Lukijat

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

MUUTANKO OMAA PERSOONAANI ??








Yhtenä päivänä mietin, voinko muuttaa omaa persoonaani.
No tavallaan kyllä se vuosien varrella on muuttunut.

Kun menin naimisiin mieheni kanssa, muuttui oma minä siten,
että oli otettava huomioon toinenkin.

Tietenkin olin jo opetellut tuotakin asiaa esim. työpaikalla.
Ei siellä aina menty minun tahtoni mukaan, enkä voinut yksistään
pyöriä oman navan ympärillä.

Paljon oli silti opittavaa, kun yhteen muutettiin !!
Aluksi se MINÄ tahtoi nousta liiankin helposti pintaan.


Mutta kun toista rakasti, huomasin että tuohon rakkauteen sisältyi
myöskin välillä oman tahdon kieltäminen.
Ei aina ollut oikeassa, opin kuuntelemaan myös toisen mieli-
piteitä sekä kunnioittamaan niitäkin.


Iltapalan jälkeen, pesin silloin käsin astiat, isäntä kyllä ehdotti jättämään teekupit pöydälle aamua varten !!
Ei sitten puhettakaan, tiski-ruokapöytä oli oltava puhtaita kun aamulla noustiin sängystä ylös, ja lähdettiin.
Samat, mutta puhtaat kupit, nostin pöydälle, ja taas tiskaus, inhosin tulla töistä kun pöydällä oli aamuiset kupit. !!!


Turhanpäistä ja turhaa touhua, isäntä oli oikeassa, mutta en sitä silloin ymmärtänyt, puhettakaan että olisin antanut periksi.

 





Välillä suutuin ihan mitättömästä asiasta, onneksi en ole pitkä vihainen.

Pyydän helposti anteeksi. Hm hm vaikka joskus olen ollut oikeassakin.
Mutta helpommalla pääsi !!!

Kun ensimmäinen lapsemme syntyi, silloin sitä  oppi jakamaan
osan omaa  elämäänsä, mielipiteitään, jopa omaa persoonaansa.

Sydämeeni mahtui kaksi tärkeintä ihmistä, rakkaus jakaantui
kahteen osaan. Mahtavaa, sitä riitti pojalle sekä miehelleni.








Aikaa riitti .....luulisin molemmille, ainakin näin jälkikätee kun niitä
tilanteita muistelen.

Lapsi oli ensisijalla, jo siinäkin asiassa, hän tarvitsi hoivaa ja huolen-
pitoa moninkerroin enemmän kuin mieheni.
Mutta ei hänkään ilman ruokaa jäänyt, sai puhtaat vaatteet ym.

Isommissa asioista päätimme yhdessä !! 
Mm. minne muutamme kerrostalosta, ja minne ???

Jotenkin oma mieleni kanssa olin sujut siitä minne asetumme asumaan.
Sitä ei tarvinnut yhtään miettiä.
Vaikka edessä oli muutto kaupungista maalle.






Kait se oli suurta rakkautta miestäni kohtaan, ja tunnustus hänen ihanteelleen.

Ei se minun persoonaani mitenkään muuttanut !!

Minäkin rakastuin maaseutuun, luonnon hiljaisuuteen.
Mutta en rakastanut maatöihin enkä elukoiden hoitoon, onneksi niitä ei edessä näkynytkään.
Enkä rakastanut metsässä samoiluun enkä marjastamiseen.
Minua inhotti kaikenmaailman ötökät, hämäkin seitit hämähäkkeineen.

P.s. enkä vieläkään tykkää metsässä oleskelusta.


Mitenkä kävi rakkauden, kun toinen lapsistamme syntyi ??
Sehän jakaantui kolmeen osaan, mahtavaa, se osasi leventyä, aina vain
sydäämeni mahtui rakkautta lisää !!!








Persoonana minä en muuttunut, olin puhelias, tunteellinen, kiukkuinen,
välillä oma ääneni nousi valsettiin, kun poikia piti komentaa, siinä sivussa sai isäntäkin kuulla kunniansa.
Joskus nuo valssettiäänet kyllä olivat turhia,,,,myönnän !!!!!!!!!


Perheen kasvaessa, ihan siinä sivussa opein keittämään ruokaa
isompia annoksia, siivosin ripeämmin, leivoin, pesin pyykit.
Enkä noissa hommissa odottanut isännän apua, hän oli ansiossa ja toi
leivän kotiin, minä kotiäitinä.








Kun töppöstä pani vinhammin eteen, ehdein myös vapaaehtois- työhönkin mukaan.
Se oli antoisaa aikaa, siinä jälleen opittiin ottamaan muutkin
huomioon. Ei vain omaa perhettä, vaan toisiakin perheitä.


