Viimeisessä postauksessa vihjailin teille muurinpohjaletuista.
Minun suussani lettu olisi lätty, mutta minä en halua saada lättyyni,
vaan herkullisia lettuja.
Siinä ensimmäinen vaihe, pannun voitelu oikealla voilla.
.........tippuu, tippuu, ,,,,meinate sylki melkein valuu suustani.
Siinä paistuu ensimmäinen lettu.............no mitä minä tein ??
Minähän hain mansikoita pakkasesta. Pakko oli vähän sulatella
mikrossa, lopun murskasin pamiksella.
Hääviset eivät meidän juomiset olleet, wichy ja pommac.
Voin sanoa, ei niin hääviset, no parempi näin kuin ei mitään.
Meidän Muurikan pannulla ei voi tehdä isoja, koska poltin on
pieni. Hyvän kokoisia, helpompi on kääntää lettu !!!
Kiltisti kun odotin sain annokseni lautaselle.
Vitsi kun on HYVÄÄÄÄÄ !!!!! Kesän ensimmäinen lettu.
Lisääkin tehtiin, nami herkullisia.
Nurmikkokin loisti kuin aurinko.Meidän vanha nurmikko on sitä
sun tätä, nyt tän värinen, pian apilaa täynnä ja surinaa.
Taivas oli pilvinen, mutta oli hieno ilta, tuuli ja hyttyset olivat poissa.
Mukava oleskella kahdestaan pihalla, ei minnekään kiirettä.
Tätä se kesä on, nautitaan yhdessä kauniista illasta. Töitä olis,
mutta omakotitalossa ne ei koskaan lopu.
Mitä niitä nyt ajatella ???
Tämäkin kukka nurmikolle jostakin levinnyt. Päivänkakkara on helppo
leviämään, mutta tuossapa annan kaunistaa pihapiiriä.
Onko sen oltava aina kukkatarhassa ???
Lilja on pysynyt tarhassa, nyt se alkaa olla täydessä kukassa.
Maksaruoho levittäytynyt ulos tarhasta nurmikolle.
Kaunis se on tuossakin, osa tietenkin on tarhan sisällä.
Tienvarret kukoistavat, vaikka noin tummat pilvet kiertelivät
pihaamme, sadetta ei vain saaatu.
Harakan- vai kissankellot antavat mukavan sinisen värin
kuusiaidan vierellä.
Aikamme nautimme kesäillasta, siirryimme sisätiloihin.
Näin se sukankudin eristyy, langat pyörivät hyvin
kahdessa Ilves/Karhu purkeissa, eivätkä mene solmuun langat.
Näin mukavassa seurassa vietimme illan.........minä-mieheni :) :)
Olihan meidän kanssamme myös Rufus.
