Yhtenä päivänä paistoi aurinko ja oli niin hieno ilma, jotenka päätimme lähteä
autolla merenrannalle katsomaan rannikon ruskaa.
Otimme kahvipullon sekä eväät mukaan, kun tiesimme saaressa ei ole mitään tähän aikaan
auki, siis ruoka/kahvipaikkoja.
Rufus koiramme pääsi myös mukaan.
Menimme lautalla meren yli, Pergöön saareen.
Vähän koiraa jännitti, mutta sylissä oli turvallista katsoa merta.
Saaressa oli paljon taloja, melko uusiakin. Siellä asutaan ympärivuoden.
Lautta kulkee ilman aikataulua, heti kun auto on rannalla sai ajaa sisälle ja niin
taittui ylitys hyvin.
Mennessä meitä oli neljä autoa, takaisin oli viisi. Rannalla odotti iso rekka ja muutama henkilöauto.
Paljon oli venelaitureita ja veneitä, varmaan saarissa on mökkejä.
Kun varsinaisella saarella oli minusta ihan talviasuttavia taloja.
Kalastaja/kalastajiakin saarella oli, mutta missään kalasatamassa ei myyty kalaa.
En tiedä myivätkö ns. yksityisille vai haettiinko aamulla kalaostajat suoraan.
Rakennukset olivat hyvin hoidetun näköisiä, toimintaa oli.
Takaisin lähdimme Meteriootin kautta, jossa tuhansia kurkia ja joutsenia tekevät välilaskun
viljapelloille joissa puinnin jälkeen on syötävää.
Tollaisia parvija oli mielettömästi, ja niiden äänekäs meteli kuuluu poikamme pihalle.
Tosin tällä kertaa emme heille poikenneet, oli kiirus kotia laittamaan ruokaa ja saunaan.
Meillä on pojan 9 v. synttärit parin viikon sisällä.
Oli kiva reissu, kilometrejäkin tuli kummasti yli 350 km.
Ruuan ja saunaan jälkeen olin ihan poikki.
Matkustaminen avartaa mutta myös väsyttää.