SURULIPUTUS.

1.11-18 hiljaa hiipui meidän keskeltä mieheni rakas täti.

Ehti juuri täyttämään 99 vuotta, mutta loppuun asti oli puhe sekä meidän tunteminen selvä.

Muutamia päiviä ennen kuolemaansa ei jaksanut enää reagoida eikä sanoa mitään.

Olemme kiitollisia hänestä, rakkaamme on pois keskeltämme, mutta ei meidän muistoista.

Pyhäinpäivänä kävin myös sytyttämässä kynttilät rakkaimme haudalle .

Mieheni äidin, isän sekä isovanhempien muistolle.

Kynttilä isäni, äitini sekä veljeni muistolle.
Heidät on haudattu Poriin.

IKEAN OSTOKSIA JA VÄHÄN MUUTAKIN.

Yhtenä päivänä lähdimme pojan perheen kanssa Tampereelle.

Käytiin Ikeassa ja Koiramäen talossa .
Siitä kirjoitan joskus oman postauksen.

Mennään suoraan Ikeaan. Tosi harvoin käymme siellä.

Näitä ei ikinä ole liikaa. Mä olen vähän hullaantunut kynttilän polttamiseen.

Ostin minä tietenkin yhden kukan, jospa se viihtyis meillä ???


Ton lasijutskan piti välttämäti ostaa, kaikenlisäksi lapsenlapseni oli
sitä mieltä että ne sopivat mumman pöydälle hyvin.
Eikö ollut hyvä syy ostaa ????

Näitä pitkiä kynttilöitä ostin ihan tätä kynttilä jalkaa varten.
Voitin taannoin blogista: Sinkkulaakson tarinoita, nämä jalat ym.

Nyt löysin tuohon väriin sopivat kynttilät.

Kukka on jo jonkin verran kasvanut.
Laitoin sen kukkapöydälle ikkunan eteen.

Taannoin ostin kirppikseltä juorun, sekin on kasvanut.....onneksi !!!

Tässä alkujaan:

Lasikoristeet laitoin keittiöön, astiapesukoneen pöydän päälle.

Toin lisää ruskeaa väriä. Meidän häälahja maljakon, oikealla,
vasemmalla isännän saama lahja työpaikaltaan, kun vaihtoi työpaikkaa jo useita vuosia sitten.
Maljakot ovat molemmat kotimaista lasia.

Se oli sitä -70 luvun puolta väliä, kun väreinä oli ruskea, vihreä, ainakin meidän lahjoissa !!!

Ikean kukassa oli valmiina v.punainen ruukku, joka sopikin tällä hetkellä liinan kanssa hyvin yhteen.

Onneksi tää mehitähti on kasvanut, eikä kuolla kupsahtanut.......
...............ainakaan vielä !!!


Mutta nythän on kaunis aurinkoinen ilma, kukat saavat valoa
myös sisällä.


Eilen sekä tänään pyöräilimme uimaan sekä kävimme hautausmaalla
kastelemassa kukat.


Nyt  vasta laitan kuvat tänne, kun äsken latasin ne puhelimesta
tänne.

Tässä ovat meidän sukuhautaa, harmikseen nuo tekstit ovat aivan
hävinneet. Hopea ei näy yhtään tässä punakraniittikivessä .
Jotakin pitäis tehdä. Miehen vanhempien nimet eivät näy yhtään,
ovat tuolla alhaalla. Ovat kuolleet 1989 molemmat. Silti nuo ylimmät
näyttävät edes vähäsen.


Kävimme myös mieheni isovanhempien haudalla.

Viimeinen nimi on kaiverrettu v.-78, hyvin näkyy.





Nämä kukat ovat tehneet minun posliinimaalauskurssin opettaja
miehensä haudalle.

Hän itse on melko vanha ja huonossa kunnossa, eikä jaksa enää
hoitaa hautaa.
Hän ratkaisi aikoinaan näin kukat, sopii hyvin.
Vielä kun tiedän hänen taiteellisuutensa.

Minusta aivan ihanat, sopivat kiiltävän mustan kiven kanssa hyvin.





Kynttilöistä vielä puheenollen, nämä kaikki sain ystävältäni,
joka meillä kävi alkuviikosta.

Kyllä minun kelpaa odotella syksyä.
Vaikka nyt tällä hetkellä nautin lämmöstä, auringosta ja valoisuudesta.

Pian kuitenkin tulee syksyn tummat illat, minulla on jemmassa 
kynttilöitä mistä valita.

Isäntä kiittelee taas mustia savujuovia lasissa.
No minähän en niitä näe missään. 

 

VIELÄ EHTII !!

