MATKANTEKKOO.....MATKANTEKKOO !!!

Kyllä on ollut lämmintä tänäänkin. Aurinko alkoi iltapäivällä oikein kunnolla paistamaan.

Minä hain varjopaikkaa, jota ei löytänyt kuin vaunun takaa.

Isäntä lähti uimaan...........minunkin olis pitänyt mennä.

Tuli niin huono olo tuosta auringosta, vesi olisi kummasti viilentänyt oloani.


Minä tyydyin kutomaan pikku pojan sukkaa.

Tässä vaiheessa minä siirryin vaunun toiselle puolelle, isäntä lähti uimaan.
Olin jo selkä aivan aurinkoa vasten, mutta kuuma oli.

Olen saanut kopan joka on minulla mukana käsityökoppana.
Tosin sinne mahtuu IPadi, sen kynä, lyijykynä, suduko, kirjat, latausjohdot,sakset, kaikki löytyy samasta paikasta.

Mua ärsyttää kun tavarat ovat hujan hajan, ja niitä saa hakea kissien ja koirien kanssa.

Olen huomannut tämän toimivan hyvin, kaikki suht tarpeellinen ajanviete samassa kopassa.

 










Yritin tehdä suht samanlaiset, lankaa piti välillä katkaista ja taas yrittää jatkaa eri värillä. Luulisi tämän nyt pikku poitsulle käyvän.

Samasta langasta eka yritys, kuten huomaatte toisesta tuli aivan vihreän voittoinen.
Lankaa ei enää ole, enkä Turkista lähde sitä hakemaan, jotenka minulla on yksi pariton sukka.

Söimme vielä ruuan vaunussa ja pikku hiljaa aloimme kasata kamppeita.

Keuruulta suuntasimme........minnekäsmuualle kuin omaan rakkaaseen kotiin.

Tyhjäsin vaunusta vain kaikki ruokatavarat pois.

Osa tavaroista tuon huomenna tupaan, osa jää vielä vaunuun jos vaikka tekisimme tällaisen pikamatkan elokuussa.

Katsotaan minkälaiset ovat kelit ja jaksanko vielä reissata.

Nyt klapsin omaan sänkyyni fällyjen alle nukkumaan.

 

KUNINGAS JA KARHU.

Jatketaan matkaamme kesälomareissun merkeissä.

Kävin Kuninkaanlähteen leirintäalueella uimassa uudestaan.....ja jos suoraan sanon kylmältä se vesi tuntui aina vain !!!!

Kuningaslähteen takaa kurkkaili pari karhua.

Oli tosi kaunis paikka, siistiä, vessat ja suihkut puhtaita.

Kukkia oli vähän jokapuolella, se teki tosi ihanan näköiseksi tän paikan.

Isännällä teki mieli niin jäätelöä, vaikka varpaita paleli.

Rufus ei saa silmiänsä pois jätskistä.

Ihania kukkia riitti monenmoista.

Rollaattori oli minulla hyvin tarpeen.

Tämä olikin mahtava kivien välissä oleva kukka.....mansikka.

Keskipäivällä laitettiin kamat kasaan ja matka jatkui........

Kurun kautta Keuruulle. Kyllä oli hiljaista ja metsää riitti ja riitti !!

Heti kun saimme vaunun paikalleen, ei muuta kuin kahvin keittoon.
Sen verran oli kulunut aamupuurosta aikaa, maistui voileipä sekä raparperipiirakka.


Saunasta tulin äsken ja isäntä oli jopa uimassa.
Minä en jaksanut, vai enkö uskaltanut ???

Isäntä osti mulle tämän runokirjan. Kyllä tässä on niin hauskoja ja opettavaisia runoja.

Pitänee joskus kirjoitella täällä blogissa muutaman runon niin tekin saatte tutustua näihin runoihin.

Ei ole ns. ihan normi runoja, vaan on tavallisesta elämästä kirjoitettu runomuotoon :) :)


Viimeinkin sain isännän unisukat valmiiksi, tosin päättely jää kotiin, kun ei ole koukkua mukana millä vedän langat nurjalle puolelle ja siellä koukkuan muutamien silmukoiden yli.

Lankana 7. veikan lanka, kuten yleensä.

Näin vielä jatkuu meidän reissumme, hyvien säiden vallitessa.