Persoonani ei muuttunut kuin hitusen verran, tarkka kun olin kodin puhtauden suhteen, kaikki esineet piti olla tiptop. Tuolit laitettuna
pöydän alle, lelut kerättävä koppiin, välillä jopa päiväunien aikaan.
Huh huh, se kyllä aivan turhaa. Iltajärjestely oli tehtävä, mukava
herätä siistiin kotiin. 


Entä kun kolmas lapsemme syntyi perheeseemme.
Huh tuntui kun sydämeni oli pakahtua siitä rakkauden tunteesta,
jonka hän toi minulle.
Pitkän ja tuskallisen odotuksen jälkeen, odotettu pienoinen,
meidän kaikkien ihailtavana.

Taas kerran huomasin ..............rakkaus senkun lisääntyy ja jakantuu.

Tavallaan persoonani muuttui myöskin, ei se perus Tuija mihinkään
hävinnyt !!







Minä olin sama mieleltäni, tunteeltani, puhua pulputin kenties enemmän, nyt oli kolme lasta joille piti asioita selvittää.
Tietenkin siinä samassa isäntäkin sai selvyyttää mm. lasten pukeutumisesta, koitin opettaa mitkä värit sopivat yhteen.
No vähän huonolla menestyksellä..............aina kun lähdimme jonnekin,
kasasin joka lapsen vaatteet sängyn päälle.
Toiset lapset pukivat itse, pienemmän isäntä ja minä jos ehdein.

No tietenkin ehdein, kyllä työ opettaa............nopeutta lisää moneen
asiaan.

Monet vuodet kasasin isännänkin vaatetuksen, eipä tarvinnut pukea kuin yhden kerran.

Muuten edelleenkin isäntä kyselee........mikä paita.............mikä kraka....puku päällekö............farkut.............suorat housut ???








 Nyt kun olemme kahdestaan täällä kotona, onko rakkaus hävinnyt ??
No ei tietenkään se on vain juurtunut syvemmälle, laajentunut neljään lastenlapseen, miniöihin, koiriin ja välillä kissoihinkin.














Persoonani..............olenko sitä muuttanut. No näinkin voi sanoa:
onhan sen pakko ollut muuttua yli neljänkymmenen vuoden yhdessä olon aikana. En tarkoita rakkautta, vaan ihan omaa itseäni.

Olen vanhentunut, saanut kylkiäisiksi sairauksia, iloisuus säilynyt,
puheliaisuus ehdottomasti säilynyt.
Sosiaalisuus jonkin verran vähentynyt, johtuen sairauksistani ja omista voimavaroistani. Se ei kuitenkaan minua haittaa, en ole mökkiintynyt enkä tyystin jäänyt tänne mettäperälle.

Harrastan käsitöitä, korttien tekoa, vähäsen lukemista, enemmänkin pitäisi, mutta on myös tullut harrasteeksi tämä bloggailu, kivaa !!
Kodin koristelua, en voi sanoa somistelua,tai sisustamista, kun en sitä osaa.
Kukkien laittoa, se ei ole minulle asetelmien tekemistä tai kukkakimppujen tekoa, ne ovat siinä mihinkä asentoon jäävätkin.


 











No tuota tosta tiptop-olostani olen aikamoisesti luopunut,
ei vain jaksa niin ei jaksa.

Siivoan kun jaksan, vaikka olis pakko useammin sitä tehdä.
No melko tiptop olen noiden pikkutavaroiden kanssa.
Tuolit pöydän ympärillä, ne on pantava aina pöydän alle.
En ymmärrä miksi ne pitää jättää hujan hajan. ???






Olisivat näin kuten kuvassa, ei niin ei, siis miksikö ????
Voin jossakin postauksessa kertoa sen teille.


Vaunuuttelemme pari-kolme kertaa kesässä, käsityö, lukeminen, sekä välillä Rufus mukana.
 





 Jonkin verran matkustelemme myös ulkomailla.
Useammin tekee mieli lämpöön sekä mereen uimaan.
Se on vain yksinkertaisesta hyvin mitättömästä asiasta
kiinni...............EUROISTA !!!!










Eikuin EUROJA säästämään, ja silloin se matka taas
tuntuu mukavalta. On kuin sen ansainnutkin !!!!!





Tällaisia kuulumisia/mietteitä tänään, palataan
taas joskus uusin ajatuksin.

Teille vain tiedoksi minun persoonani
ei ole muuttunut kuin inan=vähän,
olen sama Tuija, kuin silloin joskus nuoruudessani.








 






 

20 kommenttia:

  1. Olisikin hyvä tehdä itsestään "analyysi" -ennen ja nyt. Sitä taitaa yllättyä, onko muutosta nuoreen "minään" vai ne luonteenpiirteet mitkä on syntymässä saatu, ovatko ne säilyneet. Persoonallinen kirjoitus Sinusta!

    VastaaPoista
  2. Olisi mielenkiintoista tavata itsensä nuorempana, tunnistaisiko kaiken?

