SANKARI.

Niin sitä sitten vanhetaan .................virallisesti olen vanhuuseläkeläinen.


En tiedä kuinka se muuttaa mun elämääni, no ei kait mitenkään.
Vanhetaan ihan rauhassa, ei tässä mikään hoppu ole.


Tämä kaveri odotti visusti kopassaan, ettei vain jäisi kyydistä.

Lähdimme aamupäivästä Vaasaan pojan perheen luo.

Miniä soitti ja pyysi meitä viettämään juhlaani, siis ihan hiljaisuudessa.
Hän lupas tehdä sille joka tykkää ihan kauheasti...............marenkimansikkakakusta !!!!

Voinen nostaa käteni pystyyn.................onneksi en ollut ainut jolle se maittoi.



Vietiin sangollinen mansikoita ja siitä osa pantiin kakun väliin ja loput pakkaseen.

Harmi kun en muistanut ottaa kuvaa.

Lapset olivat valmistaneet mulle synttärimusikaalin.
Rekvisiitan olivat tehneet edellisenä päivänä.

Pilviä oli paksulti taivaalla, mutta pelto oli niin aurinkoinen.

Vaasan keskustaan syömään, kotzoni pizza ruispohjalla. Oli niin älyttömän hyvää,
ja täytti vatsan, että toi toinen puoli jäi kotia.

Kaveri pitää aina pelleillä, jos jonkin näköistä ilmettä kun otetaan kuva.

Syömisen jälkeen suunnistimme kauppakeskukseen.

Ilma oli muuttunut täysin, aurinko paistoi ja oli mukava kävellä kaupungilla.
Oli jopa lämmin. Totta on : Vaasa on Suomen aurinkoisin paikka.

Meillä satoi niin että pyyhkijät piti laittaa päälle, mutta kun Laihialle tulimme, alkoi taivas
kirkastua ja Vaasassa paistoi aurinko.

Vaasa on kaunis paikka, harvoin vain tulee käytyä keskustassa.

Poikettiin katsomaan tällaista temppurataa. Tosin mua ei olis tuonne saatu millään.

Kävimme muutamissa kaupoissa, jotakin pientä ostimme.

Mansikan kannat maistuivat kanoille.
Sain mukaani muutaman rasian ruskeita luomumunia.

Kyllä Rufuksen kelpasi, sitä hyvittiin ja sen kanssa leikittiin.
Rufus rakastaa lapsia ylikaiken ja lapset Rufusta.

Kotiin lähdimme loppuillasta. Kyllä tälle mummalle maistui uni .
Päivä oli oikein mukava ja tapahtumarikas, kyllä kannatti vanhentua.