PÄÄSIÄISVALKIA.

Meillä täällä pohjanmaalla on tapana polttaa pääsiäisvalkiaa, elikkä
kokkoa.

Mekin keräsimme kaadettujen havupuiden oksia ensin pohjalle,
sitten alkoikin varsinainen työ.

Katselimme kaikki puorit ym. missä olis poltettavaa.
Kyllä sitä kertyikin, vanhoja mun kouluaikaisia vihkoja, kirjoja, vanhoja huonekaluja,
ym. rompetta.

Siitä tulikin tosi iso kokko/valkia.

Kaikkea sitä onkin säilyttänyt..................ja tosi kauan !!!
Onneksi sain ton isännänkin viimein tajuamaan, että noita vanhoja kalustoja
ei kukaan käytä enään.
Arvatkaa vaan kuinka paljon hiiren kakkaa oli yhden jos toisenkin 
laatikon sisällä...............YÖK !!!!

Tenavat odottivat innolla, piti hätyyttää niitä kauemmas, kun tiedettiin valkian
kuumuuden.

siinä ensimmäinen kulma syttyi..........................jatkui.................

Ennen polttoa kysyimme palolaitokselta, saako polttaa ??
Meillä päin oli jo nurmikkopalo vaara.
Mutta onneksi ei aurinko enään kuivattanut peltoa, ja vanha heinä oli
kulotettu etukäteen pois.

Miehet ehtivät vielä pelastaa tulesta itselleen lavitat, eihän sitä jaksanut
seisten katsella.

Tuumailin heille, että istumapaikat ovat kalliimpia !!

Mitähän yläilmoissa näkyy, kun sinne noin pitää tähystää ???

Rufus tietenkin piti olla siellä missä muutkin.

Hyvin valkia paloi, ja tosi tyynni, ei jäänyt kuin pieni tuhkakasa.

Isäntä sitä vartioi myöhäsemmälle, me lähdettiin jo saunaan lasten kanssa.

Tältä pikkumieheltä puuttui vain kirves.......................piti saada kepistä pienempiä
paloja. Mutta kirveen käytön oppi siirreettin myöhempään ajankohtaan.

Voimat ne jyllää kuin vähäsessä kylässä.............papua löytyi................keppi katkesi
pelkällä lihasvoimalla.

VALKIA.

Täällä pääsiäistä vietellään suht hiljaisuudessa.

Tiskikone pitää omaa ääntänsä, Rufuksen kanssa leikitään, sehän on kivaa ainakin sen mielestä.

Poika ja hänen vaimonsa ovat ihan mahdottoman koiraihmisiä.

Rufuksella on mukavat päivät, kun me kaikki neljä huomataan sitä
vähän liiankin kanssa.



Eilen meillä oli pääsiäisvalkian vuoro.

Siinä se on juuri sytytetty.


Aurinkokin vielä paistoi kilpaa tän valkian kanssa.

Pikkuhiljaa valkia hiipui, kun osa oksista oli vielä maassa kiinni
jäätyneenä.

Kummasti sitä tarkeni, mutta jossakin vaiheessa alkoi varpaita
kylmäämään.
On se maa vaan aika kylmää vielä, vaikka mulla oli talvilenkkarit 
jalassa.

Yleensä paistamme makkaraa, mutta tällä kerralla emme tehneet.
Syynä oli ettei vatsaan mahtunut yhtikäs mitään.

Söimme ruuan niin myöhään ja tietenkin oli sortteja enemmän
pöydässä, mämmiä tietenkin kera kunnon kerman.
Nami maiskis, mutta kyllä oli täyttävää.

Aurinko laski metsän taakse ja pian menkin siirryimme sisälle.

Puettava oli hyvin, sen verran meillä on kylmä.

Tuuli oli pohjoisen puolella, lämpötila lähellä yhtä.
Yöksi mittari meni selkeästi pakkasen puolelle.

Kyllä tuli vain äkkiä hävittää ison kasan tavaraa ja roskaa.

Mutta kauheeta olis jos koti syttyis palamaan.

Sitä joskus on ajatellut, kun on kotiin päin menossa, mitenkä
reagois, jos oman kodin tilalla olis tollanen kasa.


En toivo ikinä sellaista tapahtuvan.

Tavaran saa aina korvattua uusilla, mutta ihmishenkeä ei.


Joskus olen miettinyt mitä ottaisin mukaan, jos ehtisin tulen alta ottaa.


Valokuvat ovat aika tärkeä muisto, mutta niitäkin on niin paljon
etten kyllä yksin jaksais kantaa niitä pihalle.

No toivotaan ettei tätä tarvis koskaan tehdä, mutta hyvä on 
näitäkin asioita miettiä etukäteen.



Ilta sujui mukasti mukavassa seurassa, ja vähän vielä herkuttelua :) :)

Rufus lähettää teille kaikille hyvää pääsiäisen loppua.
Te jotka menette töihin, jaksakaa pian on taas viikonloppu.