NIIN LIEHUI SINIRISTILIPPU !!

Siniristilippumme...............liehui meidänkin pihassa sen kunniaksi,
että olen saanut olla äiti 40 vuotta.

Eka äitienpäivä oli, kun poikamme oli vasta 4 viikkoinen, jotenka ei sitä
ymmärtynyt, mitä on olla äiti.

Silloinkin liehuivat Porin kaikki liput, niin meidän kerrostalon pihassakin. 
Mutta enhän minä sitä muista.............oli niin monenmoista touhua pikku miehen ympärillä.


Nyt olen saanut viettää äitienpäivää omien kolmen pojan kera.

Lastenlapset toivat mummapäivät, ne vasta ovatkin mielenkiintoiset.


Tänään meillä oli hiljaista, poikien perheet ovat tulossa toisella kerralla.
Heillä on niin monenmoista touhua sekä menoja.

Oikeastaan tämä onkin ihana äitienpäivä, mä nautin, kun saan olla ihan vain mieheni kanssa kahdestaa, pojat soittavat.
Eikä minun tarvitse passata koko porukkaa.

Muuten mitähän varten sinne mumman/äidin luo pitää kokoontua koko lauma, eihän siinä äiti kovin helpolla pääse.

Tuota asiaa olen monta kertaa miettinyt ???

Eikö se olisi helpompaa kutsua äiti lapsen kotiin ?

Omaa äitiäni kun muistan, kyllä hän ainakin väsyi, kun meidän koko
sisaruskaarti meni kahville.
Onneksi meistä kaksi asui niin kaukana, että harvoin sinne menimme
äitienpäivänä.
Olimme sopineet, että jokainen syö ruuan kotona.

Äitini kuitenkin oli jo vanha, ja sydän ei oikein ollut hyvässä kunnossa.
Nyt ymmärrän äidin väsymistä.


Tänään suuntasimme syömään kylätalon maukkaalle lounalle.

Viimeinkin lippu suostui liehumaan sen verran, että sain
otetuksi kuvan.
Kyllä piti odottaa tota tuulta, yleensä näinä aikoina on tuullut, mutta
nytpäs se tuuli tyyntyi aina, kun suuntasin kameran kohti pihaamme.


Vatsa täynnä hyvää ruokaa lähdimme käymään S:joen Prismassa.
Piti ostaa tuohon uuteen kiukaaseen jotakin, kun se ei ollutkaan
ihan saman korkuinen kuin vanha.
Savureikä oli liian alhaalla.

Aika työmaan se lykkäs, tänään on kuulunut saunasta piikkausta ja
poran ääntä.

Joten onpa ollut mukavaa musiikkia tän päivän kunniaksi. :) :)


Eilen innostuin väsäilemään pari korttia, onpa jemmassa kun lapset 
täyttävät vuosia.

Leimakuva on ollut jo aikoja sitten leimattu.
Väritin tän vesipuuväreillä. Puuvärit jotka ovat vesiliukoisia.
Ensin puuväreillä väritys, sen jälkeen vesisäiliö siveltimellä levitin
ton värin.
Välillä kiva tehdä näinkin.

Tämäkin kuvan olen leimannut aiemmin, väritin ProMarker tusseilla.


Ihan kiva tehdä välillä näitäkin, tosin toi selkä ei siedä kovin kauan
olla työpöydän äärellä.


Löysin Kodin Pellervo-lehdestä kivan paperinaruliinan.

Muistin että mullahan on yläkerran vaatehuoneessa vihreätä narua.

Ei muuta kuin tuumasta toimeen............onneksi löytyi pyörö-
puikot numerolla 10.

Siinä työni vasta alkutekijöissä.


Liina tehdään aina oikein kutomalla.
Kastellaan märäksi, ja mankeloidaan ja kuivataan tasaisella ja 
ilmavalla alustalla.

Katsotaan mitä tulee ???

Tän näköistä siitä sitten tulee, ainakin vielä keskeneräisenä.