Innostuin siivoamaan ja mieli teki laittaa vähäsen jouluisia juttuja esille.
Innostuin siivoamaan ja mieli teki laittaa vähäsen jouluisia juttuja esille.
Eilen kävin tekemässä kävelylenkin.
Tiellä oli jäätä ja sen päällä pieni hinu lunta.
Kyllä piti taiteilla että pääsi kävelemään lenkin, tuntui että puolta enemmän oli matkaa.
Joka toinen askel lipsahti, vaikka mulla oli nastakengät jalassa ja sauvoissa piikit.
Koiran tassut eivät meinanneet pitää ollenkaan. Rufus juoksi edestakaisin, niin kun piti pysähtyä,
liukui vain pitkälti.
Onneksi pääsimme molemmat onnellisesti kotiin.
Tänään kun kävin keskustassa asioilla, niin voi äly kun oli liukas.
Lipsun lipsun jalat tekivät, hyvä kun pysyin pystyssä.
Kauppaan asioille mennessäni, huomasin kukkaroni hävinneen. APUA !!!!!!!
Kattelin laukut ja mietin mihinkä se jäi. Lähdin kaupasta pois ja ajattelin
ensin käydä kattomassa autossa, oliko se jäänyt sinne.
Mua vastaan käveli nainen kukkaroni kanssa. Hän ojensi sen mulle kun sanoin sen olevan mun.
Oli kuulemma ollut pihassa, pudonnut koppani päältä.
Onneksi se löytyi ja kiittelin naista kun oli löytänyt sen.
Kaupasta lähtiessäni piha oli lipoonen, piti oikein hakea lumisia kohtia.
Aurat olivat vetäneet lumen pois jo aamuvarhaisella ja niin jää oli vain jäljellä ja kaikenlisäksi
satoi vettä sen päällä.
Ympyrässä oli ajettava varovaisesti, yhtään ei saanut jarrua painaa, muuten olis auto
mennyt kuin höyhen ympärää.
Olkaa tekin varovaisia ajatte autolla tai pyörällä tai kävelette.
Piti tehdä muutakin kuin vain joulukortteja. Alkoi sen verran kyllästyttämään jouluaihe, !!!
Jatkoin Craftaamossa tehtyä arttikirjaani.
Ensin tein sivun, jotenkin alkoi tökkimään, en saanut inspistä aukeaman toista sivua.
Aluksi gessosin sivun, repelin reunoja ja taas valkoista gessoa .
Sen jälkeen mietin minkä kuvan laitan siihen. Miehen valitsin koska edellinen sivussa
oli nainen.
Hohhoijaa siitä se vasta alkoi miettiminen mitä kuvan kasata yhteen muiden koristeiden kanssa.
Tuohon alatekstiin liittyen löysin kameran, rattaan stanssasin ja tein siitä vähän niinkuin
ruosteisen, sopii hyvin tollaseen vintage- tyyliseen.
Pieni hakaneula sekä tekstiin pienen pieni niitti.
Toinen sivu aukeamasta; päädyin laittamaan siihen pariskunnan.
Pitsiä, vanhaa kirjansivua, silkkipaperia, stanssasin paperipitsin, myös oikeaa pitsiä, perhonen, pieni kakkupaperi, puolihelmiä, kiiltokuva, lopuksi valkoisia roiskeita.
Viikonloppu 23-24.10 oli craftaamo tilaus Ikaalisten kylpylässä.
Paikkalipun ostin jo kesällä, sekä hotellihuoneen, ja yhdelle kurssille ilmoitin itseni.
Siinä on pakattu askarteluvälineitä ja pienimäärä vaihtovaatteita.
Lauantai aamulla lähdin yksin ajelemaan (7.00) ja mikä ilma oli. Lunta satoin viistosti.
Kolmostiellä oli kaikki liikennemerkit lumen peitossa.
Ajelin tosi hiljaa 60-80, onneksi liikennettä oli vähän.
Jokainen sai tehdä mitä halusi, tein useita joulukortteja.
Yhdellä kurssilla olin lauantaina .
Siellä tehtiin vanhaan kirjaan artjournalia.
Tein yhden aukeaman.
Kirjan sivuja suurin osa revittiin pois, ettei tule liian paksuksi, muuten kirja ei mene kiinni.
Gessosin sivut ja tuputtelin ruskeaa mustetta. Pohjaan laitoin leimalla tekstiä ja tähtijä.
Asettelin kuvan sekä vanhaa kirjan sivua ym. koristeita.
Olen ihan tyytyväinen, koska mun ongelma on että laitan liian paljon koristeita.
Hotelli huone oli tosi hyvä, asuin yksin näin isossa kämpässä.
Aamupala kuului hintaan.
Lauantaina ovet askartelutilaan avautuvat klo 10.00 ja siellä sai olla yöhön asti 24.00.
Minä lähdin jo 22.00 selkä oli aika kipeä, jännittävän ajomatka takana.
Aamulla ovet aukesivat taas meidän porukalla klo 9.00.
Kotia kohden lähdin n. 16.00.
Onneksi valoisuus riitti kotiin asti, eikä satanut lunta, tosin oli märkä keli.
Autojonoa oli molemmilla kaistoilla.
Yksi kynttilä paloi pöydällä, Taru Jehkosen/ Jehkottaren muistoksi.
Hän oli perustanut nämä Craftaamo tapahtumat.
Hän oli n. 50 v. taiteilija, jonka livekursseilla sain minäkin olla.
Hän piti livekurssia keskellä viikkoa, ja päivän päästä tuli tieto hänen kuolemastaan.
