VAAVIN NUKKUMAPAIKKA .

Tuosta otsikosta .........meille ei tule vauvaa.........no ei nyt näin vanhalle vauvoja enään synny.

Eikä tule meille viidettä lastenlasta. 
En ole ainakaan kuullut !!!

Tää lähti siitä kun lueskelin blogia, siellä oli tehty kortti,
jossa oli vanhat vaunut.
Näitä ei luultavasti ole enään kuin kuvassa..........tuumaili kirjoittaja.

Mutta meilläpä on............on ollut kolmen pojan nukkumapaikkana  puolivuotiaaksi asti.

Käväisin tuolla yläkerrassa................napsautin niistä kuvan.

Piti ottaa kahdessa osassa kuvan. Nuo on yläkerran yhden huoneen nurkkauksessa jemmassa, josko tulis joskus käyttöä.

Pyörät ovat puuta, vanne rautaa. Koriosa......olisko pajua tai sen
tyyppistä ainetta.

Tässä pyörä+pinnat.



Isäntä teki kovan työn, entisöi, ne samanlaiseksi kun ovat 
olleet 1800 luvun loppussa.

Pinnoja teki uusia, yksi puupyörä oli rikki.

Ne hän teki puusta, liotti, meidän ammeessa rengasta että sai sen taivutettua pyöreään muotoon.

Väri on luultavasti ollut tuo sama, sen verran oli väriä siellä, 
täällä näkyvissä.

Tämä kuva on vähän tumma, en onnistunut saamaan selvempää
kuvaa.

Kuten huomaatte, että pohjassa on puuteline.

Pidin useita vuosia noissa kukkia.

Poikien käytössä oli kätevä, vauvan syntyessä, pohjalla oli kolme patjaa.
Aina kun kaveri kasvoi, otimme yhden patjan pois.
Se siten syveni, eikä ollut pelkoa vaavin putoamisesta.

Vuorasimme vanun sisäosat ohkaisella vaahtomuovilla ja frotee
kankaalla.

Tässä on kaikki patjat päällekkäin.........oliko välissä herne ??
Tuntuiko se vauvan selässä :) :)

 

 Isäntä löysi aikoinaan vaunut heidän kanalastaan. Sinne oli 
muutamia kanoja tehneet pesän, munineet sinne.

Tuon korin päällä oli muutamakin roinaa, ja pyörät olivat otettu irti, mutta onneksi ne olivat tallella.

Ihme kun tuo kori- osa ei ollut mistään rikki.
Sen tiedämme, että isännän isä on nukkunut näissä vaunuissa,
hänen ikänsä olisi nyt 106 vuotta, siitä voi hyvin päätellä
että vaunujen ikä on ainakin yli 100 vuotta.

Vaunuja pystyi lykkimään sisällä, harvoin tein sitä kuitenkaan.
Joskus kun oli mahanpurua vauvalla, liikuttelin vaunuja
edestakaisin.


Kuvasin myös tuolla yläkerrassa aulan lamppua.

Tää on minun vanhempieni lamppu. Onhan tolla jo ikää
aika paljon, mutta tarkalleen en osaa sanoa.

 











Minusta nuo kuvut ovat ihania, niihin ihastuin jo lapsena
Kait tuo lamppu mulle sen takia päätyikin.

Mutta................siinä kävi vähän köpelösti............
...............poika nosteli käsipainoa...................

Tämä ei suorastaan hyppää silmille, mutta 
sivusta kun katsoo, näkee mitenkä on käynyt.


Kuulemma meni tuusan nuuskaksi...........ei mitään
mahdollisuutta liimata.

Poika vaan totes................siinä meni äireen perintö !!!!

Olkoot katossa niinkauan kun yläkerta on käytössä.
Tuskimpa noita kupuja mistään saa ???

Kun muutamme.............sitten joskus............
hylkäämme lampun ............onneksi on
muita muistoja äidistäni ja isästäni.......minun 
muistissani............sydämessäni...............!!!!