Mutta kotia kohden on lähdettävä joko huomenna tai lauantaina, koska siellä odottaa vadelmashow ja pian on mehustamisen ajankohta käsillä.

 

TALVITURKKI !!!!

Se on sitten mennyt.................talviturkki heitetty veteen....ehkä huomenna jatkuu ????

No kait se turkki lähti ekakerrallakin pois. Kun viime vuonna heitin monta kertaa monen vuoden turkit pois :) :)


Meidän eka etappi kesälomareissulla oli tietenkin Jalasjärven kuuluisa Juustoportti.
Siinä kävimme syömässä ja vähän tuliaisia ostamassa serkulleni, jonne olimme matkalla savusaunailtaan ja tapaamaan serkkuja ja sisaruksiani.

Ruoka maistui ja vatsa oli pian pullollaan.

 
















Lehmä on tietenkin Juustoportin sympoli.

Onko kukaan tunnistanut omaansa....hoiiiii miehet !!!!
Miehet ovat melkoisen huonomuistisia, ainakin lakkikasa osoittaa.

 
 














Siinä on esimmäinen etappi saavutettu, ja eka yö nukumme serkun pihassa.

Pienimuotoisesta serkustapaamisesta myöhemmin postausta sekä kuvia.


Lähdimme keskiviikkona puolelta päivin ajamaan kohti Laviaa sitä  kautta Kankaanpään Kuninkaanlähteelle.

Ei mennyt kuin 10 km niin bensamittarin valo syttyi.....emme olleet huomanneet katsoa mittarin näyttöä ennen lähtemistämme.

Metsäinen tie jatkui ja jatkui, ei näkynyt tienviittoja eikä taloja.

Ylämäki, alamäki, ylämäki..............isäntä tuumas jos tähän jää auto niin KIITOS !!!!!!!!!!!!

Onneksi tuli tiehaara ja siinä ABC huoltsikka............mikä pelastus!

Saavuimme leirintäalueelle ja kyllä meidät otettiin ystävällisesti vastaan.
Heti näkivät minun ontuvan kävelyni, ja ystävällinen mieshenkilö sanoi ohjaavansa meidät lähelle palveluja.

Kyllä me saimmekin hyvän paikan.
Uima-altaat, vesi, suihkut, saunat olivat tosi lähellä.

Rufus koiramme sopeutui melko nopsaan uuteen paikkaan.

Niin siitä talviturkista........nyt se on multa poissa.
Olo tuntuu niiin kevyeltä.

Olihan siellä muitakin, veden lämpötila näytti 24 astetta.

 Suuri hetki on koittanut, minä uimassa, vaikka se tuntui niin kylmältä, hrrr, hrrr !!

Kyllä se minä olen, eikä turkkia näy missään.
Jeeeeeeeee  hyvä  minä  !!!!!

Kävin kahteen eri  kertaan uimassa. Eihän se mikään pitkä rata ollut, mutta sain kuin sainkin ihan uida.

PAKKAAMISTA !!

Tänään on pakkauksen vuoro, nimittäin täyttelen vaunua.

Aiomme tehdä pienen lenkin, harmillista kun näyttää säätiedotus vesisadetta keskiviikolle.

Oltais menty sellaiseen paikkaan yöksi, jossa on maauimala lähellä.

Mua kiehtois toi uiminen. En sitten mene jos ei aurinko paistele, pitänee katsella toisenlainen paikka.

Helpottaa toi pakkaaminen melkoisesti, kun juhannusreissusta jätin osan tavaroista vaunuun.

Tuolit jo nostin kyytiin ja peilit.

 










Kuivatarvikkeita oli paitsi kahvia ei. 

Jääkaapin panin päälle, niin saan illan mittaan kantaa kylmäjutut sinne.

Perunoita kaivetaan omasta maasta sekä salaatit ym.

Kenties otetaan aamupuuroa varten mansikoita vähäsen.

 

Ensiksi huomenna menemme serkkuni luo ja olemme siellä yhden yön.

Meitä on kutsuttu savusaunailtaan. Koolla on lähinnä mun sisarukset, ja muutama serkku.


Äsken isäntä piti lähteä hakemaan Keskiseltä uutta pyykkikonetta.
Se hajos perjantaina, ei viruttanut eikä lingonnut, mutta vettä otti.