Kyllä se kosketti minua, ja satoja muita askartelijoita ympäri Suomea, ja varmasti hänet
tunnettiin myös ulkomailla.
Olin ekaa kertaa Craftaamossa, enkä ole missään muuallakaan ollut kursseilla.
Oli tosi hieno tapahtuma, ja monet tunsivat minut facen kautta ja tulivat moikkaamaan.
Uusia tuttuja ja ystäviä sain. Jos vuoden päästä järjestetään ehdottomasti menen mukaan.
Jos on vielä sama paikka, niin ei tarvitse jännittää ajomatkaa eikä varsinaista paikkaa.
Oli tämä kyllä mielenkiintoinen tapahtuma, ja kun korona vielä esti kaksi vuotta tätä järjestämistä.
ATC (engl. Artist Trading Card) on keräilykorttien taiteilijaversio, jonka alkuperämaana pidetään Sveitsiä[1]. Kortin koko on 64 × 89 mm. Kokorajoituksen lisäksi aloittelijan tulee ottaa huomioon, että ATC-kortteja ei saa myydä, vaan niitä vaihdellaan harrastajien kesken.
Kortit ovat nykymuodossaan osa ns. mail art -liikettä, jossa kaikentasoiset taiteilijat vaihtavat valmistamiaan teoksia joko postitse tai henkilökohtaisesti. Kortit ovat joko uniikkeja tai samaa korttia on valmistettu hyvin pieni määrä. Maalaukset, piirrokset, valokuvat, leimatut kuvat, digitaaliset kollaasit, sekatekniikka yms. esiintyvät korteissa yleisesti. ATC-kortit eivät yleensä ole laminoituja tai muovitettuja, vaan niitä vaihdetaan keräilykorteille tarkoitetuissa muovitaskuissa tai sellaisenaan.
Kortin kääntöpuolelle ohjeistetaan yleensä laittamaan teoksen nimi, signeeraus, päivämäärä ja numero,
Tässä teille vähän tietoa näistä pienistä korteista.
Olen innokas näitä tekemään, ne on niin ihana tehdä juuri ton kokonsa vuoksi, ja ihan mikä voi olla aiheena.
Minä en ole missään vaihtorinkissä, koska en kerää näitä kortteja, mutta sain jostakin facen ryhmästä,
tiedon että voin antaa nämä vaikka happy mailina.
Näitä ei siis saa myydä.
Tässä mun tekemiä ATC-kortteja
Syyskuun loppupuolella mulla alkoi joulukorttitalkoot.
Viime vuonna 16.9 ehkä vähäsen myöhässä tänä vuonna.
Olen tehnyt jo yli 60 kpl mutta tänä vuonna jaksotan korttien teon.
Välillä korjaan kaikki jouluiset välineet ja materiaalit pois.
Tänäänkin innostuin tekemään junkkiskirjaani, muutamia koristeita.
Laitan teille tänne niistä kuvaa jossakin vaiheessa.
Päivällä kävin lenkillä, olen edelleen yrittänyt kuntouttaa tuota oikeaa puoltani, varsinkin
kävelyssä. No pidentänyt olen myös matkaa, mutta edelleen kipeetä ottaa.
Olin ihan poikki kun pääsin kotiin, vielä ruoka oli tehtävä ihan alusta asti.
Menin ruuan jälkeen työhuoneeseeni ja innolla rupesin väsäilemään.
Nyt oli pakko tulla kahdeksan jälkeen huilaamaan selkää.
Tässä on mukava istuskella ja kirjoitella teille.
Laitan joulukortteja teille esille, tuskimpa ihan 60 laitan vain osan ettette kyllästy.
Yhtenä päivänä paistoi aurinko ja oli niin hieno ilma, jotenka päätimme lähteä
autolla merenrannalle katsomaan rannikon ruskaa.
Otimme kahvipullon sekä eväät mukaan, kun tiesimme saaressa ei ole mitään tähän aikaan
auki, siis ruoka/kahvipaikkoja.
Rufus koiramme pääsi myös mukaan.
Menimme lautalla meren yli, Pergöön saareen.
Vähän koiraa jännitti, mutta sylissä oli turvallista katsoa merta.
Saaressa oli paljon taloja, melko uusiakin. Siellä asutaan ympärivuoden.
Lautta kulkee ilman aikataulua, heti kun auto on rannalla sai ajaa sisälle ja niin
taittui ylitys hyvin.
Mennessä meitä oli neljä autoa, takaisin oli viisi. Rannalla odotti iso rekka ja muutama henkilöauto.
Paljon oli venelaitureita ja veneitä, varmaan saarissa on mökkejä.
Kun varsinaisella saarella oli minusta ihan talviasuttavia taloja.
Kalastaja/kalastajiakin saarella oli, mutta missään kalasatamassa ei myyty kalaa.
En tiedä myivätkö ns. yksityisille vai haettiinko aamulla kalaostajat suoraan.
Rakennukset olivat hyvin hoidetun näköisiä, toimintaa oli.
Takaisin lähdimme Meteriootin kautta, jossa tuhansia kurkia ja joutsenia tekevät välilaskun
viljapelloille joissa puinnin jälkeen on syötävää.
Tollaisia parvija oli mielettömästi, ja niiden äänekäs meteli kuuluu poikamme pihalle.
Tosin tällä kertaa emme heille poikenneet, oli kiirus kotia laittamaan ruokaa ja saunaan.
Meillä on pojan 9 v. synttärit parin viikon sisällä.
Oli kiva reissu, kilometrejäkin tuli kummasti yli 350 km.
Ruuan ja saunaan jälkeen olin ihan poikki.
Matkustaminen avartaa mutta myös väsyttää.