    VastaaPoista
  3. Oi miten ihanaa kun jaoit kauniita ajatuksia, tuntemuksia ja kokemuksia. Olet niin ihana ja sydämellinen ihminen <3 Olen ollut pari päivää aika herkkänä ja tämäkin sai mut vuolaisiin kyyneliin. Kiitos tästä ja lämmittää edelleen kauniit sanasi kun kommentoit mun videota niin kauniisti että se hivelee sielua ja sydäntä <3

    VastaaPoista
  4. Hieno kirjoitus. Olet monipuolinen ihminen. Rakkaus on siitä jännä luonnonvara, että mitä useammalle sitä jakaa, se enemmän sitä tuntee. Huumorintajusi ainakin on tallella, vaikka terveys on osin mennyt. Sitäkin sinussa ihailen. Melkein kaikissa postauksissasi on ollut joku humoristinen juttu.
    Oikein ihanaa toukokuun jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
  5. Hieno postaus! Ihanaa toukokuun alkua!

    VastaaPoista
  6. Ihana kirjoitus Tuija <3 Jaan toisinaan ihan samoja mietteitä täällä pikkulapsiarjen pyörteissä. Ja laitan minäkin lasten vaatteet valmiiksi, ei mies ole vielä oppinut mitkä sopii yhteen ;)

    VastaaPoista
  7. Voi kun kiva postaus.
    Minä olen muuttunut näiden vuosikymmenien ( 45) aikana, olen rauhoittunut. Töiden ja lapsien hoidon kera olen oppinut edes joskus pitämään suuni supummalla kaikesta turhasta. Nuorena olin sosiaallinen, mutta viimeiset työtkin halusin tehdä, jos mahdollista, etänä kotona. Ja mökkiintynyt olin ihan kybänä. Mies raahaa melkein mut jopa lasten luokse. Vaikka heitä on ikäväkin ja eritoten lapsenlapsia.

    VastaaPoista
  8. Voi miten ihanasti kirjoitit! <3
    Mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
  9. Persoona pysyy aina, mutta olen jakanut elämäni aikaan ennen miestä ja aikaan sen jälkeen kun tapasin miehen. Johtuu ehkä siitä, että tavatessamme olin vasta kuustoista kesäinen.
    Ihana olet Tuija <3

    VastaaPoista
  10. Minua puhuttelevin kohta muutenkin mukavassa tekstissä oli tuo maalle muutto ja suhde metsään. Olen itse muuttanut maalle miehen matkassa - enkä kolmessakymmenessä vuodessa ole rakastunut metsään. Luen kaikista lehdistä juttuja luontokävelyiden parantavasta voimasta - ja ostan tarjousbussiliput Helsinkiin ja kävelen ihania katuja ja nautin ruuhkasta.Viihdyn kyllä kodissani ja suorastaan harrastan puutarhaa, mutta silti kaupunki (suuri kaupunki) on sydämeni koti ja kadut parhaat kävelytiet.

    VastaaPoista
  11. Ihana postaus. Sitähän se on, että jokainen kasvaa. toiset enemmän ja toiset vähemmän. Minusta elämässä kuitenkin viisaus tulee iän myötä vaikkei sitä nuorena ymmärrä/hyväksy. :D

    VastaaPoista
  12. Suorastaan filosofista pohdintaa! Näinhän se on että rakkaus lie ainoa aina uusiutuva luonnonvara, joka ei alkuunkaan hupene jaettaessa! Ihanat rillit sulla oli 70-luvulla ;-) Mä en kestä kun tollaiset tuntuu taas olevan muodissa, ainakin aurinkolaseina...

    VastaaPoista
  13. Kiva postaus! Kiva lukea pohdintojasi ja ajatuksia elämästäsi. Minä ajattelen,että kyllä sitä ihminen joiltain osin muuttuu nuoruudesta. Tulee tätä elämänkokemusta ja tietoa. Mutta rakkaus on ihana asia se tosiaan vaan kasvaa ja laajenee.

    VastaaPoista
  14. Tätä oli mukava lukea. Rakkaus on ihmeellistä, aina sitä vaan riittää.

    VastaaPoista
  15. Tämä olikin syvällinen postaus. Paljon asiaa ja mietteitä itsestä ja siitä kuinka on muuttunut vai onko muuttunut. Rakkauden voimasta ja muustakin pohdintaa. Hyvä vaimo, äiti ja mummu kuultaa kirjoituksissa läpi.

    VastaaPoista
  16. Ihana postaus ja ihana olet persoonana .

    VastaaPoista
  17. Pasi Kaunisto lauloi aikoinaan että Koskaan et muuttua saa, ole sellainen vain, jonka kerran mä sain, ole muisto mun nuoruudestain.... Mun mielestä olis kammottavaa, jos olis aivan samanlainen kuin kakskymppisenä. Onneksi on maailma koulinut ja hionut isompia särmiä. Mutta sinä olit kirjoittanut hienosti.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi !