HYVÄÄ VIIKON ALKUA !

Nyt alkaa jälleen uusi kuu sekä uusi viikko. Ollaahan jo kolmatta päivää menty syyskuuta.
Ilmat senkun jatkuvat sateisena. Eilen oli kuitenkin vielä lämmintä auringossa melkein 28,5 ast.
Pikku koiramme laittoi eile sydämeni tykyttämään.
Kuulin että jostain päin kuului vinkuvaahaukkumista.
En oikein pystynyt sitä paikallistamaan. Huutelin Rufusta ja välillä kuulin vinkumista.
Kuljin pitkin pihaa ja kadulla kävin myös katsomassa.
Otin pyöräni, koska vinkumishaukkuminen kuului jo vähän kauempaa !!
Kyllä oli hirvittävää katsella pitkin ruohikkoista ojien reunoja, kun koko ajan pelkäsin näkeväni musta möykyn.
Sydän tykytti, mutta etsimistä oli jatkettava.
Itku kurkussa pähyilin piennarta, ja välillä kuulin vikinää. Siinä vaiheessa ajattelin sen olevan loukkaantunut ??:=(
Jonkin ajan päästä huomasin naapurin rouvan tulevan vastaan minua samojedin pystykorvan kanssa.
Aaaaaah mikä ilmestys, siellä miedän pikku tiitiäinen oli ison koiran edessä haukkuen vinkuvalla äänellä.
Rufus oli lähtenyt naapurikoiran kanssa lenkille, mur mur, ajattelin minä, mutta huokasin syvään ja helpottuneena.
Naapuri tuumasi, että hänen oli käännyttävä takaisin päin kun meidän koira seuras koko ajan eikä ymmärtänyt kääntyä kotiin !!
Rufus änkesi heti syliini, ja minä yritin tasapainotella pyörän ja koiran kanssa, ettei me kaikki olla ojassa rähmällämme.
Jotenkin meidän koiruli pelkäs, mutta kuitenkin viehätti uusi tuttavuus, ettei muistanut koko asiaa, siis pääasiaa...pihasta ei mennä minnekään.
Tänään olen sitä opettanut että pihapiirissä on oltava, ja komensin sitä heti kun näin sen menevän kadulle päin.
Meidän tie ei kuitenkaan ole kovin vilkas liinkenteinen, mutta yksikin auto riittää :=( !!
Rufus istui ulkona tasanteella ja katseli maailmaa siltä persvektiivistä.
Arvatkaa vaan mitä se teki???? no merkkas mun yhden kukkapurkkini molemmin puolin.
Että viisas oli, tai ei ollut, kumpaako sitä nyt ajattelee !!
Jospa tajuis että siinä lähettyvillä pitää olla. Onneksi päättyi eilinen päivä hyvin.
Vieraita meillä kävi illalla, oli oikein mukava jutella, vaikkakin ikävä ja suru oli molempien perheiden yllä :=( !!
Mieheni serkku ja vieraamme sisar oli juuri lauantaina saateltu haudan lepoon, odottamaan ylösnousemisen päivää. :=( :=( !!! Mutta elämä on jatkuttava, vuoron on iloa ja vuoroin surua, elämä on tätä !
Illalla vielä sain yhden sukkaprojektin valmiiksi. Näitä nyt ei ole kovin paljon valmistunut, olen vähän säästellyt kättäni.
Pian lähden uuteen teippaukseen. Kuten olen jo ilmoittanut että huomenna se alkaapi, nimittäin vesijumppa.
Sukan lanka on 7.veikan lanka, ja eilen aloitin uuden sukan vartta kutomaan. Jospa nyt tajuaisin tehdä vähän pidemmät varret. Haaveilen ittelleni melkein polvisukan pituisista sukista. Katsotaan mitä tuleman pitää ??

Siinä ne nyt ovat valmiina odottamassa käyttäjäänsä. Löytyy varmasti jostakin nimittäin se käyttäjä :=)!!!

Hyvää alkavaa viikkoa teille kaikille lukijoilleni, mukavaa kun käytte vierailulla.