KAIPAUSTA.

Eilen olin hautajaisissa, ystäväni vesijumpasta haudattiin. Hän kuoli yhtäkkiä kotiinsa.
Jotenkin sitä ei millään jaksa uskoa, juurihan me jumpassa oltiin vierekkäin, juteltiin, saunottiin,
jäätiin vielä altaaseen parantamaan maailmaa.

Yhdessä lähdettiin pois ja heipat huudeltiin toisillemme.

Nyt häntä ei ole enään jumpassa vieressäni, ei kaupassa eikä missään enään näe häntä,
kuin silmissäni on iloinen kasvokuva hänestä, onneksi on muistoissani.


Laskin yhden ison valkoisen ruusun hänen arkulleen, tein pienen kortin kukkaan laitettavaksi,
mutta kukasta minulla ei jäänyt kuvaa.

Kerran viikossa kävimme ja näimme toisemme...... useita vuosia  !!




Niinkin vain voi tutustua toiseen ja saada hänestä hyvän ystävän.

Me nauroimme samoille asioille, oli hyvin saman tyylinen huumori, paljon asioita oli yhteistä.
Viihdyimme hyvin toistemme seurassa.

Pienestä asiasta meille tuli yhteinen hauska juttu ja sitä naurettiin yhdessä.

Kaipaan häntä, oli niin outoa olla viime tiistaina altaalla, kun ei ystäväni ollut vierelläni.

Onneksi meitä on mukava ryhmä, minäkin olen käynyt samassa ryhmässä lähemmäs 15 v.

Toki joitakin on jäänyt pois, onneksi uusiakin on tullut.


Mutta nyt vesijumppa on toistaiseksi loppunut.............koronan takia 😢