JOTAIN UUTTA, MUTTA MYÖS JOTAIN LOPUTONTA.

Edellisessä postauksessa mä maritin muutaman pussin kirpparille.
Innostuin sittenkin laittamaan marituspussiin kaksi mun takkiani sekä
isännän pikkutakin !!!


Jeeeeee nyt voin ostaa taas jotain uutta :) :)


 Housut mun piti vain ostaa, mutta siihen löysin sopivan tunikan,
pakkohan sen oli ostaa :)

Tunika sekä housut. Nuo housut ovat niitä ihmehousuja.

En tosin ymmärrä mistä nimensä ovat saaneet.
Ei yhtään pienemmän numeroiset mahtuneet ???
Siinä vasta olisi ollut ihme, jos olisin saanut ostaa vaikka pari numeroa
pienemmät.


Samasta kaupasta löysin kivan farkkupuolihameen.

Siinä oli kivat yksityiskohdat, noi vetskarit, voi pitää auki tai kiinni.


Mutta tuota noi..............mitähän olis kaapissa tuohon sopivaa
yläosaa ???
Eihän siellä kaupassa muistanut yhtään mitä vaatekaappini sisältää.

Pieniä vaatteita ei löytynyt yhtään...........muistaakseni.

p.s. ne mä vein yläkerran vaatehuoneeseen, jos vaikka siellä 
levenisivät ???? olisko mahdollista !!!


Niinpä kesää kun ajattelin löysin puuvillaisen puseron,
sekä hameeseen sopivan liivin.

Hihan voi kivertää tai pitää pitkänä.

Liivissä oli kiva vetoketjukoriste+nepparit.

Mukavaa materiaali oleva mekko siirtyi minun ostospussiini ja
siihen kevyt ja ohut "takki".

Tästä kuvasta ei saa kovin hyvin selvää, mutta mahan kohdalla oli
kiva rypytys ja taas toi vetskari, ihan koriste.

Muuten hoikenti kummasti vyötärö seutuvaa.

Lähikuvaa takista, kuten huomaatte on ohkaista neuletta, juuri
sopiva kesäiltoihin.

Ton korun ostin valkoisen lyhythihasen poleron kanssa pidettäväksi.
Poleron on mun kaveri virkannut mulle. Siinä ei ole mitään kiinnikettä,
joskus on kiva laitta tuosta yläosasta vähän kiinni.

Tänään kävin heittämässä lähetystorille pussukat, niin samalla
kävin paikallisessa vaatekaupassa.
Ostin valkoiset ihmehousut kesäksi, ja samalla huomasin
tän villatakin.

Kokeilin päälleni ja totesin, että on kiva kun hihat ovat vähän leveämmät.
Jotenkin mua ahdistaa pitää ihomyönteisiä puseroitakaan.

Materiaalina oli puuvilla, oikein sopiva pidettäväksi kesällä ja 
miksei talvellakin.

Tässä näkyy paremmin ton hihan leveys.


Kuten teistä varmasti moni huomas, mikä on mun lempparivärini.

Pinkinpunainen-viininpunainen, myös ihan kirkkaan punainen on 
lemppari.


Myös mustanvoittoiset ovat listalla, mutta silmäni kiinnittyy heti
noihin värikkäisiin vaatteisiin.

Olen aina pitänyt väreistä. Mustaa olen alkanut käyttämään yhdessä jonkun kirkkaamman poleron kanssa.

Hautajaisiin olen laittanut yleensä pelkkää mustaa tai musta/valkoinen.


Kun katselen takkirivistöä eteisen naulakossa, hups.......siellä on
pinkkiä, punaista, kevään vihreää, viininpunaista, tumman violettia,
mutta musta löytyy myös, tosin sen olen jo vienyt vaatehuoneeseen.

Tuo tumman violetti sopii hyvin hautajaisiin, joissa viime lauantaina olimme.
Tuttavaperheen mies haudattiin, ja isäntä lauloi siellä
siunauslaulun:

Menen Jeesuksen luokse, teitä rakkaita odottamaan.
Ethän rakkaani puolestain itke,
surun kyyneltä ainoaakaan. 

Menen Jeesuksen luokse,
Kotirantojen tuntumaan.
Lasken ankkurin kristallivirtaan,
astun rannalle Jumalan maan.

Laulussa on vielä lisäksi kolme säkeistöä.

Kyllä mua jännitti, mitenkä isännän ääni kestää, kun yli kolme viikkoa
on sairastanut yskää ja ääni ollut tosi käheä.

Hänen äänilajinsa on tenori, jotenka vähän korkealta pitää laulaa.

Mutta hyvin hän pääsi laulussa ne korkeammat äänet laulamaan.


Näin saimme saatella ystävämme sinne missä hänellä ei ole
enään tuskaa eikä kipua eikä sairautta. 



Elämää kuitenkin jatkuu, niin se vain on. Se on sellainen luonnonlaki.
Tänne synnytään ja jossakin vaiheessa meistä jokaisen vuoro on 
lähteä elämän keskeltä pois. 

Tämä on viime vuoden keväällä, jolloin saattelin veljeni haudanlepoon.
Tässä on se takki päälläni josta mainitsin, tosin ei oikein saa selvää,
on sen verran kaukaa otettu kuva.

Siunauskappeli on Porissa, jossa myös minun mummuni siunattiin,
minun ollessani noin vuoden vanha.

Käppärän hautausmaan Pieni kappeli (vanha kappeli) on valmistunut vuonna 1892. Sen on suunnitellut viipurilainen arkkitehti J. Brynolf Blomqvist. Kappeli on uusgoottilaista tyyliä ja se on maamme vanhimpia siunauskappeleita.

Todella kaunis ja herkkä, mutta pieni sisätilaltaan, 40 hengelle istumapaikat.

Suuremmissa hautajaisissa käytetään samalla hautausmaalla
olevaa Isoa kappelia. 

Tästä tuli tällainen vähän erilainen postaus.

Niin arkipäivää kuin vain voi olla, ja sitten ihan toisesta äärilaidasta
olevaa juttua.

Mutta nämähän kulkevat käsikädessä.


Hyvää alkavaa viikkoa teille kaikille.