Jotenka narulla roikkuu nyt pesuaineen kyllästyttämät pyykit.
Jospa ne saisi uudella koneella pestyä uudestaan ja jääköön vaikka narulle muutamaksi päiväksi.


Joskus taannoin innostuin tekemään koruja, kävin jossakin askarteluliikkeessä ja siellä näin edullisia helmiä.

Siinä mietin minkä värisiä helmijä ostan, no en tietenkään muistanut yhtään hameen, tai puseron, tai tunikan värejä.

Mitenkä voi olla mahdollista ettei muista mitä rettuja omistaa.

No ostin vähän melkein summissa tarvikkeet.

Tässä tuloksia:

 










Tästä väristä olin varma, tätä  löytyy vaatteistani.

 










Yhtäkkiä muistin että mulla on keltainen kaksiosainen puku.

Loppujen lopuksi olen käyttänyt pukua tosi vähän sekä näitä koruja. 

Tästäkin väristä olin varma, näitä olen myös pitänyt, varsinkin noita korviksia.

Tämän korun olen ihan unohtanut, vaikka ihastuin tuohon sydämeen ja sen takia se tarttui käteeni.

Korviksia käytän ihan joka päivä, vaihtelen niitä useasti. Nämä ns. rihkama korut ovat siitä hyviä, ettei ihan hirveesti harmita jos korvis putoaa. 
Pääasiassa mulla on roikkuvia korviksia, joihin olen ostanut silikooni "lukot" , pysyvät paremmin korvissa, eikä nouse pois.

Kokemusta nimittäin on putoamisesta, kaiken lisäksi ne olivat molemmat hopeisia.

No se on mennyttä asiaa.......jatkan vaunun pakkaamista.
Menen tosin ensin keittämään itselleni kahvia.
Voisko sitä kahviksi sanoa.............neljä kuppia vettä+ yksi mitta kahvia !!!!!!! Mä tykkään tosi laihasta.......näyttää paremmin teeltä, mutta on siinä kahvin tuoksu kuitenkin ja maku :) :)

MITKÄ MUISTOT JÄIVÄT ?

Istun hiljaisuudessa, isäntä nukkuu ja koira meni ammansa kanssa mökille.

Kävimme katsomassa kesäteatterissa näytelmän.
Se oli tosiaan sodan aikaisesta elämästä kerrottu/näytelty.

Vähän oli haikeutta, mutta myös nauraa sai, mutta ei kuitenkaan mikään naurufarssi ollut.

Monet varmasti ovat paljon lukeneet Suomen sodasta, tietää ettei silloin helppoa ollut äideillä ja lapsilla kotona, puhumattakaan isistä tai veljistä ja yleensä miehistä jotka sotaan joutuivat.

Minä itse en ole sodan aikana syntynyt, enkä sitä aikaa ole elänyt, mutta olen katsellut dokumentteja ja lukenut paljon kirjoja sodasta, talvi sekä jatko. 

Isänikin oli siellä melkein viisi vuotta, no olihan siinä välissä välirauha. 

 

 

Nämä kuvat ovat talvisodasta.

  

Nämä kuvat ovat jatkosodasta.

Äitini ja isäni menivät naimisiin 1939  eikä kauaa mennyt kun isän piti lähteä sotaan. 
Itseäni kun ajattelen tuossa tilanteessa, olisi se ollut tosi pelottavaa jäädä yksin ja ei koskaan tiennyt selviäisikö mieheni.

Marssiikohan tässä isäni, kenties. ???

siinä sen ajan päämiehet.

Näin isäni johti joukkoansa, varmasti meni itsekin myös tuonne kuoppiin osoittaen pyssyllä sinne jonnekin vihollisen puolelle.

Näissä ampuhaudoissa ja poteroissa saivat suomen miehet kulkea  ja tähystää....ampua.

Eikä ne pommit mitään hyvää jälkeä jättänyt.

Näitä muistoja tuo näytelmä minussa synnytti. 
Jotenkin sota oli minua lähellä vaikka niin kaukana.
Olen elänyt sota-ajan lukemalla ja kuuntelemalla isäni sekä muiden sukulaisten suusta kerrottavan.

Mutta lapsuuttani ei varjostanut ollenkaan mikään sotapelko, kaikki oli hyvin. En osannut pelätä sodan alkamista, kun mikään ei siihen viitannut.