Pieni esikatselmus minun jouluuni..................useita vuosikymmeniä sitten.
Aloitin siivoamiset kaapeista, joihinkin kaappien hyllyihin panin uudet suojapaperit.
Ikkunat piti pestä,
Vaihdoin aina jouluverhot joka huoneeseen, tai ne oli paremminkin talviverhot.
Matot vaihdoin, pöytäliinat vaihtuivat punaiseksi tai vihreäksi.
Siivosin ihan hullunlailla joka huoneen, ja hyvä ettei jouluaattonakin imuri vielä huutanut !!
Koristelin kotini erilaisilla joulukoristeilla, oli roikkuvaa ja pöydällä pidettäviä,
jopa lattialle tein asetelmia.
Kuusen haki isäntä omasta mettästä, hyvä ettei aattona sitäkin haettu, sehän kuului
perinteisiin.
Ruokaa ostettiin niin paljon, että olis luullut piisaavan seuraavaan
kesään asti.
.
Juustoja ostin useita laatuja, sallaa, silliä, savukalaa, kinkkua, erilaisia salaatteja, viher-
punajuuri-italiansalaattia.
Kotikaljaa yritin valmistaa, tosin harvoin onnistuin.
Joulutorttuja leivoin omasta taikinasta, kerralla useita kymmeniä pakkaseen.
Useita pikkuleipiä, aattoillaksi tein jotakin suolaista, mm. täytetyt letut+salaatti.
Saunassa piti ehtiä käydä aattona, hautausmaalla, laulaa joululauluja, lukea jouluevankeliumi,
jakaa lahjat, joskus kävi pukkikin.
Eka joulu kun olimme uudessa vastavalmistuneessa talossamme, leivoin joulutorttuja.
Äitini aikoinaan teki tortut etukäteen, ja laittoin keittiön kaappiin
.
Ei silloin pakkasia ollut, keittiönkaappi oli ulkoseinää vasten ilman fylliä, elikkä melko kylmä.
Aina piti muistaa panna ovet visusti kiinni, jalat paleli heti.
No tietenkin minä nuorena äitinä tein samoin kuin minun äitini.
Panin tortut keittiön kaappiin.........................oli siinä aika YLLÄRI aattona.
Muu väki oli hautausmaalla ja minä jäin laittamaan joulukahvit sekä tarjottavat pöytään.
Mulle tuli melkein itku, kun avasin torttulaatikon................ne olivat homeessa, tortut väritettynä
vihreällä !!!!!!!!!!!!!!!!
Meitä oli silloin 12 henkeä, ja vaivoin sain kymmenistä tortuista ton määrän joka kelpasi
syötäväksi !!!
EN MÄHÄN TAJUNNUT EROA.........siis kaappien..............toinen oli jääkaappikylmä,
ja mulla oli huoneenlämpöinen öbaut +21-23.
No opein minä tuosta sen, että tortut ton joulun jälkeen pantiin aina pakkaseen.
Se oli se meidän eka joulu talossamme.
Yksi muisto meidän ihan yhteisestä joulusta v-75.
Oikea kuusi piti hakea, mutta lähdimme joulunviettoon mieheni kotiin.
Kuusi jäi yksistään, ja kun tulimme kotiin ..................oli havunneulasia aikamäärä lattialla.!!
Kukaan ei ollut antanut sillä välin vettä kuuselle.
Lahjoja ostimme aikoinaan mieheni siskon perheille ja tietenkin vanhemmille ja omalle perheelle.
Lasten paketit piti paketoida salassa, ja toisillemme ostimme myös.
Isäntä pruukas sanoa, et mulle pitää ostaa se ja se lahja jotka olin ilmoittanut, mutta
sit piti olla YLLÄRIPAKETTI.
Aika rumpaa oli toi lahjojen ostaminen ja miettiminen mitä kellekin ostaa ??
Kynttilähullu olin silloinkin, pihalla jätkänkynttilät, kyntilälyhdyt ja joka huoneessa useita kynttilöitä.
Oli siinä vahtimista ettei lapset niissä polttanut itseään.
Keksimme aina jotakin leikkejä, johonka osallistuivat vanhat, nuoret sekä taaperot.
Palkintoja piti myös miettiä, eihän kilpailu ole mitään jos ei voittaja saanut palkintoa.
Kyllä sitä joskus tai useinkin meni mun hermot, kun sain ojennukseen jonkun nurkan, niin taas
joki meni sormeilemaan koristeita.
Joulupyhinä mulla oli lista tehty, missä käymme kylässä tai kuka tulee meille ??
Yleensä joulunpyhät olivat lyhyitä, jotenka kyläily oli kellontarkkaa puuhaa.
Samana päivä joku ystäväperhe tuli meille päivällä, illalla taasen me menimme toisille
ystäville.
Joulunaika oli yhtä menoa ja meininkiä, joulurauhasta ei tietoakaan.
Mutta oli se ihanaa aikaa, silloin jaksoi ja toi kaikki kuului jouluun.
Ei sitä silloin pitänyt yhtään väsyttävä, päinvastoin se oli IHANAA !!
Se oli sitä oikeaa joulua, vielä joulupäivänä mentiin joulukirkkoon,
Mukulat ylös vaikka jokainen oli ihan poikki jouluaaton valvomisesta, mutta sinnekin
haluttiin mennä yhdessä toisten ystävien ja tuttujen kanssa.
Jaksettiin tosi hyvin, sitä se nuoruus oli.
