A. AHLSTRÖM.

Ahlströmin Noormarkun ruukkialue on yksi Suomen suurimmista ja näyttävimmistä ruukkialueista.

Se on ollut vuodesta 1870 alkaen Ahlströmin omistuksessa, ja juuri tänä aikana se on rakentunut nykyiseen loistoonsa.

Ruukin varhaishistoriaa

1400-luvulla Noormarkussa sijaitsi kartano, jota kutsuttiin Herrgårdiksi. Vuosisatojen aikana sillä oli useita eri omistajia. Vuonna 1795 Herrgårdin tila siirtyi kenraali-adjutantti Carl Constantin de Carnallille, joka sai vuonna 1806 tilalle Ruotsin kuninkaalta privilegion eli oikeuden rautaruukin perustamiseen. Noormarkun ruukki oli viimeinen Ruotsin vallan alla Suomeen perustettu rautaruukki.

Ahlströmin omistukseen 

Vuonna 1863 ruukki siirtyi porilaiselle kauppiaalle Karl Johan Lönegrenille, joka kunnosti muun muassa heikosti toimineen Makkarakosken sahan. Lönegrenin jouduttua taloudellisiin vaikeuksiin Noormarkun ruukki tuli pakkohuutokauppaan vuonna 1870, josta sen maa- ja metsäalueineen osti merikarvialainen liikemies Antti Ahlström. Ruukki oli uudelle omistajalleen siirtyessään varsin huonossa kunnossa, sillä sen edellisillä omistajilla ei ollut taloudellisia resursseja alueen ylläpitoon ja kunnostamiseen.
Ruukin siirryttyä Ahlströmille saha paloi vuonna 1875 ja paja kahdesti vuosina 1883 ja 1893, joten sekä paja että saha jouduttiin rakentamaan uudelleen. Viimeisen pajan palon jälkeen paja päätettiin rakentaa kivestä.

Kiinnostava kokonaisuus

Ahlströmin suku rakennutti reilun 60 vuoden ja kolmen sukupolven aikana ruukkialueelle kolme merkittävää suvun asuinrakennusta eli Isotalon, Havulinnan ja Villa Mairean sekä runsaasti muita huomattavia rakennuksia, kuten Pääkonttorin, Klubin, työväenasuntoja ja virkailijahuviloita. Yhdessä nämä rakennukset muodostavat varsin näyttävän ja mielenkiintoisen kokonaisuuden. Noormarkun ruukki on edelleen Ahlströmin suvun omistuksessa.




Tässä pala historiaa, laitan kuvia sieltä.
Käytiin viettämässä serkkuni synttärijuhlia siellä.


Edessä pihassa oli laatoista tehty A.A.
A. Ahlström.

Tämä rakennus oli varsinaisesti tyystin ravintola.

Monumentti ravintolan edessä.


Alla salia jossa söimme.

 

Ruokailun jälkeen kiertelimme isoa puutarhaa.

Komeita rakennuksia oli siellä sun täällä, oma vesivoimala,
kenties on ollut käytössä aikojen alussa.

Mahtavia siltoja ja vesistöä.

Upeita rakennuksia oli pitkin puistoa ja hyvin hoidettuja pihoja.

Isäntä huomaa  merkillisiä juttuja puussa !!!


 

Keskellä runkoa oli omituinen kolo. Puu oli silti hyvinvoivan
näköinen.

Puutarhassa oli kukkia ja kukkakaarija, käytäviä joita pitkin
oli hyvä kävellä.

Kauempana vilkahti linna, kenties siellä asui Ahlströmin sukua.

Näitä isoja taloja oli tosi monta.

Iso rakennus, missä on kello katolla, muistaakseni oli yksityisaluetta.


Muuten noita käytäviä pitkin sai käveskellä rauhassa.



Vanhoja omenapuito oli jäljellä, hyvin näytti tulevan omenoita.

 

Aika käppyräinen runko.


 

Omenapuut olivat ihan kävelyreitillä, en tiedä olisko ollut 
lupa ottaa omenan tai kaksikin.
Ei ainakaan ollut kielletty lappua, eikä aitaa ympärillä.



Siellä oli mahdollisuus majoittua.
En vain tiedä mikä noista taloista oli majoitus tarkoitusta
varten.


Tien toisella puolella oli samantyylisiä taloja, mutta
pienempiä.


Täällä pidetään kokoustapahtumia, luontoretkiä, saunailtoja, erilaisia juhlia  ym.toimintaa.


Lounas oli arkisin klo 11-14.
A´la carte ravintola ma-pe 16-21.




 

 Nämä kukat ovat ihan omasta pihasta.