Katselin muutamia lehtiä. Kylläpä siellä oli vanhaa esinettä vähän joka sisustuksessa.
Oli matkalaukkuja, kolhiintuneita emaliastioita, huonosti maalattuja huonekaluja.
Tai oikeammin ne olivat tahallaan jätetty tuollaiseksi.
Osa maalista ravattu pois tai maalattu ja sen jälkeen hiottu jollakin hiomapaperilla.
Elikkäs tässä pitäisi näyttää että kaikki on vanhaa, vanhaa !!
On se kumma muoti tai voisko sanoa villitys tullut.
Ennen ei kuuna päivänä olisi tuollaisia laittanut kotiinsa.
Ja nyt ne näyttävät niin ihanilta ja kauniilta.
Minäkin tykkään ns. vanhoista taloista ja huonekaluista sekä esineistä, olkoompa vaikka matkalaukkuja 1900 luvulta.
Mutta valitettavasti meidän koti on sen tyylinen, etten voi millään ajatella sinne noita huonekaluja, leipälapiota roikkumaan jonnekin seinälle.
Miksi nykyään kaikki sisustuslehdet ovat täynnä sadan vuoden vanhaa tavaraa ja tyyliä.
Eihän meillä kaikilla suomalaisilla ole mahdollisuutta kunnostaa 1800 luvun taloa, ja hommata jotakin talonpoikaishuonekaluja sinne.
Olisi kiva nähdä lehdissä niitäkin taloja jotka on rakennettu 1970 luvulla, mitenkä ne sisustetaan ns. muodikkaaksi.
Mitä esineitä sinne vois panna että olisivat sopusoinnussa talon rakennustyylin kanssa.
Tuotais sen ajan astioita, koriste-esineitä, lamppuja ym. ym. ja sisustettais huoneet niillä tavaroilla, jotka silloin olivat muotia.
Joskus kuvittelen, jospa sais omaan kotiinsa stailaajan, niin olis kiva katella mikä minun kodistani tulisi ?
Tuntisinko sitä kodikseni ??
No jääköön tuokin haaveeksi, minun kotini on minun tyyliseni, ja siellä on koti missä rakkaus asustaa.
Olkoon se omakotitalo vai 2 huoneen ja keittiön osake/vuokra vaikkapa kerrostalossa.
Ihailen monien ystäviemme, sukulaisimme koteja, mutta kun astun kotini ovesta sisälle,,,,,,aaah mikä tunne, tämä on minun/meidän KOTIMME !!!!!!
1970 luvulla oli muodissa ruskea väri, kipoissa sekä maljakoissa.
Tässä muutama kuva, joistakin ruskeista en ole ottanut kuvia, mutta niitäkin löytyy meidän kodistamme.
Paljon olen laittanut jemmaan kaappiin, esillä on vähemmän. Kun ikää tulee ja sairautta, ei yksinkertaisesti jaksa pyyhiä pölyjä yhtä usein kuin nuorempana.
Äitini saama 50 vuotis lahja, ikää tällä on silti jo 55 v.
Tämä on 1960 luvulla tehty.
Eipä ole minullakaan ollut käytössä kuin parikertaa, tuolla se nyt kaapin päällä pölyntyy.
Niinpä se oli äidillänikin, yläkerran kaapissa.
Sama juttu tämäkin, -60 luvun kynttiläjalka, kait tämä oli silloin muotiväri. Kertaakaan ei minulla käytössä.
Etummaisen maljakon olen saanut rippilahjaksi. Onhan tuollakin ikää melkein viisikymmentä, huh, huh, onko siitäkin jo niin kauan aikaa ???
Punaisen maljakon olemme saaneet kihlalahjaksi, takimmainen samaten.
Kihlajaisistamme tulee tänä vuonna kuluneeksi jo 42 vuotta.
Punaista maljakkoa käytin taannoin tosi paljon, se on hyvän mallinen, sopii melkein mikä kukkanen tai kimppu.
Voisinpa tuoda nuo tonne vitriinikaappiin, ja viedä kristallimaljakoita pois, olispa vaihtelua.
Jotenkin on vain jämähtänyt noihin tavaroihin mitä vitriinissä on, eikä tajua että vaihtelu virkistää.
Nämä Apila-sarjaa olevat jalalliset tarjoiluvadit ovat myös minulla käytössä.
Enempää minulla ei ole tätä sarjaa, ihmettelen kyllä vähän itsekin, miksen ole alkanut keräämään tätä.
No onneksi en, olisi pian noitakin kaapit pullollaan.
Näitä keräilin aiemmin, tässä on tähtisarjaa kristallista.
Molemmat ovat kermakkoja, oikean puolinen on oikein hyvän kokoinen maidolle, nykyään käytetään niin paljon kahvin kanssa maitoa eikä kermaa.
En kyllä tiedä koska olen ostanut kermaa tuohon tarkoitukseen !!
Oikean puolinen on hyvän kokoinen mm. vaniljakastikkeelle.
Tässä kaatimet, vaikkapa mehulle, vedelle, mutta juhlissa nämä ovat olleet käytössä ja nyt sitten kaapissa. Ei ole oikein hyvät ns. arkikäytössä, ovat minun sormilleni liian raskaat.
Nämä lasit ostin juuri noille kannuille..
Näitä olen käyttänyt esim. jouluna tai muuten kun olen halunnut kattaa vähän paremmin.
Kuviot lähempää kuvattu.
Tällä kertaa tällaista astia rintamalta.
Hyvää lauantai-iltaa teille kaikille. Minä lähden syömään ja saunomaan.
On hienoa kun tavaroilla ja esinellä on tarinansa. Minullakin on nuo kristallilasit - viinilasi ja pienempi lasi. Ne ovat kauniit. Ja muutenkin kauniita lasiesineitä sinulla.
VastaaPoistaHyvää viikonloppua Tuija!
Menin kolme kesää sitten tätini mökille ja ihmettelin, että miten hän voi pitää ulkona noin arvokkaita astioita kuten Nanny Stillin lasilyhtyjä? Seuraavalla kertaa hänen tullessaan kylään hänellä oli mukanaan toinen niistä ja antoi lahjaksi. Olin kuulemma ainoa, joka oli ymmärtänyt sen arvon. Apila-sokerikon myin kirpparilla hyvään hintaan, koska kermakon olin rikkonut vuosia sitten. Aioin ensin ostaa tilalle uuden, mutta sitten järki voitti kysymällä itseltäni, "minkä vuoksi"?
VastaaPoista