Lukijat

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

LAPSENAMMANA.








En tiedä kuinka moni teistä tietää mitä on olla
lapsenammana ??


Olimme lauantaina sitä tekemässä.

Ammana on sama kuin olla lapsenvahtina/hoitajana, oman
perheväen lasten keskellä.


Meidän vanhimman pojan  vaimo oli Kolmosen kanssa Hesassa, 
ja pojalla oli sählöpelejä.
Jotenka meidät tilattiin jo hyvissä ajoissa lapsenammaksi
 Kakkoselle.








Ajoissa olimme paikalla.
Ilma oli tosi ihana, jotenka suuntasimme, minä=mumma,
paappa, ja Kakkonen pihalle.

Heidän talonsa on pienen mäen päällä ja poika oli vielä työntänyt
kaikki ylimääräisen lumen pieneksi mäeksi.





Paappakin innostui laskemaan suksipotkulaudalla.






Noin sitä laskettiin, mutta vähän sivuun meni.
Mäkeä olis vielä ollut pitkälti.
Rufus mukana missä likkakin !!!






Sinne paappakin laski, mutta oli kuulemma huono luisto.
Oliko lumessa vika vai laskijan taidossa :) ??







Vähän vauhtia lisää, eiköhän se mene jo kauemmas.






Pitää tutkia mikä kumma on, kun ei luista ......niin ei luista.







Rufus tutki leikkimökin ympäristön, tien varren.
Haistiko pupelin vai ketun hajut ?

Repolainen on vieraillut pihalla viime talvena, josta jopa
saatiin kuva todisteeksi.







Iskä oli tehnyt tenaville lumitunnelit, niitä pitkin oli mukava
mönkiä.






Ei muuta kuin taas uudelleen mäen päälle...............





.................lasku alas potkurilla, luisti paremmin kuin paapalta.








Välillä piti kokeilla köysirataa, alamäkeä menee hyvin.






Minä lähdin tupaan tekemään ruokaa. Kukahan tässä on ollut
laiskalla päällä, kun kaikki tavarat olivat hujan hajan ??!!!






Siinä odottaa pelit pelaajiansa, ruoka kuitenkin oli valmista.
Kaikilla meillä oli nälkä, kaunis ulkoilma teki kumman
nälkäiseksi.







Legot kopassa, ne varmati kiinnostivat paremmin pojan, Kolmosen
osaamista. Hän niistä tykkää kasata kaikennäköistä härveliä.

Konttausputki odotti käyttäjäänsä, mutta eipä kiinnostanut
mummaa eikä paappaakaan.







Jossakin vaiheessa mua rupes niin väsyttämään, että oli
pakko keittää kahvit.

Onneksi virkisti sen verran ettei päiväunille tarvinnut mennä.


Tulihan iskäkin paikalle, ja oli päivällisen aika.

Vielä oli mukava rupatella kuulumisia ja katselimme uusia
Ificolorin valokuvakirjoja.

Äiti oli tehnyt kovan työn, mutta kätevä kirja.
Tenavatkin tykkäävät niitä katsella.






Rufus siinä katselee.....olisiko minullekin ruokaa.
Minä en anna sille ruokaa sinä päivänä kun lähdemme autolla
ajamaan. 
Se on useasti oksentanut autossa, ja olen kokenut tän
parhaimmaksi jutuksi.
Vettä saa perillä ja kun kotiin tulemme niin sitten on vasta
ruuan vuoro.

Nyt on mennyt paljon paremmin, en muista koska on viimeksi
oksentanut autossa.
Yritin antaa sille aluksi matkapahoinvointi tabuja, ei auttanut.

Alkuillasta lähdimme ajelemaan kohti kotia.

Kyllä me vanhukset olimme väsyneitä, vaikka ei varsinaista
hoitoa / ammausta ollut, mitä olisi pienemmän lapsen hoidossa.


Olemme mekin viettäneet yhden hiihtolomapäivän.

Meillä on tällä hetkellä tosi ihanat ilmat, aurinko paistaa, mutta
pakkasta on aamuisin ollut 25-30 astetta.

Ensi viikolla meillä alkaa kouluista hiihtoloma.
Meitä ei se pahemmin häiritse, ainoastaan vesijumpasta on loma.


Ihania ja aurinkoisia talvipäiviä teille jokaiselle.