JUHANNUSREISSU TEHTY, KUKKIEN KUKINTA MELKEIN OHI.

Juhannus tuli vietettyä Keuruulla konferenssissa.



Oli todella mahtavat ilmat, aurinko paistoi, pientä ukkoskuuroa tosin oli.
Se ei haitannut yhtään.

Istuin etuteltassa tai vaunussa alkupäivät, jotka olivatkin tosi lämpöisiä.

Onneksi vaunun kaihtimet pitivät liian kuumuuden pois, yöt sain hyvin nukutuksi.

Tein käsitöitä, luin yhden kirjan.

Oli niin jännittävä kirja, että oikein ahmin sitä.
Tämä on tosi juttu 1980 luvun El Salvadorista.

Vaikka oli lämmin, mutta talviturkki jäi päälleni.
Eipä järvi viehättänyt mua niin paljon, että olisin lähtenyt uimaan.

Isännän turkki jäi järveen.

Varsinaiset juhla alkoivat keskiviikko iltana.

Otimme rennosti, minä varsinkin, lähinnä olin musiikkitilaisuuksissa.

Isäntä kävi lenkillä kiertäen suuren juhla-alueen samalla teki aamulenkin.

Kotona olimme la-su puolilta öin.

Tänään siivosin ja tyhjänsin vaunun, pesukone on jyllännyt koko päivän.


Kävin äsken pihalla katsomassa kukkiani, mitenkä ne olivat kasvaneet kuudessa päivässä
noin paljon. 

Liljatkin olivat melkein jo kukkineet, vaikka ne lähtöpäivänä olivat vasta nupussa.

Lubiinien kukinta on melkein ohi, juhannusruusu samoin, punainen ruusu
puhkeamassa vasta kukkaan.

Pioni on vasta tässä mallissa. Kun aukeaa tuon niitä sisälle maljakkoon.

Koitin perata kukkamaitani, mutta hyttyset olivat niin äkäisiä, että oli paras
tulla sisälle kirjoittamaan blogiin teille kuulumisia.

Lemmikkien seassa oli hirmuiset voikukanlehdet, joitakin nyppäsin pois
ennen kuvaamista, mutta kylläpä näytti niitä jäävän teidänkin nähtäväksi.

Tykkäsin katsella ojien reunoja, kun ne olivat täynnä lubiineja.
Toiset inhoavat niitä, ovat kuulemma vieras lajike meillä.
Mutta lapsuudesta asti niitä olen nähnyt, tosin vain kukkapenkeissä.

Vanhan hiekkalaatikon reunoille on kasvanut päivänkakkarat.
Siinäpä saavat rauhassa levitä.

Siinä vaunu on siivottu, odottaen uutta lähtöä.

Terassikukatkin olivat kasvaneet ihan älyttömästi.