiltäväpintaista jotenka on juuri tarkoitettu 
tusseille, ei ime väriä sisäänsä. Ei huokoinen kartonki.










Tässä on värit, joista aiemmin kerroin.
Puuvärit joita käytetään vesisiveltimen kanssa.





Siveltimessä on vesisäiliö, vesi tulee itsestään paperille, ei siis
tarvitse painaa säiliön kohdalta.
Voi toki painaa, mutta silloin tulee liiaksi vettä.






Tässä olen värittänyt hiukset, kynä on tumman ruskea,
jälki myöskin melko tummaa.







Esiliinan väritin kynillä ensiksi näin, ja sen jälkeen otin
vesisiveltimen ja tasasin värin.








Tässä on esiliina valmiina väritettynä. Vesisiveltimellä saa väriä
tummaksi ja jonnekin kohtaan vaaleaksi, kuinka vähän kynää käyttää
tai taasen minkä verran vettä.










Yhde poikakortin kuvan väritin näillä tusseilla.
Toi nurmikko on vesisiveltimellä tehty.
Katsotaan, kun teen korttia, laitanko nurmikolle ns. teko-
nurmikkoa.



Kyllä olen tyytyväinen työhuoneeseeni.
Pöytäkin on ikkunan edessä, sieltä tulee hyvin päivänvaloa.
Lipasto on lähellä, ja tähän asti olen saanut tavarat kohdilleen.


Ennenkuin reijjasin tavarat pois huoneesta, tein inventaariota.
Tuli ylimääräistä roskaa pussillinen, ja kirpparille menee
lähinnä lipasto (pieni), ilmoitustaulu, se on ollut ihan jonninjoutavana
mulla. Pieni muovilaatikosto on kysymysmerkin alla.......onko
sillä käyttöä ??

Joitakin ylimääräisiä tarvikkeita laitan Facen kirppikselle.
Katsotaan koska ehdin hinnoitella ja kuvata.

Ensi viikolla onkin jo juhannus, huh kyllä tää kesäkuukin
on mennyt nopsaan.
Vettä meillä ei ole satanut, kuivaa on..............kasteltava on.

Isäntä ryytimaatansa ja minä kukkia.

















Nämä perunat isäntä on istuttanut jo aikaisin keväällä maito-
purkkeihin. Niissä oli pitkät varret kun ne pantiin maahan.

Peitellä on pitänyt harsolla, säätiedotus on peljätellyt harva
se ilta yöhallalla. 


Tiettekö mikä ääni tuolta keittiöstä kuuluu ????
Isäntä aikoo paistaa muuripohjalettuja, naaaaami, taikinaa tekee
paraikaa.

Mä lähden katsomaan pakasteesta mansikoita, sulatan niitä
hetken mikrossa.

maanantai 11. kesäkuuta 2018

MARKKINOILLA.









Sunnuntaina ajelimme keskimmäisen pojan perheen luo.
Samalla kävimme katsomassa Seinäjoen uusia kerrostaloja.
Huh huh kyllä niitä oli tullut kuin sieniä sateella.

Mistähän ne kaikki saavat asukkaansa.
Ovat muuten melko kalliita, tuntuu että täältä maalta pitäis
myydä kaksi omakotitaloa, jospa sillä summalla sais n. 80 neliön
kokoisen kolmion !!!!!!



Käytiin pienen kyläyhteisön markkinoilla, Kronvikin.






Lapset saivat ratsastaa ponilla.










Vähäkyrön pläkkyri oli tuonut tuotteitaan myyntiin.
Ostin desin mitan.  Se oli tosi kevyt, kuvassa on isompi mitta.






Kylän oma seppä oli tehnyt mahtavia kelloja, ovin kolkuttumia.






Siinä tyttö näyttää paapalle kuinka pieni haitari voi olla.
Mortteleitakin oli myynnissä.






Meille olis sopinut lapio kolkuttimeksi, tai nuottiavain.



Oli siellä käsitöitäkin myynnissä, sekä leivonnaisia.







En ostanut, kyllä noita itsekin tulee tehtyä.


Jännä kun toi pieni kylä oli niin ruotsinkielinen, että ihmettelivät,
kun puhuimme: onko täällä suomea puhuvia !!!!!

Meissä oli varmasti ihmettelemistä, kun tuo markkina on vain kylän
keskeinen.






 Uimapaikka on lähellä, mutta huomaa että meren korkeus on
tosi paljon alempana kuin normaalisti.






Joku oli tullut paikalle tandemilla.


Kotona poika paistoi  meille herkullisia hampurilaisia.
Oli siinä miniäni kädenjälkiä myös !!













Ykkönen oli tuonut pöydälle silmänruokaa !!!











Hampurilaiset olivat niin korkeita että suu ei meinannut aueta
niin suureksi.










Markkinoilla oli myynnissä lavalta suoraan, tomaatteja,

paprikoita ja kurkkuja.
Olivat tooosi hyviä.

Ostin myös kuuliljan, ja pari kivikkokasvia.







Siinä kävelevät isä, isän poika ja isänisänpoika !!! minun rakkaitani.

lauantai 9. kesäkuuta 2018

KYLLÄ SE VIERASLAJI ON MYÖS KAUNIS.








Paljon kirjoitellaan, että lupiini pitäisi hävittää teiden varrelta.

En tiedä miksi se on ns. vieraslajike.
Ikäni muistan niitä nähneeni, muistan lapsena että meillä oli 
jopa kukkapenkissä.






Meillä on jokirannassa sekä tien varrella.
Ne ovat kauniita, mutta syksymmällä kun niihin tulee hometta,
ei ne niin kauniita enää ole.
Onneksi isäntä niittää ne pois.







Meidän joessa ei ole kuin kiviä. Niin kuivaa on ollut, ettei 
tuota joeksi voi sanoa, kun vettä on niukanlaisesti.










Jokirannan pellosta löysin tämän kadonneen kukan.
Tuo on ollut kukkapenkissä aikoinaan. Kyllästyin kun se oli niin kova 
leviämään, heitin juurakot pellolle.
No sieltähän se sitkeänä sissinä noussut !!








Hain eilen kukkakimpun myös tänne sisälle.






Vähän lähikuvaa, meillä ei lupiini aivan täydessä kukassa ole.
Ihanaa toi valkoinen, luonnon omaa harsokukkaa.








Leinikki on myös vielä kukassa, vähäsen hempeyttä mukaan.











Olkoompa kuinka väärä laji levinnyt meille, tykkään silti ihan
mahdottomasti.
Eipä tarvitse ostaa kukkakaupasta kukkia tähän aikaan.






Kielot ovat olleet tosi paljon kukassa.
Olen jo tuonut kahtena päivänä kimpun myös sisälle.
Niissä on hyvä tuoksu. 
Valitettavasti en vain muistanut ottaa kuvaa.

Tässä maljakossa alkaa jo kielot olla nuutuneita,
mutta nappaan silti kuvan.













Nelma lähetti meille terveisiä Napapiiriltä.
Tänään on jo Norjan vuoristossa. On eilen juossut innoissaan,
että nukkui kuin pikku possu  vaunussa.
Siis ei ongelmaa, vaikka ei omaa "petiä" ollut mukana.












Saniaisten takaa häämöttää kivijoki :) :)