RUFUKSEN KANSSA !

Niin on mennyt mukavasti tämä aika, kolmas päivä, Rufuksen kanssa. Olemme kävelleet ja tutustuneet uuteen ympäristöön.
Kävimme mökeillä jotka tulee olemaan Rufukselle myös tärkeitä etappeja.
Aamulla hain lehden, opetin sitä ettei tule tielle, niin Rufus istui pihan puolella kun menin hakemaan postiloorasta päivän lehden. Enhän minä ottanut kuin kolme askelta, mutta sen aikaa koiruli istui nätisti ja odotti minua.
Annoin lehdestä puoliskan sen suuhun ja kuinka tärkeän näköinen se oli kun toi lehteä sisälle. Koko matkan jaksoi kantaa sitä suussaan.
Kovasti kehuin sitä ja kiittelin !
Seurakoira se on selvästi. Joka askeleella se seuraa perässä ja katselee mitä teen.
Lakaisin lattioita, ihmetteli Rufus mikä vempain mulla on kädessä.
Välillä päästin sen pihalle, se istui rappusilla ikäänkuin parempikin vahti !!!
Hyvin pysyi jomman kumman oven lähettyvillä, eikä lähtenyt pihasta pois. Viisas koira :=) !!!!
Nytkin kun tulin tänne työhuoneeseen niin kantoi ensin palloa suussaan ja sitä piti heitellä muutaman kerran sille. Sen jälkeen se kapusi syliini, yritin kirjoitella jotakin koneella, mutta Rufus näki paremmaksi mennä lattialle makaamaan, tosin minun lähelleni.

 Tässä on Rufuksen emä, on ollut musta, jotenka meidänkin koiruli voi kenties muuttua tämän väriseksi, aikasta jännä juttu, Emä on vasta 2 vuotias:

Rufuksella karva näyttää välillä ruskeanmustalta, taasen jossakin valossa harmaanmustalta:

Niinkuin huomaatte kuono on selvästi harmaa, eikä koiruli ole iällä vielä pilattu. Ei siis ole vanhuuden  väriä!!

Odottelen vanhempaa poikaamme perheensä kanssa tänne meille poikkeamaan. Tulevat katsomaan uutta perheen jäsentä. Mitähän tytteli tuumailee, poika-vauva on vielä niin pieni ettei hän koirasta ymmärrä.

Kyllä mulla on ollut ikävä heitä, kun mummalla on niin ollut mukamas kiiruita etten ole heitä nähnyt pitkääään aikaan !!?? 

Mihinkä tämä mumman aika on oikein mennyt,??? menoja ja menoja on ollut monenmoista. 

Pitkiin aikoihin, ainakaan viiteen vuoteen, en ole pystynyt paljon istumaan tai kävelemään pitkiä matkoja, tuon selän/jalan takia.

Onneksi tämä viimeinen leikkaus joka tehtiin viime vuoden marraskuussa, helpotti oloani, että on ollut nautinnollista mennä ja kävellä! Ihanaaa !!!