ANTIIKKIOSASTO.

Mennään takaisin Porvooseen.
Lupasin kertoa ja näyttää kuvia yhdestä kivasta paikasta.

Kiva ja kiva mitenkä sen jokainen ottaa.

Mä tykkään katella, mutten osta, enkä sisusta tän tyyppisillä tavaroilla kotiani.

Asumme 1970 luvun lopussa rakennetussa talossa, eikä sisältä huushollini ole tätä tyyppiä.

Mutta ihana seurata blogena, jotka ovat ns. 1800 luvun puolella tehtyjä taloja ja niiden sisustusta.

Toki uudemmissakin taloissa voi sisustaa hienosti vanhoilla huonekaluilla sekä vanhoilla esineillä.

Siispä himoitsin mennä käymään antiikkiliikkeessä, tässä yhdessä.
Olisi varmasti ollut muitakin, mutta tämä riitti tällä kertaa
minulle.

Ehkä joskus uusi reissu Porvooseen, ja enemmän kiertelyä=kävelyä.

En tarkalleen muista oliko se juuri tämä talo mihinkä jalallani astuin...............tuntui että kaikki näyttivät antiikkikaupalta.

 

Tämä patsas maksoi 140 euroa, siis ei mikään halpa.

Nämä ovat sellaisia joita mielelläni katselen,
käyttöä ei mulla näillä olisi.

Tuon alimman kuvan ylimmällä hyllyllä 
keskellä.............jee mulla kolem
munakuppia tuosta sarjasta.

On siis jotakin antiikkia minullakin.

En muista oliko tää edes Arabiaa,
mutta vaatimattomasti hinta 115 E.

Näitä peltitöniköitä himoitaan tänä
päivänä ihan mielettömästi.
Eikä tämän hinta ole kuin 125 euroa.

Olisko tämä rasismia jos olisin ostanut
purkin kotiini lasivitriiniin !!???
Noitten kuvien takia....kun ei saa
sanoa sitä sanaa   .....ri !!!!  

 Nykypäivää!!

Luulisin, että tässä on Mannerheimi.
Ainakin minun silmääni se siltä näyttää.
Hinta vain  150 ekua !!!!

Tämä oli lautanen, hinnan te näättekin  !!!!
Onko se hintansa väärtti ???

Tässä näitä melkein kaikkien himoitsimia
kannuja. 
En muista hintoja, enkä tosta kuvasta näe.
Uskaltaisin veikat ettei alle 200 euron
olisi yksikään kannu.
Ainakaan noi ns. maitokannut.

Tuo kahvipannu vei kyllä sydämeni.
Se on niin suloisen näköinen.

Mielikuvitukseni lähti laukkaamaan.... 
Poriin,,,, vanhaan puuvillatehtaan työnteki-
jöiden puutaloon.
Siellä oli yksinäiselle naisihmisellä
asuttavana yksi huone.
Siinä nukuttiin ja keitettiin ruoka.

Juuri tollasella kahvipannulla kakluunissa
keitettiin porokahvit............oli muuten
niin kodikasta.......kahvi tuoksui !!!!!!!!

Muistan hyvinkin ton jutun, koska se on totta.
Sanoin vanhaa mummatätiä omaksi mummukseni.
En ole koskaan omistanut mummua enkä 
vaaria.

Tämä täti halusi aina keittää kahvit ja minä sain juosta kipittää
Hietasalon leipomon myymälään ostamaan voipullat.

Ette usko kuinka hyvältä se maistui minun suussani,
koska äiti leipoi aina itse kaiken, jotenka ns. kaupan pulla oli 
suurinta herkkuani. 

Hups mentiin yhtäkkiä Poriin.............mehän ollaan Porvoossa !!!

Tästä kupistakaan en tiedä oliko se Arabiaa,
hinta oli silti aika korkea.

Porvoon jokirantaa, vanhat makasiinit jäivät katsomati.
No olen aiemmin käynyt niitä ihailemassa.

Siinä vähän uudempaa Porvoota.

 Kellon viisarit menivät vauhdilla eteenpäin, olihan hyvää seuraa.

Pieni jumppahetki isännällä, teki terää, kun kaupoissa käynti ei ole hänen vahvinta aluetta, eikä niin mielenkiintoista.

Sinne jäi Porvoo ja viimeinen auringon säde vielä pilkistää
pilven raosta, ennenkuin se laskee tyystin pois.

Tosin seuraavana päivänä taas nousten ylös taivaalle
meitä lämmittämään ja vielä ehdimme nauttia auringosta.