Lukijat

Näytetään tekstit, joissa on tunniste NELMA. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste NELMA. Näytä kaikki tekstit

tiistai 1. lokakuuta 2019

VALOTAIDETTA.





Olimme viikonlopun nuoremman pojan ja hänen vaimonsa luona.

Vietimme kivan miniloman heidän luonaan.

Perjantain iltapäivän jälkeen olimme heillä ja söimme maittavan aterian.

Myöhemmin illalla lähdimme katsomaan J:kylän keskustaan valotaidetta.








Jos oikein muistan joen nimen, Tourujoki, ranta oli valaistu, ja pitkin jokea laskettiin valoveneitä.
Tosin niitä en nähnyt juurikaan, väkeä oli ihan hirmuisesti.

Vähän peljättikin, kun oli ihan outo joen ranta. Se oli kuitenkin luonnonmukainen,
rantatöyrä oli paikka paikoin jyrkkä ja pusikkoinen.
Ainakin minä sellaisen tuntuman sain.












Puissa oli oikeata ruskaa, mutta valoilla sitä sai enemmän.








Toisella puolen jokea oli valokasseja sekä joku valoteos.

Vähän vaikea oli kävellä oudossa maastossa, kun muita valoja ei ollut kuin mitä näistä teoksista
tuli sekä monien lasten päässä olevista pantavalokorvista tai vilkkukengistä.






Jokimaisemista lähdimme keskikaupungille. Väkeä oli ihan älyttömästi, tuntui että koko kaupunki
oli liikkeellä ja vähän muualtakin muitakin ettei vain me !!!!



Kirkkopuistossa oli mahtavan hienot teokset.










Oli ihanan lämmin/leuto ilta. Monet istuivat ravintoloiden ja katuruokapaikkojen terassilla, syöden vastapaistettuja muikkuja tai lohta ym.

Ilta oli kuin oltais oltu etelän lämmössä.











Käveltiin ja käveltiin .............ihmettelin että pystyin noin pitkästi kävelemään ilman
pahempia kipuja.








Tässä lisää vielä kirkkopuistikon valotaidetta.







Mietiskelijä !!!










Jossakin vaiheessa alkoi polvikipu ja välillä kipu yltyi niin kovaksi, että pakko oli levähtää
penkillä.

Poikani lähti hakemaan autoa viiden kilometrin päästä, ja me yritettiin huilauksen jälkeen
kävellä hitaalla vauhdilla kohti yliopistoa.






Nelma koirakin sai olla meidän mukana, hienosti se osasi käyttäytyä ihmisten ja muiden
koirien joukossa.







Luonnon omaa väriloistoa.


Pojan kotiin päästyämme, maistui iltapala ja lämmin tee mahtavalta.

Vähäsen tuli kylmä, kun jonkin aikaa istuin, niin eikuin villasukat ja shaali päälle,
jopas rupes tulemaan lämpöä.








Yksisuntoinenkin laittoi itsensä lepoasentoon.

Seuraavana päivänä oli shoppailukierros tulossa.

Nukuin todella hyvin, ja särky oli aamulla pois, ainut vaiva että jouduin oikeaa jalkaani
klinkkaamaan, polvi oli vielä arka.

Onneksi sekin helpottui kun shoppailukävelyä oli sopivasti.


Meillä oli niin ihana viikonloppu, nautimme minä ja mieheni ja toivottavasti
myös poikamme ja hänen vaimonsa sekä tietenkin Nelma-koissu.






torstai 27. joulukuuta 2018

ARKI TULI TÄYSIN SILMILLE.





Onko teillä kellään sellainen tunne, kun jouluaatto on mennyt, niin minusta joulukin on
ohi ??

Katselin äsken Pinterestiä, eipä paljon kiinnostanut erilaiset jouluasetelmat eikä
korttien tekeminen.

No en minä vielä koristeitani halua laittaa pussiin.

Kynttilöistä puhuttamakaan !!!














Joulukukkani on puhjennut kauniisti kukkaan sillä välin kun kävimme joulupäivänä
keskimmäisen pojan perheen luona.










Kinkun paistoin jo lauantaina, elikkä aloitimme sen syönnin sunnuntaina.
Sitä söimme vielä tapaninpäivänä.








Siellä se meidän 3 kg kinkku paistuu uudessa Sarpanevan padassa.
Kypsensin sitä viisi tuntia, me tykätään tosi mureesta lihasta, tätä pystyi kyllä 
silti  leikkaamaan siivuja.










Sain tälläisen ihanan kortin, pannunalunen/liina on Nepalin naiset tehneet, huovuttaneet
nuo pallukat, näin hekin saavat osan tuloista.

Tuo saippua oli ihanan tuntuinen ja tuoksu oli mieto, tulipa käytettyä joulusaunassa.







Rufus sai lahjaksi makkarakoiran/pehmolelu.

No te varmasti tiedätte mitenkä siinä kävi ?????











Tällaista jälkeä siinä syntyi, mutta nyt on vinkuva osa säilynyt ehjänä.........toistaiseksi.








Siinä jännitetään kuka kaataa kerrostalon...................paappahan sen kaatoi.
Poitsu voitti, iso siskoa jännittää !!! Mukavia tälläiset hetket,
söimme ruuan, ja tietenkin myös itsetehtyjä herkkuja.








Vatsat täynnä lähdimme illan suussa kotiin.

Tapaninpäivä vietimme kahdestaan kotona, ruokaa syöden sekä 
myös herkutellen.








Helppo on kattaa, kummallekin vain yksi, osan siitäkin sain panna takaisin,
ei makeaa vatsan täydeltä.








Sain kuin sainkin alimmat sukat valmiiksi. Nämä sukat vein mukanani pojan perheelle.
Annoin luvan ottaa niin monet kuin vain halusivat.

Neiti Ykkönen toi minulle nämä sukat, selostaen, että varsi on ihan hyvä.....mutta
 toi kantapää !!!!!!!!!!!!






Totta myönnän että lanka oli vain 100 % acrylia, siis ei kestävää.


Lupasin tehdä hänelle uuden jalkaterän.
Tiettäkö, en koskaan ole tehnyt tätä tekoa..........







Ei muuta kuin saksilla poikki ja silmukat uusille puikoille ja langaksi valitsin 
7.veikan lankaa ja pörrölankaa.






Tuota samaa lankaa mulla ei enää ollut. Katsotaan mikä näistä uusi/vanha sukista tulee.

Pitää tehdä vielä yhdet miesten sukat, no ne varmasti ehdin, kun nuorin poika perheineen
eivät tule uuden vuoden aikaan käymään meillä.






Joulun he viettävät Nelman kanssa Itä Suomessa, mahtava paana Nelman juosta.
Se nauttii juoksemisesta, keppien hausta ym. ulkoilusta, mikäs tuolla on temmeltää.





Muuten tiedättekö mikä tämä on ??


Siis arki koitti mulle, kun heti piti aloittaa sukkien tekeminen.
No onneksi se on minulle nautinto.








Lähetystori Kirpun enkelit jäivät viettämään myöskin joululomaa pariksi
viikoksi.