Lukijat

perjantai 17. helmikuuta 2017

ON SE VAAN NIIN KIVAA !!!









On se kivaa nimittäin toi auringonpaiste.
Mä en ole aiemmin niin hirveästi innostunut siitä, mutta nyt tänä keväänä olen siitä nauttinut ulkona !!

Se on nimittäin vähän ihme, kun en ole mikään ulkoiluihminen.
Tykkään olla sisällä, tuhertaa täällä yhtä sun toista.

Muistan kun olin lapsi/alkava nuori, mä olin kesälläkin sisällä
lukemassa kirjoja.

Äitikin välillä huuteli mulle yläkertaan, että tuu edes tänne keinuun lukemaan, siellä sisällä on niin kuumakin.

No silloin taisi olla ns. lapsuuden kesät lämpöisiä.
Vai muistanko väärin ???

Mä haahuilin alas ja menin sinne kiikkuun lukemaan.
Mutta mitä siitä tuli, kun en omistanut aurinkolaseja, oli vain normi rillit päässä ja luin niiiiin valkoisen valkoiselta paperilta tekstiä.

Eipä siitä hyvää seurannut, migreeni iski aika nopeesti.
Eikuin takasin sisälle, eikä äiti sen koommin mua käskenyt lukemaan ulkona.







No olihan minä paljon uimassa, siinä tuli ihan huomaamatta oltua ulkoilmassa, kun uitiin maauimalassa.












En koko aikuisiänkään ole ollut mikään puutarhaihminen, siinähän pitäisi olla pihalla.


En ole kiinnostunut hyötypuutarhasta, vähäsen kukkatarhoista.
Mutta kuten olen teille sanonut, en muista kukkien nimiäkään.

Toiset kun aivan elävät aaaaaaah niin innokkaasti kukkien taimiaikaa.
En oikein tiedä kuinka monta sorttia siemeniä monet laittavat itämään 
nyt juuri parhaillaan.
Katselevat niiden kasvua ym.

Toki minäkin ihailen kavereideni kukkia, mutta en ole niin innokas kiertelemään puutarhan joka nurkkaa.










Isäntä meille rakastaa, jos näin voimakkaasti voin ilmoittaa,
ylikaiken puutarhaansa, pihapiiriä ja kaikenmoista pihatöitä.

Nytkin tuli juuri tuolta mettästä, intoa puhkuen, kun oli niin aurinkoista ja ihana tehdä risusavottaa !!!!






Huvinsa kullakin, niin minäkin jopa nautein tuosta kävelylenkistäni
ja auringosta ja keväisestä ilmasta.







En tiedä kuinka kauan toi kevätkärpäsen purema kestää mulla ?

Liukas oli paikkapaikoin, mutta sitten käännyin ja lähdin toiseen suuntaan. Välillä käänsin kasvot kohti aurinkoa.
Kuinka sen lämpöiset säteet mukamas lämmittivät, tai kyllä ne ihan
oikeasti tekivät niin.


Mun on tavallaan pakotettava itseni ulos...........nyt varsinkin ton lonkkaleikkauksen jälkeen.
Kait se innostaa, kun huomaa kuinka tuosta lenkistä on ollut
apua, sekä sisäjumpasta :) :)






Ehkä voi sekin innostaa, kun olemme haaveilleet ensi alkutalvesta
tehdä vähän pidemmän reissun aurinkoon.
Siellä ainakin kävellään, jos vanhat tavat pitävät paikkansa.











No se siitä, pieni huomautus vain.............haaveilla saa aina !!!


Onneksi meillä isäntä tykkää hoitaa puutarhaansa, muuten meillä ei sitä tietenkään olisi.






Eipä olis näitäkään herkkupaloja puuron päällä, tai jälkkärinä.







Isäntä poimii mulle mehumarjat puskista, niistä minä olen tehnyt 
ihan itse mehut.








Olen jemmannut jo maitopurkkeja................en vielä mehuja varten...
mutta näitä varten:






Hän esikasvattaa perunat ja laittaa ne maahan kun ilmat lämpiävät.
Nämä ovat niitä varhaisperunoita, normi perunat pannaan suoraan
maahan.







Tässä on niitä varhaisperunan istutusta.
Edellinen vuosi onnistui tosi hyvin, lapinpuikulat.
Mutta viime vuonna ei niin hyvin, juureen tuli paljon, mutta olivat
tosi pieniä, muutama hyvän kokoinen.




Minä asuisin mielelläni vaikka rivitalossa. Isäntä ei vielä ainakaan
suurin surminkaan asuis !!!!

Tuumas vain; mä haluan kaataa puuni mistä tykkään, tai istuttaa
minne tykkään. 
Se siitä ja sen kestävyydestä.






No mitäs mulla täällä on asua, kun suuremmat työt tekee isäntä.
Mä laitan kesäkukkia ja hoitelen niitä.
Eikö se työnjako silloin mee tasan :) ???










Nautin minä kun kevät kukat puhkeavat tuolta maan alta.









Mitä tänä keväänä, kun tää talvi on ollut sitä mitä on ollut !!!

No katsotaan ja nautitaan auringosta niinkauan kun se paistaa.
Eikö se vähän luvannut lumisadetta. Eilen meillä tuli muutama 
haiven.Siihen se loppui, hyvä kun hiutale ehti maahan asti !!!


Näin se menee, välillä nautin auringonpaisteesta, ja välillä en,
varsinkaan kun migreeni on knupissani.
Eipä paljon nautita auringosta, päinvastoin mä meen karkuun !!!!
pimeeseen koppiin ja oon siellä Söör Migrenin kanssa kahdestaan.

Kyllä Sööri aikansa on mun kaveri, mut kyllästyy sekin ja lähtee,
ties minne, tullakseen uudestaan kylään :)