Vielä ehdin toivottaa hyvää Pyhäinpäivää sekä ruotsalaisuuden
päivää. Onhan tätä sunnuntaita vielä jäljellä 3,5 tuntia.

Eilen kävimme yhdessä hautausmaalla. Minä köpsöttelin kävelysauvoilla hiljalleen, sain samalla liikuntaa sekä raitista
ulkoilmaa.

Meidän sukuhaudalle oli niin lyhyt matka autosta, etten ajatellutkaan ottaa rollaattoria, sauvat olivat hyvä apu.

Tähän on haudattu mieheni vanhemmat sekä isovanhemmat.
En ymmärrä miksi nuo alimmaiset nimet ovat niin haaleat.
Ovatko kesäkukat vieneet hopean pois.
Ei tahtonut juurikaan nähdä lukea. Tässä olisi myös meille paikat,
mutta nimille ei kyllä jää tilaa.
Jotenka ja kun jossakin vaiheessa elämäämme on asia ajankohtainen, pitää ehdottomasti nostaa nimet ylemmäksi ja toi nouseva aurinko pois.
Tai vaihtaa tyystin kivi toisenlaiseen.

Kuten huomaatte, meillä ei ole juurikaan lunta.

Muutama päivä sitten kävelin pihalla, ja otin vielä muutaman 
ruskakuvan.

Siinä on kaksi ihan eriväristä murattia. Tiettekö mulla oli aivan hukassa toi nimi.
Hortesiat, petuniat, orvokit kaikki muu tuli mieleen muttei tuota
oikeaa nimeä.
Mä googlasin ton nimen..............onkohan liian myöhäistä kirjoittaa teille, kun noin yksinkertainen nimi häviää pääknupista,
veks sinne haihtui huitsinnevadaan !!!!

Ylempi ruusu oli vähän paremman näköinen kun toi alempi.
Mutta siinä oli vielä muutama marja.

Löytyi vielä tämäkin värinen, muuten kuvat olen ottanut viisi
päivää sitten. 
Meille lumi tuli sellainen hentoinen vasta perjantaina. 

Tänään piti ottaa muutama lumikuva, mutta unohdin ja sitten
olikin jo pimeetä.

Isäntä teki hiki hatussa vielä loppu laatoitushommia pihalla.
Sai kuin saikin sen tehtyä ennen torstaita.
Silloin hänen piti olla mulla taas hovikuskina.

Kyllä nämä sukat ovat jonkin matkan jo eristyneet, varsi on 
melkein siinä vaiheessa että voi alkaa tekemään kantalappua.

Kun katselin yhtä juttua tuolta kaapista, niin vastaan tuli 
tälläinen lappunen.

Nää on joku katutaiteilija tehnyt meille muistoksi
Turkissa, kun oltiin viettämässä mun 40 v. päiviä
siellä.
Olen päällystänyt tän kartongin kontaktimuovilla ja se oli 
kauan meidän ovessa, tosin sisäpuolella.
Hyvin on säilynyt, enkä kyllä vieläkään malta heittää pois.

Näin se viikonloppu on sujunut meilläkin.
Ruuaksi olemme nauttineet hm hm joulukinkkua.
Kyllä vain sitä oli vielä pieni pala pakkasessa, paistoimme sen
pussissa ja tuli hyvää.
No eihän se siellä pakkasessa ollut kuin vuoden.
Miksikään ei ole mennyt. Maistui todella maukkaalta,
ei mitään pakastearkun sivumakuja !!!

Pianhan saa sitten ostaa uuden kinkun tonne pakkaseen :) :)

Tänään isäntä savusti lohta, se oli niin herkullista, että Rufuskin 
haistoi sen tuoksut toiseen huoneeseen ja tuli kyttäämään
namipaloja.
No tottahan toki se niitä sai, kohtuudella.

Huomenna on maanantai, ja pitäisi olla siivouspäivä.
Tuohon tarvitsen isännän apua, mutta ei taida tulla siivouksesta
mitään !!!
Isäntä kun lupasi mennä metsään puiden kaatoon.
Se siitä sitten, eletään sitten näitten murujen ja hiekan kanssa
sulassa sovussa. 

Jospa hän ehtis puristelemaan matot, minä yritän imuroida vaikka huone kerralla ja vähän moppia heilutella.

Iltapäivällä mulla on fysikaalinen, eikö ne kipeät paikat saa hierottua pois, jotka sattuis tulemaan ton siivouksen yhteydessä.

No se on huomisen murhe, katsotaan mitenkä yö menee. 

 

Hyvää alkavaa viikkoa teille jokaiselle, nauttikaa lumesta kellä
sitä on, olkoon sitten muutamia senttejä tai vain hitusen.